Santeri-norsu päätyi Olla-Riitta Mäkelälle lahjoituksena, kun sen entinen omistaja varttui aikuiseksi ja muutti kotoaan pois. Kuva: Jaana KankaanpääSomeroOlla-Riitta Mäkelä sai puhelun, jossa hän sai tietää perivänsä maailman suurimman kokoelman
Norsujen keräily loi Olla-Riitta Mäkelälle vajaan vuoden kestäneen ystävyyssuhteen. Sen ansiosta hän on Guinnessin seuraavassa ennätystenkirjassa.TilaajalleOlla-Riitta Mäkelän puhelin soi toukokuussa kolme vuotta sitten. Ääni luurin toisessa päässä kysyi, tahtoisiko Mäkelä arviolta 30 000 norsuesineen kokoelman.
Soittaja oli norsukeräilijä Auli Jyllenvuori-Mäkisen lapsuudenystävä, joka kertoi tämän nukkuneen pois. Testamentissa norsujen uudeksi omistajaksi toivottiin Mäkelää.
”Tyhmä kun olin, vastasin, että totta kai”, Mäkelä hymähtää.
Tyhmällä hän viittaa käytännön ongelmiin ja työmäärään, joita ei tietenkään siinä hetkessä tullut ajatelleeksi.
Kului kuukausia, eikä kuolinpesästä kuulunut enää mitään. Mäkelä ehti ajatella, että kaiketi norsut olivat menneet jollekin sukulaiselle. Sitten lokakuussa lakimies otti yhteyttä ja kertoi 30 000 norsun kuuluvan nyt Mäkelälle. Aikaa niiden hakemiseen annettiin kolme viikkoa.
Sisätiloissa ja lasikuistilla on rakkaimmat norsut, ja ne on eroteltu usein värin mukaan. Kuva: Jaana KankaanpääNastolalainen Jyllenvuori-Mäkinen saattaa olla nimenä jollekin tuttu. Jonkin verran hänestä kirjoitettiin lehtien palstoilla juuri massiivisen norsuesineiden kokoelman vuoksi.
Keräilyharrastuksen alkamiseen liittyi Jyllenvuori-Mäkisen omakohtainen tragedia ja toisaalta selviytyminen. Lapsuudessa hänellä oli sairastelua ja onnettomuutta rakkaudessa, joten äiti osti hänelle norsukorun onnenkaluksi.
Onni kääntyikin, ja Jyllenvuori-Mäkinen alkoi kerätä norsuesineitä ja perusti norsukahvilan. Sana levisi, ja loppujen lopuksi hän sai niitä suuret määrät lahjoituksin, toki etsi ja osti niitä aktiivisesti itsekin. Jossain vaiheessa hän oli jokseenkin varma, että oma kokoelma oli maailman suurin.
Norsu on harmaa ja syrjään vetäytyvä, eikä tee itsestään numeroa. Se on vahva, muttei rehvakas.
Myös somerolainen Olla-Riitta Mäkelä keräsi tahollaan norsuesineitä ja piti norsukahvilaa. Jyllenvuori-Mäkinen sai tietää tästä ja soitti neljä vuotta sitten elokuussa Mäkelälle.
”Hän kutsui kylään Nastolaan tutustumaan omaan kokoelmaansa. Lähdin lopulta, kun hän oli soittanut ja kutsunut kolmesti.”
Autotalli joutui uuteen käyttöön, kun testamentatulle kokoelmalle piti löytyä sijoituspaikka. Kuva: Jaana KankaanpääMääränpäässä Mäkelän suu loksahti auki. Oma kokoelma kalpeni norsujen suurkeräilijän rinnalla, vaikka ei omassakaan mitään häpeämistä ollut. Tontilla oli 11 työmaakopin kokoista mökkiä, joihin norsuja oli lajiteltu etupäässä materiaalien, kuten muovin, metallin ja lasin perusteella.
”Olin kuin Liisa Ihmemaassa. En voinut ymmärtää, että yhdellä ihmisellä voi olla niin paljon norsuja.”
Siitä alkoi ystävyys, joka valitettavasti päättyi vajaan vuoden kuluttua Jyllenvuori-Mäkisen kuolemaan. Täysin yllätyksenä asia ei tullut, sillä terveyshuoliakin oli tapaamisissa sivuttu.
Silti puhelinsoitto kuolemasta pysäytti ja ilmoitus testamentista yllätti.
Mäkelällä oli periaatteessa tilaa norsukokoelmalle, sillä hän asui 2014 ostamassaan kansakoulussa. Omat haasteensa tietenkin 30 000 norsulauman muutto silti tuo.
Kaurakedon kansakoulu rakennettiin Somerolle 1957. Sille oli tarvetta, kun seudulle asettui 11 karjalaisperhettä. Ensimmäisinä vuosina kouluun otettiin käytännössä vain evakoiden lapsia. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kartta on yksi harvoista koulun rekvisiitoista, joka on säilynyt tähän päivään. Kuva: Jaana Kankaanpää
Olla-Riitta Mäkelä asuu tällä hetkellä talon yläkerrassa. Pensaitten takana häämöttävä uimalampi on tarkoitus ruopata kuntoon. Kuva: Jaana Kankaanpää
Koulu lopetettiin 1991, ja edellinen omistaja remontoi paikan Iltatuuli-nimiseksi palvelutaloksi seuraavana vuonna. Kuva: Jaana Kankaanpää
Talossa on jäljellä vielä kouluaikojen yksityiskohtia, kuten ruokalan tiski. Kuva: Jaana KankaanpääSomeron Jurvalan kylään vuonna 1957 rakennettu kansakoulu on nyt Mäkelän koti, mikä elämänuransa opettajana tehneelle hyvin sopiikin.
