Carl Gustaf Emil Mannerheim Gansun ja Shaanxin maakunnan kenraalikuvernööri Sheng Yunin päivälliskutsuilla Lanzhoun kaupungissa vuoden 1908 maaliskuussa. Kuva: Yleisetnografinen kuvakokoelma, Suomalais-Ugrilaisen seuran kokoelma, MuseovirastoMarski ihmemaassa
Reilut sata vuotta sitten Kiina oli takapajula, jossa suomalaiset kokivat uskomattomia asioita. Yksi heistä oli tuleva marsalkka Mannerheim.TilaajalleTyttöjen typistettyjä jalkoja, outoja ruokia hainevistä pääskysenpesiin, vaarallisia laivamatkoja, bordelleita ja korkeakulttuuria. Suomalaiset matkailijat kokivat mielikuvituksellisia seikkailuja vieraillessaan keisarillisessa Kiinassa.
Juhani Mailasalo opiskeli Aasian tutkimusta Helsingin ja Wuhanin yliopistoissa. Historiaan hurahtanut mies on koonnut perusteellisen tietokirjan keisarillisessa Kiinassa ennen vuotta 1912 käyneistä suomalaisista.
Tunnetuin maassa vieraillut suomalainen on nykylukijoille Carl Gustaf Emil Mannerheim. Mailasalo on tehnyt kiinnostavia uusia havaintoja vuosina 1906–1908 Kiinan halki kulkeneesta marsalkan tiedustelumatkasta.
Asutuskeskuksiin saapuessaan Mannerheim kävi tervehtimässä paikallisia virkamiehiä, joille hän oli varannut suuren määrän lahjoja.
”Mannerheim lahjoitti sotilas- ja siviilimandariineille esimerkiksi 500 länsimaisen naisen alastonkuvaa. Mannerheim sai vastalahjaksi usein elintarvikkeita, kuten kokonaisen lampaan ja heinää hevosille”, Mailasalo kertoo.
Toisinaan Venäjän keisarillisen armeijan upseeria kohdeltiin kuin kuningasta konsanaan. Eräs mandariini tarjosi Mannerheimille yli kuudenkymmenen ruokalajin aterian, joka sisälsi pääskysenpesiä, merietanoita ja muita erikoisuuksia.
”Paikallinen uppopaistettu ja rasvainen ruoka ei oikein maistunut Mannerheimille, ja myös muilla tutkimusmatkailijoilla oli samanlaisia kokemuksia.”
Gustaf Mannerheimin retkikunta ylittämässä Muzartin solaa. ”Pienen hetken kuluttua ovat hevoset märkiä ponnistuksesta, mutta ylöspäin jatketaan säälimättä”, Mannerheim kuvaili taivallusta päiväkirjassaan 2. huhtikuuta 1907. Kuva: Suomalaiset keisarillisessa Kiinassa, Reuna-kustannusMailasalo yllättyi tiedosta, että Mannerheim opiskeli kiinaa tosissaan. Hän kirjoitti muistivihkoonsa 1 200 sanan ruotsalais-kiinalaisen sanalistan.
”Mannerheim palkkasi myös mukaansa kiinalaisen miehen, jotta tämä vain kulkisi mukana ja puhuisi hänelle kiinaa. Vaikea kieli ei kuitenkaan tarttunut Mannerheimin päähän, ja tulkkeja tarvittiin koko Aasian matkan ajan”, Mailasalo kertoo.
Kesäkuussa 1908 Mannerheim pääsi tapaamaan Tiibetin johtajan dalai-laman eli Thubten Gyatson. Kyseessä oli suuri kunnianosoitus, sillä harva länsimaalainen sai audienssin pyhän miehen luokse.
Tapaaminen ei alkanut hyvin, sillä jämpti upseeri saapui yllättäen pahasti myöhässä dalai-laman luokse. Kolme tiibetiläistä lähettilästä hoputti Mannerheimia, kun hän ajoi partaansa ja vaihtoi ylleen vaatteita.
Kullatulla tuolilla istunut dalai-lama ei onneksi vihastunut myöhästymisestä.
”Kahden vuoden ratsastusmatkan jälkeen Mannerheimin arvoesineet olivat lopussa, joten hän lahjoitti dalai-lamalle FN Browning M1900 -pistoolin. Munkki oli silmin nähden innoissaan aseesta”, Mailasalo kertoo.
Neljä vuotta aikaisemmin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia samantyyppisellä Browning-pistoolilla.
