

Jouluinen kahvilahetki on pian alkamassa Joensuun lyseon lukiolla. Kultainennoutaja Pihka tietää sen selvästi. Se vilkuilee välillä ovea ja kiertelee odottavaisena tilaa. Välillä Pihka pyörähtää omistajansa Miia Laurilan luona ja lyöttäytyy sitten lattialle istahtaneen lehtikuvaajan seuraan.
Pian odotus palkitaan. Ovesta tulee joukko nuoria, joista suurin osa on varmasti odottanut Pihkan tapaamista vähintään yhtä paljon kuin koira heitä.
”Pihka on aina ystävällinen ja tulee kaikkien luo innokkaasti”, lukion 1-luokkalainen Lila Keronen kehuu.

Pihka piristää päivää, on söpö ja saa aikaan hyvää mieltä, toteaa useampi nuori. Se luo myös yhteishenkeä ja tutustuttaa uusia ihmisiä toisiinsa.
”Se on hyvä puheenaihe, kun monta ihmistä on rapsuttamassa yhtä aikaa”, sanoo lukiolainen Pipsa Nyyssönen.
”Pihka tuo rauhallista oloa niin kuin lemmikit yleensä. Aina on mukava nähdä Pihkaa”, kertoo lukion 3-luokkalainen Perttu Miettinen.

”Se on hyvä puheenaihe, kun monta ihmistä on rapsuttamassa yhtä aikaa.”

Pihka on tiettävästi Pohjois-Karjalan ainut lukiossa työskentelevä koulukoira. 7-vuotiaalla koiralla on menossa kuuden työvuosi. Niistä viimeiset neljä se on toiminut lukiossa omistajansa, erityisopettaja Miia Laurilan apuna.
”Pihka on osa henkilökuntaa, se on mukana virallisissa kuvissakin”, Laurila kertoo.
Oppilaat kertovat Pihkan myös saaneen juuri abien jakaman palkinnon, ja osallistuneen taannoin myös ”ari-päivään” uimarin asussa.
Koira työskentelee Laurilan kanssa noin yhden päivän viikossa. Se on mukana aina, kun päivät on mahdollista rakentaa sopiviksi koiran mukana oloon.
”Aivot eivät pysty tallentamaan ja käsittelemään asioita, jos oppilasta ahdistaa tai ärsyttää. Koira saa hyvän mielen hormoneja aikaan, ja sen läsnäolo myös rauhoittaa.”
Alakoulussa koirien suurin hyöty on oppimisen motivaattorina. Lukiossa ja yläkoulussa työ on erilaista. Ennalta ehkäisevän tuen merkitys on suuri, sillä lukiolaisiin kohdistuu paljon paineita.
”Liikaa ehkä väheksytään nuoria, jotka ovat jo lähellä aikuisuutta. Se on herkkä ikä.”
Laurila käyttää koiraa oppitunneilla, mutta myös täsmäapuna niiden oppilaiden kanssa, joiden hän katsoo hyötyvän sen läsnäolosta.
”Oppimista ei voi tapahtua ilman hyvän mielen hormoneja. Aivot eivät pysty tallentamaan ja käsittelemään asioita, jos oppilasta ahdistaa tai ärsyttää. Koira saa hyvän mielen hormoneja aikaan, ja sen läsnäolo myös rauhoittaa”, Laurila kertoo.
”Koulun vastuulla on tuottaa myös hyvää mieltä, ei vain vaatia. Nuorten maailma on monin tavoin aika vaativa nykyään. Nuoret tarvitsevat myös turvaa, lämmintä läsnäoloa ja sitä, että joku varauksettomasti välittää. Toki se on myös minun pedagogiikkaani, mutta Pihka tekee sen parhaiten.”

”Eläimen tuoma taika on jotain aivan erityistä.”
Etenkin neurokirjon haasteista kärsivien kanssa Pihka on Laurilan mukaan erityisen taitava. Hyvä mieli saa aikaan myös rauhoittumista. Koira voi toimia myös jäänmurtajana ja sen kautta mieltä painavat asiat voivat tulla esiin kuin vaivihkaa.
Laurila kertoo tilanteesta, jossa tekstin tuottaminen oli nuorelle hyvin vaikeaa. Pihka painoi päänsä opiskelijan reidelle ja piti sitä siinä. Jokin lukko avautui, ja pian kirjoittaminen onnistui.
”En olisi saanut sitä aikaan ilman koiraa. Eläimen tuoma taika on jotain aivan erityistä.”
Kaikkia Pihka ei lähesty samalla tavalla. Laurilan mukaan se osaa tulkita hyvin lasten ja nuorten olotiloja esimerkiksi antamalla tilaa niille, joita pelottaa.
”Koiran on oltava tismalleen oikeanlainen, pedagogisen pohjan on oltava vankka.”
”Koiran on luotettava, että minä ratkaisen tilanteet ja katsottava mitä minä teen. Se ei saa missään tilanteessa käyttäytyä uhkaavasti.”
Pedagogiseen työhön sopivan koiran on oltava aina avoin ja ystävällinen. Se ei saa olla missään tilanteessa varautunut, Laurila painottaa.
Hyvin olennaista on myös koiran ja ohjaajan välinen luottamus, johon kaikki perustuu.
”Koiran on luotettava, että minä ratkaisen tilanteet ja katsottava mitä minä teen. Se ei saa missään tilanteessa käyttäytyä uhkaavasti, eikä esimerkiksi puolustaa minua. Jos minua uhkaisi vaara, koiran pitäisi paeta.”
Laurila pitää noutajia ihanteellisina työhön, koska ne ovat ihmisrakkaita, miellyttämishaluisia ja nopeita oppimaan. Hänellä on itsellään ollut jo useampi koira samasta suvusta.
”Luottokasvattaja osasi jo valikoida sopivan rauhallisen, mutta uteliaan pennun.”
Pihka aloitti työhön oppimisen noin puolivuotiaana. Nyt tilanne sen kanssa on työssä ihanteellinen, kun koira on aikuinen ja molemminpuolinen luottamus on vahva. Ohjaaminen onnistuu pienillä eleillä.

”Ihmisenä Pihka olisi varmaan hyväntuulinen, jatkuvasti kalkattava karjalaismummo.”
Mahdollisuus käyttää koiraa opetuksen tukena on pitkälti kiinni siitä, miten rehtori suhtautuu eläinavusteiseen toimintaan, Laurila toteaa.
Joensuussa kaupunki rahoitti hankkeen, jossa koulutettiin noin 15 koiraa.
”Täällä otetaan opiskelijoiden hyvinvointi huomioon ja meillä on hallinnon varaukseton tuki työlle. Pihka on paikkansa lunastanut”, Laurila kiittelee.
Koira ei saa työstään palkkaa, mutta nauttii sen luontaisetuna tuomasta huomiosta täysillä. Vapaa-ajalla se on omistajan mukaan vauhdikas höpsöttelijä, joka rakastaa uimista ja juoksemista. Pihka on myös tiivis kaksikko perheen Kukka-spanielin kanssa.
”Ihmisenä Pihka olisi varmaan hyväntuulinen, jatkuvasti kalkattava karjalaismummo.”