Kaurakedon kansakoulu lopetettiin 1991, ja seuraavana vuonna se remontoitiin yksityiseksi palvelutaloksi. 2012 kiristyneet EU-säädökset saivat kuitenkin yrittäjän lopettamaan toiminnan.
Ennätysten kirjaa varten jokainen esine pitää luetteloida erikseen.
Pari vuotta se ehti olla myynnissä. Mäkelä uskalsi ostaa koulun, sillä suuret remontit oli tehty ja hän tunsi saneerauksen tekijän.
Mäkelän rakas teatteriharrastus tarvitsi tiloja, ja koulun ostoa harkitessa mieleen tuli aamiaismajoituksen mahdollisuus – ehkäpä sillä saisi ainakin 700 neliön rakennuksen käyttökuluja katettua.
Tilaa oli runsaasti myös norsuille, joita oli jo ehtinyt kertyä kunnioitettava määrä. Testamentissa lahjoitetut 30 000 norsua vaati kuitenkin jo luovia ratkaisuja. Lisätilaa niille raivattiin muun muassa pihapiirin isosta varastorakennuksesta.
Portugalilainen vieras maalasi varaston seinään norsuaiheisen muraalin. Guinnessin ennätystenkirjaan se katsottiin yhdeksi esineeksi, vaikka norsuja on useita. Kuva: Jaana KankaanpääMäkelä muistelee, että testamentattujen norsujen siirtäminen Nastolasta Somerolle vaati kaikkiaan kahdeksan matkaa, kymmenkunta työpäivää ja naapuriapua.
Eräs tomaattiviljelijä lainasi muovisia laatikoita, toiselta liikeni peräkärryä ja ystäviltä saatiin kantoapua ja auttavia käsiä. Aikaa kului, sillä tuhansia lasisia norsuja ei voi heittää muuttolaatikkoon, vaan jokainen on pakattava huolellisesti erikseen.
”Lopulta kaikki norsut oli kuormassa, ja huokasimme helpotuksesta. Sitten avattiin vielä yhden mökin ovi, ja se oli täynnä isoja norsuja. Onneksi Nastolassa tilan ukrainalaiset kausityöntekijät tulivat kantoavuksi.”
Mäkelän vanhin lapsenlapsi Enni oli sillä välin siivonnut suuren autotallin, jossa tälläkin hetkellä on noin viidesosa norsuista.
Niiden keskellä on Mäkelän Valmet-traktori, joka tarvittaessa antaa itsenäiselle naiselle norsun voimat. Renkaiden vähäinen ilmanpaine vihjaa vahvasti, ettei vähälumisena viime talvena supervoimia aurauksessa juuri tarvittu.
Traktori antaa Olla-Riitta Mäkelälle tarvittaessa norsun voimat. Kuva: Jaana KankaanpääSuurkeräilijä Jyllenvuori-Mäkisen tavoin myös Mäkelän kiinnostus norsuihin virisi jo varhain.
”Katselin pienenä Tarzan-elokuvia, joissa sankari oli hyvän puolella ja aina vahvin. Äärimmäisessä hädässä norsulauma tuli auttamaan.”
Norsu edustaa Mäkelän maailmassa vanhaa feminismiä, matriarkaalista yhteisöä, jossa mamma tietää, mistä vesi ja ruoka löytyvät ja kuinka kiipeleistä selvitään.
”Norsu on harmaa ja syrjään vetäytyvä, eikä tee itsestään numeroa. Se on vahva, muttei rehvakas.”
Hän alkoi kerätä norsuja, ja vähitellen tuttavat ja lopulta tuntemattomatkin alkoivat tuoda niitä. Monet vanhemmat tahtovat päästä norsuista eroon, kun lapset muuttavat omilleen – joskus tulee suuriakin määriä.
Guinnessin ennätystenkirjaan jokainen norsu pitää kuvata ja luetteloida erikseen. Kuva: Jaana KankaanpääJyllenvuori-Mäkinen oli haaveillut pääsystä kokoelmallaan Guinnessin ennätystenkirjaan. Kevyesti hän olisi sinne mennytkin, sillä voimassa oleva ennätys on 6 000 norsua. Asia jäi kuitenkin muiden kiireiden ja ehkä sairastelujen vuoksi.
Mäkelä päätti viedä ennätystehtailun maaliin, mutta mikä työ siinä olikaan. Jokainen norsu on luetteloitava erikseen, eli tarvitaan kuvat ja perustiedot, kuten selostus materiaaleista sekä mahdollisesta valmistajasta.
Hän pestasi työhän lapsenlapsen Ennin, joka oli apuna jo autotallin siivouksessa.
”Hänellä menee 1–2 minuuttia jokaisessa esineessä.”
Heinäkuun alussa kasassa oli 9 900, ja stoppi päätettiin laittaa tällä kertaa työläyden vuoksi 10 000:een.
Hakemus laitetaan matkaan pian, ja seuraavassa Guinnessin ennätystenkirjassa norsukokoelma on 100-prosenttisella varmuudella.
Ja jos joku alkaa uhmata kerääjämestarin ennätystä, myöhemminhän esineitä voi aina luetteloida lisää.
Olla-Riitta Mäkelä
66-vuotias maailman suurimman norsukokoelman omistaja.
Syntynyt Jokioisissa. Kävi lukion Somerolla, jossa yhä asuu.
Opiskeli Yhdysvalloissa. Kotimaahan palattuaan tehnyt uran opettajana.
Kolme lasta ja viisi lastenlasta, joista vanhin Enni ollut suurena apuna norsukokoelman luetteloinnissa.
Asuu kansakoulussa Jurvalan kylässä, jossa pitää myös aamiaismajoitusta.
Harrastaa teatteria.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
