Tästä syystä kenkäkauppaan kannattaa mennä vasta iltapäivällä – fysioterapeutti antaa vinkit myös uusien työkenkien ostoon

Kun kadut paljastuvat lumen ja jään alta, talvikengät voi vähitellen jättää eteiseen. Jos uusien popojen ostamiselle on tarvetta, voi kenkäkaupan runsaudensarvi voi tuntua valtavalta.

Hyvien kenkien valintaan neuvoja antaa työfysioterapeutti Tuula Heimonen-Lankio Seinäjoen Terveystalolta. Ensimmäinen ja tärkein jalkineen valintaan liittyvä sääntö on selvä.

”Hyvä kenkä tuntuu hyvältä jalassa, ja sillä on hyvä kävellä. Käytössä hyvä kenkä ei saa jalkapohjia puutumaan, jalkoja uupumaan tai selkää särkemään, eikä se muokkaa jalan asentoa, vaan tukee sitä”, Heimonen-Lankio tiivistää.

Kenkäkaupoilla kannattaa siis Heimonen-Lankion mukaan käydä rauhassa ja varata riittävästi aikaa erilaisten kenkien sovittamiseen. Kenkäostoksille suositellaan menemään iltapäivästä tai töiden jälkeen, sillä jalat saattavat turvota päivän mittaan.

Jos työkenkä tuntuu epäsopivalta, sitä voidaan muokata pohjallisen tai yksilöllisen tukipohjallisen avulla.  Kuva: Jyrki Luukkonen

Väärän kokoinen jalkine altistaa helposti rakoille ja hiertymille. Oikean kokoisessa kengässä puolestaan on Heimonen-Lankion mukaan riittävästi tilaa varpaille, eli mieluusti noin sentti liikkumavaraa. Kenkä ei saa puristaa, eikä toisaalta olla myöskään ole niin löysä, että jalkaterä pääsee luistamaan kengän sisällä.

Heimonen-Lankio muistuttaa, että edes kaikkein rakkain suosikkikenkä ei ole ikuinen. Erityisesti juoksu- ja urheilukengät on tärkeä vaihtaa uusiin riittävän tiheään, sillä pitkään käytetystä kengästä menee tuki- ja iskunvaimennuskyky.

Viime vuosina markkinoille on tullut entistä enemmän paljasjalkakenkiä. Paljasjalkakenkien on nimensä mukaisesti tarkoitus saada kävely tuntumaan mahdollisimman samalta kuin paljain jaloin tepastelu.

Heimonen-Lankio pitää paljasjalkakenkiä hyvinä, sillä ne mahdollistavat kehon luonnollisen toiminnan ja aktivoivat jalkapohjien ja alaraajojen lihaksia. Kaikille paljasjalkakenkä ei kuitenkaan sovi, sillä niistä puuttuu tuki ja iskunvaimennus.

”Jos jalkaterässä ja alaraajoissa on toiminnallisia tai rakenteellisia virheasentoja, kuten pitkittäisen jalkaholvin madaltuminen, vaivaisenluut tai vasaravarpaat, ei paljasjalkakenkä ole paras jalkine, sillä se sallii tällaisen virheasennon. Siitä saattaa seurata epätasapainoa koko vartaloon, selkään ja alaraajoihin”, Heimonen-Lankio kuvailee.

Hän ei suosittele paljasjalkakenkää myöskään diabeetikoille eikä hermovaurioista johtuvista jalkapohjan tuntopuutostiloista kärsiville, sillä heillä jalkaterä voi vahingoittua huomaamatta kävelyn aikana.

Työkenkien pitäisi Heimonen-Lankion mukaan puolestaan olla sellaiset, ettei niistä ole haittaa työnteolle lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. On helppoa ymmärtää, että jalkaan ilmestynyt hiertymä on peräisin jalkineesta, joskus myös pitkään jatkuneen selkäsäryn syy voi löytyä samasta lähteestä.

Tukipohjallinen suojaa jalkaterää erityisesti käveltäessä kovalla alustalla, kuten betonilattialla.  Kuva: Lari Lievonen

Työkenkiä voidaan muuttaa mukavammaksi esimerkiksi oikein valitun pohjallisen tai yksilöllisen tukipohjallisen avulla, Heimonen-Lankio sanoo. Tukipohjallinen tukee jalan ryhtiä ja suojaa jalkaterää erityisesti käveltäessä kovalla alustalla, kuten betonilattialla.

Turvakengät ja kumisaappaat ovat haastavia työjalkineita, koska ne ovat hyvin tiiviitä ja saavat jalat herkästi hikoilemaan. Heimonen-Lankio korostaakin, että kuivilla kengillä ja puhtailla sukilla on suuri merkitys, jotta mikrobeilla ei olisi kengässä liian mukavat oltavat.

Kenkien kuivumista kannattaa edistää esimerkiksi nostamalla pohjalliset irti kengästä siksi aikaa, kun kenkä ei ole jalassa, Heimonne-Lankio vinkkaa. Lisäksi työkengät pitää muistaa vaihtaa uusiin riittävän usein.

Heimonen-Lankio muistuttaa, että hyvien työkenkien tai muidenkin jalkineiden valinnassa voi aina kysyä apua esimerkiksi fysioterapeutilta, työfysioterapeutilta tai jalkojen terveyden ammattilaiselta.

”Me kasvamme jalkaterästä ylöspäin, ja hyvä kenkä tukee koko kehoa. Jopa leukanivelien särkyjen syy saattaa löytyä maan tasalta.”