Suomalaisen kenttäsairaalan potilaita ja henkilökuntaa lepäilemässä heinäkasassa sairaalan ulkopuolella 24. maaliskuuta 1905. Kuvassa vasemmalta oikealle lääkärit Hjalmar Stenbäck ja Johannes Soikkonen, potilaat Gustaf Mannerheim ja kapteeni O. Ingman sekä lääkäri Oskar Wilhelm Forstadius. Valokuvaajana lääkäri Richard Faltin. Kuva: Helsingin yliopistomuseoMannerheim lahjoitti sotilas- ja siviilimandariineille esimerkiksi viisisataa länsimaisen naisen alastonkuvaa.
Ennen Aasian ratsastusmatkaa Mannerheim osallistui Venäjän ja Japanin sotaan 1904–1905. Itsenäisen Suomen tulevan merkkimiehen hengenlähtö oli monesti hiuskarvan varassa Kiinassa, Mailasalo kertoo.
”Lähimpänä kuolemaa Mannerheim kävi Mukdenin taistelun aikana, jolloin hänen hevoseensa osui luoti.”
Gansun maakunnassa sijainneessa luostarikaupungissa Mannerheimin retkikunta ei millään meinannut saada yösijaa. Lopulta majoituspaikka löytyi.
”Seuraavana aamuna Mannerheim ymmärsi kauhukseen, että oli nukkunut lepraa sairastaneen miehen vuoteessa ja petivaatteissa. Spitaaliin ei ollut vielä silloin keksitty hoitokeinoja. Mannerheimin täytyi elää vuosia epävarmuudessa, oliko hän itse sairastunut lepraan”, Mailasalo pohtii.
Tavaravaunun portailla suomalaisen kenttäsairaalan henkilökuntaa ja kaksi potilasta. Ylhäällä Hjalmar Stenbäck, sairaanhoitajat Sonja Koreneff, Fanny Julin sekä Anna Charlotta Lönnbeck, alhaalla sairaanhoitaja Matilda Wegelius sekä ilmeisesti Hugo Backmansson ja Gustaf Mannerheim. Kuva on otettu 28. maaliskuuta 1905. Kuva: Helsingin yliopistomuseo
Kiinan kartta. Suomen Pekingin suurlähetystön Juhani Mailasalolle antaman arvion mukaan Manner-Kiinassa asuu tällä hetkellä noin 300 suomalaista. Kuva: Suomalaiset keisarillisessa Kiinassa, Reuna-kustannusPoimintoja suomalaisista keisarillisessa Kiinassa
Laihialainen Israel Reinius kirjoitti vuonna 1749 yhteensä 47-sivuisen väitöskirjan matkastaan Kiinaan. Se on jäänyt historiankirjoihin ensimmäisenä Suomessa julkaistuna Kiinaan keskittyneenä opinnäytteenä.
Peter Johan Bladh (1746–1816) kävi viisi kertaa Kiinassa Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa. Superkargööriksi ylennyt Bladh teki vallankumouksellisen ehdotuksen Englannin sulkemisesta Kiinan markkinoiden ulkopuolelle, mikä ei kuitenkaan toteutunut.
Hugo Lund (1872–1915) oli Suomen ensimmäinen sinologi eli Kiinan kielen ja kulttuurin tutkija. Myös suomalaisen kielitieteen suuri tähti Gustaf John Ramstedt vieraili keisarillisessa Kiinassa.
Suomalais-Ugrilaisen Seuran tukemana Kiinaan matkasivat 1800-luvun lopulla luonnontieteilijä Otto Donner nuorempi ja paroni Carl Munck.
Hugo Backmansson oli ensimmäinen Kiinassa käynyt taidemaalari. Harvinainen komennus taistelumaalarina Venäjän-Japanin sodassa 1904–1905.
Verner Humble oli huoleton suomalainen veijari, joka osallistui Venäjän-Japanin sotaan. Kirjoitti Kaukoidästä palattuaan kaksiosaisen kirjan seikkailuistaan.
Pirkanmaan pienessä Osaran kylässä syntynyt Oskar Gripenberg oli suomalainen sotaherra Jumalan armosta. Toimi armeijakunnan komentajana Mantšuriassa, ja se jäi hänen viimeiseksi taistelukseen.
Oskar Gripenberg. Kuva on otettu 1890-luvulla. Kuva: MuseovirastoEnsimmäiset suomalaiset vierailivat Kiinassa 1700-luvun alkupuolella. Ruotsin kauppakomppaniaan kuuluneet merimiehet odottelivat lähinnä tylsistyneenä laivoissa, ja heillä oli pääsy pienelle alueelle Kantonin satamassa.
Pitkä ja vaarallinen laivamatka Göteborgista Kantoniin ja takaisin kesti lyhimmilläänkin puolitoista vuotta. Juomavettä säännösteltiin ankarasti, mutta paremmin säilyvää alkoholia riitti jaettavaksi jopa päivittäin.
