Marja Enbuska työskentelee Ruralia-instutuutissa Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Helsingin yliopiston alainen laitos tarkastelee kestävää kehitystä sekä globaalin ja paikallisen muuttuvaa suhdetta maaseudun näkökulmasta. Kuva: Taina Renkola
Maahanmuuttaja tahtoisi asua ja tehdä töitä maaseudulla, mutta nämä kaksi asiaa pitäisi saada kuntoon
Ilmajokinen Marja Enbuska uskoo, että Suomen sisällä asuinpaikkaa vaihtaneet ymmärtävät paremmin ulkomailta muuttaneita kuin koko ikänsä samalla paikkakunnalla asuneet.TilaajalleSeinäjoki
Marja Enbuska on yhteiskuntatieteilijä, jota kiinnostaa maaseudun maahanmuutto. Kuva: Taina RenkolaMiten maahanmuuttajat pääsevät mukaan maaseudun paikallisyhteisöihin? Ruralia-instituutissa Seinäjoella työskentelevä Marja Enbuska on tutkinut aihetta tuoreessa väitöskirjassaan.
Maahanmuuttajat kohtaavat tutkijatohtorin mukaan maaseudulla vaikeuksia työllistymisessä ja ystävien löytämisessä. Nämä ovat kaksi pääsyytä, miksi ulkomaalaistaustaiset ihmiset hakeutuvat Suomessa kaupunkeihin.
Julkisessa keskustelussa on viime vuosina korostettu sitä, että Suomeen tarvitaan kasvavassa määrin työperäistä maahanmuuttoa. Enbuskan mielestä maahanmuuttajia ei voi ajatella vain maaseudun työvoimaresurssina, koska se jättää huomiotta muut elämän osa-alueet.
”Suomessa puhutaan paljon siitä, että maahanmuutto voi pelastaa tyhjenevät maaseutualueet. Maahanmuuttajien on paiskittava töitä, opeteltava suomen kieli ja kouluttauduttava. Vähemmälle huomiolle jää se, mitä paikalliset voivat tehdä, jotta uudet tulijat kokevat kuuluvansa joukkoon”, Enbuska sanoo.
”Kotoutuminen ei ole vain sitä, että maahanmuuttaja sopeutuu Suomeen. On mahdotonta kuulua maaseutuyhteisöön, jos yhteisö ei vastavuoroisesti halua sitä.”
Tutkimustaan varten Enbuska haastatteli kymmeniä työnantajia, maahanmuuttajia ja kotoutumista edistäviä työntekijöitä. Kyseiset maahanmuuttajat asuivat maaseutualueilla eri puolilla Suomea.
”Haastattelemani maahanmuuttajat haluaisivat puhua suomen kieltä, mutta monella heistä ei ollut suomalaista kaveria, jonka kanssa jutella. Uutta kieltä on mahdotonta oppia vain kirjoja pänttäämällä.”
Enbuskan mukaan useat maahanmuuttajat ovat tutustuneet paikallisiin esimerkiksi Punaisen ristin ystävätoiminnan kautta. Hän toivoo, että maahanmuuttajien ja paikallisväestön sosiaaliset suhteet eivät olisi maaseudulla vain vapaaehtoisten varassa.
Tärkeässä roolissa maahanmuuttajien kotoutumisessa maaseudulle voivat olla esimerkiksi opiskelu- ja työkaverit, opettajat, urheiluseurat, seurakunnat ja lasten harrastusyhteisöt, Enbuska luettelee.
”Järjestöt tekevät tärkeää työtä, mutta olisi hyvä, että ihmisten välillä olisi myös arkipäivän kohtaamisia. Kyse on ajattelutavasta. Menemmekö Suomessa esittäytymään ja tarjoamaan apua, jos näemme esimerkiksi uuden naapurin muuttopuuhissa.”
”Kotoutuminen ei ole vain sitä, että maahanmuuttaja sopeutuu Suomeen. On mahdotonta kuulua maaseutuyhteisöön, jos yhteisö ei vastavuoroisesti halua sitä.”
Ilmajoella asuva Marja Enbuska kertoo itse ystävystyneensä muutamien maahanmuuttajien kanssa väitöskirjaa tehdessään.
”Tutkimuksen tekeminen on muuttanut ajatteluani. Voin olla itse aktiivinen, jotta saan kavereita. Aina ei tarvitse odottaa, että muut ihmiset tekevät aloitteen.”
Enbuska painottaa, että haastatellut maahanmuuttajat eivät mollanneet Suomen maaseutua. Päinvastoin maaseutu nähtiin luonnonläheisenä ja rauhallisena asuinpaikkana, jossa on turvallista kasvattaa lapset.
Maaseudulla ihmiset myös tulevat juttelemaan herkemmin tuntemattomille ihmisille kuin kaupungissa.
”Yksi haastateltava sanoi, että hän asuu mieluiten maaseudulla, koska täällä voi puhua suomea. Kaupungissa maahanmuuttajat ovat helposti tekemisissä vain oman kieliryhmänsä ihmisten kanssa.”
