

Talvi yllättää joka vuosi sekä autoilijat että kävelijät. Autoilijoita muistutellaan talvirenkaiden vaihtamisesta, mutta jalkaterapeutin näkökulmasta koko kansalle voisi antaa muistutuksen myös riittävän pitäväpohjaisten talvikenkien käyttämisestä.
Jalankulkijoiden liukastumistapaturmista tulevat ensimmäisenä mieleen huonosti hiekoitettu parkkialue tai peilinä kiiltävä kylätie, mutta todellinen vaaranpaikka piilee lähempänä.
Suurin osa talven liukastumisista tapahtuu kodin välittömässä läheisyydessä, kertoo jalkaterapeutti (amk) Jenni Raappana Jyväskylän Vaajakoskelta.
”Kun mennään nopeasti viemään roskat tai käymään postilaatikolla, jalkaan lipaistaan eteisestä ensimmäiset helpot kengät, yleensä Reinot, Ainot tai crocsit.”
Suomen talveen sopiviksi ulkokengiksi niistä ei ole. Jalkaterapia Jennilän Raappana selittää ongelman ydintä:
”Tällaisten läpsyjen pohja on aivan suora eikä niissä ole kuviota edes nimeksi, minkä vuoksi jalan alla ei ole kitkaa.”
Samoin kuin autonrenkaan täytyy olla sopivan kokoinen, pitää kengänkin sopia käyttäjänsä jalkaan vuodenajasta riippumatta. Lisäksi talvisää asettaa muutaman lisävaatimuksen.
Raappana kuvailee jalkaterän kolmipistetukea. Yksi tukipiste on keskellä kantapäätä ja kaksi päkiän alueella. Jos paino jakautuu tasaisesti näille kaikille kolmelle tukipisteelle, se kuormittuu tasaisesti maahan.
Korollinen kenkä poistaa kantapään tukipisteen käytöstä, mikä aiheuttaa tasapainohaasteita, jos alla on yhtään liukas alusta. Talviliukkailla korolliset kengät kannattaa suosiolla jättää kaappiin.
Talvikenkiä on nykyään joka makuun, joten esimerkiksi pohjamateriaaleihin liittyvät kysymykset Raappana kehottaa osoittamaan kenkäkaupan myyjälle. Joitakin peukalosääntöjä talvijalkineiden valintaan kuitenkin liittyy.
Ensinnäkin kenkien pitää olla suunniteltu Pohjoismaiden talviolosuhteisiin. Toiseksi huomio kannattaa kiinnittää kenkien pohjaan, Raappana muistuttaa.
”Pohjassa on syytä olla paljon kuviota, kuten kitkarenkaissakin.”
”Kengän pohjassa on syytä olla paljon kuviota, kuten kitkarenkaissakin.”
Jos haluaa lisää varmuutta askeltamiseen, Raappana kehottaa valitsemaan nastapohjaiset kengät tai nastapitoiset liukuesteet, jotka voi vetäistä minkä tahansa kengänpohjan ympärille.
Kunnolliset nastat pureutuvat jäähän ja pitävät kulkijan paremmin pystyssä kuin hyväkään kengänpohja.
Laadukkaat kengät maksavat, ja Raappana sanoo ymmärtävänsä hyvin, ettei kaikilla ole varaa investoida satoja euroja uusiin talvikenkiin.
Edullisin vaihtoehto oman turvallisuuden parantamiseen on nastapitoisten, koko kengänpohjan peittävien liukuesteiden hankkiminen. Sellaisten hinta liikkuu esimerkiksi isoissa marketeissa 10–20 euron tienoilla.
Nastakenkiä on sekä sellaisia, joissa nastat ovat koko ajan näkyvillä, että sellaisia, joissa nastat voi tarvittaessa kääntää esiin. Liukuesteet puolestaan vetäistään kengän ympärille silloin, kun lisäpidolle on tarvetta.
Raappana huomauttaa, että käännettävillä nastoilla varustetut kengät ja nastalliset liukuesteet helpottavat niitä tilanteita, kun samoilla kengillä pitäisi pystyä kulkemaan myös sisätiloissa. Ruokakaupan märkä lattia saattaa olla nastojen alla liukas, eikä museon lattiaan kaivata nastojen jättämiä reikiä.
Sekä käännettävät nastat että liukuesteet vaativat käyttäjältä sen verran vetreyttä, että kengänpohjiin pääsee tarvittaessa käsiksi.
Yhdellä jalalla seisominen ei läheskään kaikilta onnistu. Raappanalla onkin harras toive kaikille tämän maan kaupoille, kirjastoille, terveysasemille ja muille paikoille, joihin mennään ulkojalkineissa ympäri vuoden.
”Nasta-asioiden hoitamiseen tarkoitettu penkki ulko-oven vieressä ei olisi pahitteeksi.”

Aina välillä otsikoihin nousee vinkkejä, miten itse kukin voisi opetella kaatumaan oikein. Jalkaterapeutin näkökulmasta tärkeämpi vinkki olisi kehittää tasapainoaan, jotta ei ylipäätään kaatuisi.
”Ei kaatuessa mitään ehdi ajatella, ja jokin ruumiinosa kuitenkin ottaa ensimmäisenä maahan vastaan.”
Pystyssä pysymisen todennäköisyyttä parantaa se, jos lihasvoima on hyvä ja tasapaino kunnossa. Jos esimerkiksi nilkan liikkuvuus on heikko, kävely käy helposti kankeaksi, ja kankeus puolestaan altistaa kaatumiselle.
”Alaraajojen lihaksia ja tasapainoa kannattaa ylläpitää ympäri vuoden eikä havahtua asiaan vain pääkallokeleillä”, Raappana sanoo.