Mailasalon mukaan kuri purjelaivoilla oli ankara. Kapteenilla ja perämiehellä oli täysi oikeus rangaista miehistöä pampulla ja ruoskalla kevyin perustein.
”Monet köyhät suomalaiset olivat valmiit lähtemään merille, jossa sai päivittäisen ruoan ja kohtuullisen palkan muutamaksi vuodeksi. Taustalla oli myös seikkailunhalua”, Mailasalo sanoo.
Kysymyksessä oli tuhat vuotta jatkunut tuskallinen kiinalainen kauneusihanne, missä jo pikkutyttöjen jalkaterät runneltiin.
Historiankirjoihin jääminen ensimmäisenä Kiinassa käyneenä suomalaisena naisena ja lähetystyöntekijänä kuuluu helsinkiläiselle Agnes Jeanette Meyerille (1861–1897). Kuva: MuseovirastoSuomalaiset naiset pääsivät keisarilliseen Kiinaan yleensä vain kristillisinä lähetystyöntekijöinä. Alkuaikoina naisten oli pysyttävä lähinnä lähetysaseman sisätiloissa. Naiset joutuivat aina ulkona liikkuessaan käyttämään kantotuolia.
Juhani Mailasalon mukaan lähetystyöntekijät vaikuttivat ehkä eniten tavallisten kiinalaisten oloihin keisarillisena aikana.
Lähetystyöntekijät taistelivat esimerkiksi naisten jalkojen sitomista vastaan. Kirkon jäseneksi ja lähetyskouluun pääsi vain, jos kiinalaiset vanhemmat avasivat tyttöjen jalkojen siteet.
Kysymyksessä oli tuhat vuotta jatkunut tuskallinen kiinalainen kauneusihanne, jossa jo pikkutyttöjen jalkaterät runneltiin.
”Jalkojen typistäminen oli alkujaan yläluokan tapa osoittaa, että naisten ei tarvitse tehdä fyysistä työtä. Naiset voivat vain sipsutella hienosti. Suomalaisten yksi yleisin matkamuisto Kiinasta oli sidottujen jalkojen pienet kengät”, Mailasalo kertoo.
Kun Kiinaan tuli keisarivallan jälkeen tasavalta, jalkojen sidonta kiellettiin vuonna 1912. Siitä huolimatta tapa hävisi lopullisesti vasta, kun kommunistit nousivat valtaan 1949.
”Jalkojen sitominen ei sopinut yhteen sen kanssa, että kommunistivallan aikana kaikkien piti käydä töissä ja naiset ja miehet olivat tasa-arvoisia. Typistetyillä jaloilla ei tehty peltotöitä”, Mailasalo sanoo.
Sanni Lampén hevosen selässä ja hänen vasemmalla puolellaan Ilmi Korhonen. Kuva on otettu Hunanissa vuonna 1914. Kuva: MuseovirastoMonet suomalaiset suhtautuivat varsinkin 1800-luvulla aikansa trendien mukaisesti alentuvasti kiinalaisiin.
”Esimerkiksi eräs lähetystyöntekijä esitti, että kiinaa on mahdotonta lausua moitteettomasti, elleivät hampaat satu sojottamaan kiinalaisten tapaan suusta ulospäin”, Mailasalo sanoo.
Poikkeuksiakin toki oli. 1700-luvun puolivälissä Kantonissa käyneet veljekset Israel ja Herman Reinius suhtautuvat avarakatseisesti buddhalaisuuteen. Koillisväylän halki purjehtinut tiedemies Adolf Nordenskiöld puolestaan kuvasi kiinalaisia ahkeriksi ja mukaviksi ihmisiksi.
Monet suomalaiset toimivat keisarillisessa Kiinassa merimiehinä, sotilaina, tutkijoina, kauppiaina ja lähetystyöntekijöinä suuremmin jälkiä jättämättä Kiinan historiaan.
”Kenties kaikkein merkittävimmäksi nousee Peter Johan Bladhin esitys Britannian sulkemisesta Kiinan kaupan ulkopuolelle. Toteutuessaan se olisi muuttanut Euroopan ja Kiinan historiaa. On silti epätodennäköistä, että muut maat olisivat suostuneet siihen, että Ruotsi johtaa Kiinan kauppaa”, Mailasalo sanoo.
Lähde: Juhani Mailasalo, Suomalaiset keisarillisessa Kiinassa, Reuna Kustannus 2024.
Peter Johan Bladh 1790-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto
Kantonin satamaa ja eri maiden kauppa-asemia. Tuntemattoman taiteilijan maalaus luultavasti 1800-luvun alusta. Kuva: Jens-Ole HedmanArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