Pohjois-Karjalan Pyhäselän kasvatti on kotiutunut hyvin Etelä-Pohjanmaan lakeuksille. Hän aikoo jäädä pysyvästi maakuntaan. Kuva: Taina RenkolaTyö on Marja Enbuskan mukaan tärkein tekijä, mikä saa maahanmuuttajat jäämään maaseudulle. Hän näkee ongelmana sen, että maahanmuuttajille on tarjolla pienillä paikkakunnilla lähinnä matalapalkkatöitä.
Enbuska harmittelee, että kyvykkäät ihmiset ohjataan usein maaseudulla koulutusta vastaamattomiin töihin.
”Korkeakoulutetut ihmiset eivät pysty käyttämään osaamistaan hyödyksi maaseudulla tai sitten heidän pitää kouluttautua täysin uudelle alalle. Se on aika iso elämänmuutos, jos esimerkiksi entisen insinöörin täytyy ryhtyä lähihoitajaksi”, Enbuska sanoo.
Sekä maahanmuuttajat että kotoutumista edistävät työntekijät korostavat väitöskirjassa suomen kielen opiskelemisen tärkeyttä. Osaan maaseudun yrityksistä on mahdollista päästä töihin myös ilman suomen kielen taitoa.
Enbuskan mukaan tällöin työpaikan yhteinen kieli on englanti tai esimerkiksi yrityksen palkkalistoilla oleva toinen ukrainalainen tai puolalainen voi toimia uuden työntekijän tulkkina.
Tapaturma-alttiissa töissä työnantajat edellyttävät maahanmuuttajilta ymmärrettävää suomen kielen taitoa, jotta he hallitsevat työpaikan turvallisuussäännöt. Joissakin maaseudun yrityksissä maahanmuuttajille järjestetään suomen kielen koulutusta, mutta sitä voisi olla Enbuskan mielestä enemmänkin.
”Ainakin työpaikan kahvipöydässä voitaisiin puhua suomea, jos varsinaista kielikurssia ei pystytä järjestämään. Moni maahanmuuttaja sanoo, että suomen kirjakieli ja puhekieli ovat kaksi eri asiaa.”
Maahanmuuttajat toivat väitöskirjan haastatteluissa esiin myös uskonnon. Tulijat pyrkivät mukauttamaan uskonnon harjoittamisen maaseudun todellisuuteen. ”Jos paikkakunnalla ei ole moskeijaa, muslimit rukoilivat kotona”, Marja Enbuska kertoo. Kuva: Taina RenkolaMarja Enbuska
Marja Enbuska on vuonna 1986 syntynyt tutkija ja valtiotieteiden tohtori. Kasvoi lapsuutensa nykyään Joensuuhun kuuluvassa Pyhäselässä.
Työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella ja Jyväskylän yliopiston projektitutkijana. Tarkastelee nykyään maaseudun maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä sosiologisesta näkökulmasta.
Väitteli helmikuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Boundaries of belonging: Immigrants at home in rural Finland. Tutkii väitöskirjassaan sitä, miten maaseudun paikalliset toimijat osallistuvat maahanmuuttajien kuulumisen kokemusten rakentamiseen.
Mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Jyväskylän yliopiston hankkeessa. Sen otsikko on: Kieli, kiinnittyminen ja kuuluminen: ukrainalaiset osana maaseudun koulu- ja työyhteisöjä ja niiden muutosta.
Harrastaa lukemista, lenkkeilyä ja neulomista. Asuu Ilmajoella.
Pohjois-Karjalassa kasvanut Marja Enbuska on asunut Etelä-Pohjanmaalla vajaat kymmenen vuotta.
Sopeutumisessa lakeuksille häntä auttoi paljon Seinäjoen yliopistokeskuksen hyvä työyhteisö. Hänellä ei ollut alkuun muita kavereita maakunnassa.
”Maahanmuuttajien kokemuksiin pystyy ehkä paremmin samaistumaan, jos on joskus vaihtanut asuinpaikkaa Suomen sisällä. Silloin tietää, millaista on elää yksin vieraalla paikkakunnalla. Täytyy esimerkiksi miettiä, kenet voit kutsua kotiin kahville.”
Tutkija korostaa, että Suomen sisällä muuttaminen on tietenkin paljon pienempi juttu kuin muutto uuteen maahan. Esimerkiksi uuden kielen opiskelu, koti-ikävä, paperisota ja monien arkipäivän asioiden opettelu tuottaa stressiä.
”Maahanmuuttajien elämässä aiheutti paljon huolta se, että he eivät löydä työtä, eivätkä voi hyödyntää aiempaa koulutustaan ja työuraansa Suomessa. Monet tänne muuttaneet ovat kyvykkäitä, mutta osaamattomuuden leimasta eroon pääseminen on työn takana”, Enbuska sanoo.
Marja Enbuskan väitöskirja on luettavissa englanniksi verkosta: Boundaries of belonging: Immigrants at home in rural Finland.
Hyvä työyhteisö Seinäjoen yliopistokeskuksessa auttoi Marja Enbuskaa kotiutumaan Etelä-Pohjanmaalle. Kuva: Taina Renkola- Osaston luetuimmat
