

Ranskan muukalaislegioona on jo pitkään vetänyt seikkailunhaluisia nuoria suomalaismiehiä. Nyt osa heistä valitsee legioonan sijaan sotimisen Ukrainassa, kertoo tietokirjailija Kari Kallonen.
”Ranskan muukalaislegioonassa on nyt hieman yli 30 suomalaista. Se on vähän enemmän kuin normaalisti”, Kallonen kertoo.
Ukrainan sodassa on sotinut kymmeniä suomalaisia. Vuonna 2022 puhuttiin 50 suomalaisesta, tänä vuonna 20–30 suomalaisesta.
Viisi on kaatunut Ukrainan puolella. Venäjän puolella on taistellut Kallosen mukaan muutama suomalainen ja yksi on ilmeisesti kaatunut.

EU-maista esimerkiksi Irlanti, Tanska, Slovakia, Belgia ja Luxemburg houkuttelevat asevoimiinsa EU-kansalaisia. Myös Saksassa on ehdotettu armeijan avaamista ulkomaalaisille.
Suomalaisia on muiden Euroopan maiden armeijoissa Kallosen mukaan marginaalinen määrä.
Esimerkiksi Belgian ja Slovakian asevoimista kerrotaan MT:lle, että niissä ei tällä hetkellä ole suomalaisia.
Suomen Puolustusvoimat ei suosittele eikä millään lailla tue yksityishenkilöiden päätöstä siirtyä toisten puolustusvoimien palvelukseen.
”Palvelu toisen valtion palveluksessa saattaa tarkoittaa muutoksia ko. henkilön sijoituskelpoisuuteen”, Puolustusvoimien viestinnästä kerrotaan.

Ranskan muukalaislegioonassa suomalaisilla on pitkät perinteet.
Legioona perustettiin Ranskan vallankumouksen jälkeen, kun ulkomaisia sotilaita vaelsi toimettomina maassa. Kuningas Ludvig Philip antoi maaliskuussa 1831 määräyksen legioonan perustamisesta.
Jo samana syksynä armeijaan liittyi ensimmäinen suomalainen legioonalainen, Kuopiossa syntynyt Nils Gustaf Ulrik von Schoultz. Hän palveli Algeriassa.
Tunnetuin muukalaislegioonan suomalaisista lienee talvisodan Kollaanjoen taisteluissa legendaarisen maineen saanut ”Marokon kauhu” kapteeni Aarne Juutilainen, joka osallistui 1930-luvulla Marokon Atlas-vuoristossa taisteluihin Ranskan miehitystä vastustavia kapinallisia vastaan.
Myös Carl Gustaf Emil Mannerheim ilmoitti maailmansotien välissä haluavansa jättää siviilielämän ja siirtyä johtamaan joukkoja Marokkoon. Ranskan sotilasjohto torjui kuitenkin ajatuksen, Kallosen kirjoittamassa Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa -kirjassa kerrotaan.
Ammattisotilas on virallisesti värvätty tietyn armeijan palvelukseen. Suomessa ammattisotilas on virkamies.
Palkkasotilas taas palvelee esimerkiksi vallankaappausta yrittävän miljonäärin omassa armeijassa. Palkkasotilaat osallistuvat konfliktiin rahallisen tai muun materiaalisen hyödyn motivoimina.
Vierastaistelija osallistuu ulkomailla konfliktiin muiden arvojen kuin palkan takia: esimerkiksi jaetun aatteen tai identiteetin motivoimana. Hänellä ei ole kytköksiä valtioon kansalaisuuden tai etnisyyden kautta.
Ranskan muukalaislegioona vetää edelleen nuoria miehiä tasaiseen tahtiin.
”Joka kuukausi minuun ottaa yhteyttä nuori mies, joka on miettinyt legioonaan lähtöä”, kertoo Kallonen.
Aikoinaan legioonaan hakeutui eri syistä elämään pettyneitä seikkailijoita. ”Kerrotaan myös humalaisista merimiehistä, jotka herätessään huomasivat värväytyneensä legioonaan.”
Humalaista merimiestä ei Kallosen mukaan päästettäisi enää portista sisään.
Seikkailunhalu voi edelleen tuoda miehiä legioonaan, mutta nykyään sinne hakeudutaan ensisijaisesti ammattimaisen turvallisuuskoulutuksen takia. Legioonassa palvelleet jatkavat Kallosen mukaan uraansa esimerkiksi Suomen armeijassa, henkivartijana, vartijana tai poliisina.
La Légion étrangère on Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö.
Legioona on osa Ranskan armeijaa. Muukalaislegioonan 9 000 miestä ovat reilu kymmenesosa maavoimien kokonaisvahvuudesta.
Legioona voidaan lähettää Ranskan presidentti Emmanuel Macronin käskyllä tunnissa lähes minne tahansa.
Legioonaan voi hakeutua minkä vain maan kansalainen. Siellä palvelee 140 eri kansallisuutta.
Legioona turvasi aiemmin Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Nyt palkka-armeija Wagner on Kallosen mukaan sekoittanut Ranskan pakkaa Afrikassa. Ranska on paljolti vetäytynyt pois vanhoista siirtomaistaan.
Rauhan aikana Ranska käyttää legioonalaisia YK-joukoissa rauhanturvaajina. He ovat jo pitkään suojelleet synagogia Ranskassa. Myös Pariisin olympialaisissa nähtiin legioonalaisia. He siivosivat myös Libanonissa, kun Beirutin satamassa räjähti vuonna 2020.
Lähde: Kari Kallonen – Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa
Sodat synnyttävät Kallosen mukaan aina legioonalaisia.
”Hävinnyt puoli kokee, että omassa maassa ei ole enää turvallista, ja lähtee muualle.”
Suomesta muukalaislegioonaan lähti väkeä sisällissodan jälkeen. Jatkosodan jälkeen lähti saksalaismielisiä miehiä.
1990-luvulla legioonaan meni paljon miehiä itäblokin maista.
Myös köyhistä maista, kuten Nepalista ja Kolumbiasta, tulee miehiä, jotka lähettävät palkkansa kotiin.
”Nykyaikaisetkin sodat tuottavat varmasti ihmisiä legioonaan. Jos ja kun Ukrainan sota joskus päättyy, rintamalla olleita miehiä menee legioonaan aivan varmasti”, sanoo Kallonen.

Muukalaislegioonassa sotilaiden mielenterveys otetaan Kallosen mukaan nykyään vakavasti.
Aiemmin miehet lähtivät lomille asioita sen kummemmin käsittelemättä. Nyt operaatiota seuraa kolme vuorokautta kestävä psykologinen purkamistilanne. Lomille pääsevät vain miehet, joilla on pää kunnossa.
Ukrainassa taistelleille suomalaisillekaan kaverin kanssa juttelu ei Kallosen mukaan riitä. Hinta voi olla kova, jos suomalainen terveydenhuolto ei ota heistä koppia.
”Traumatisoituneet nuoret sotaveteraanit voivat olla jopa turvallisuusriski. Jos asiat eivät ole kunnossa, kun menet sinne, niin harvoin ne siellä paranevat”, sanoo Kallonen.
Perussuomalaisten ja keskustan nuorisojärjestöt vaativat huhtikuussa, että Suomen tulisi järjestää kuntoutusta Ukrainassa palvelleille suomalaisille.
Keskustanuoret vaati suomalaisille virallista veteraanistatusta, Perussuomalainen nuoriso puolestaan pääsyä kansallisen kriisinhallintaveteraanikeskuksen palvelujen piiriin.
MT ei tavoittanut puolustusministeri Antti Häkkästä (kok.) kommentoimaan asiaa.