”Yleinen harhaluulo on, että kun maahan syttyy sota, alkaa täysi anarkia. Ei, ihmiset menevät normaalisti töihin”, sanoo Eemeli. Kuva: Jarno Mela
Itsemurhaa suunnitellut Eemeli lähti Ukrainaan taistelemaan – ”Sotaan meneminen pelasti elämäni”
”Ukrainaan lähteminen oli helpompaa kuin kouluun pääseminen tai ADHD-lääkkeiden saaminen Suomessa”, sanoo Ukrainassa sotinut Eemeli.Tilaajalle
Ukrainassa sotinut Eemeli seuraa kavereidensa välityksellä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Hänet kuvattiin Helsingissä. ”Hyvin pieni osa minua on muuttunut sotakokemuksen jälkeen, vaikka olen siellä ruumiita nähnyt, saanut hyviä ystäviä ja menettänyt heitä.” Kuva: Jarno MelaEemeli lähti Ukrainaan huhtikuussa 2022. Venäjä oli hyökännyt maahan helmikuussa.
”Sotaan meneminen pelasti elämäni”, sanoo Eemeli.
Yksinäisyys, ikävä lapsuus, kouluhaaveiden kariutuminen, nollasopimuksilla työskentely ja laittomat päihteet ajoivat Eemeliä masennukseen ennen Ukrainaa. Hän ei kokenut, että voisi edetä elämässään.
”Olin erittäin yksinäinen ja syrjäytynyt nuori mies. Olin käytännössä suunnitellut oman itsemurhani. Sitten sota syttyi.”
Eemeli ei esiinny jutussa omalla nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Eemeli päätti lähteä Ukrainaan ja kirjoittaa tarinastaan kirjan.
”Moni sanoo rehellisesti ja hyvällä sydämellä lähteneensä auttamaan Ukrainaa. Minulle se oli selviytymiskysymys.”
24-vuotias Eemeli myi omaisuutensa tietokonetta ja läppäriä lukuun ottamatta ja lähti.
Ukrainassa oli hänestä mahtavaa. ”Mielenterveysongelmieni oireet katosivat 48 tuntia sen jälkeen, kun saavuin maahan. Minulla oli tarkoitus. Sain uusia kavereita, ihmiset kohtelivat minua hyvin.”
Läheltä piti -tilanteita Ukrainassa tosin oli paljon. Ensimmäinen oli heti Eemelin saavuttua maahan, satojen kilometrien päässä rintamalta.
Kouluttaja ei osannut käsitellä aseita turvallisesti. ”Kouluttaja tarkasti aseensa tilaa ladatuilla lippailla. Ase laukesi ja laukaus osui maahan eteeni.”
”Se ei ollut ainoa kerta, kun minut melkein ammuttiin omien toimesta siellä.”
Sotiminen oli Eemelistä ”vähän koheltamista”.
Ukrainan asevoimien toiminta pohjautui puna-armeijaan, mikä näkyi.
”Vanhemmat upseerit eivät ottaneet mitään neuvoja vastaan, eivätkä osanneet mitään. Nuorempien kanssa pystyi setvimään asioita. He olivat vähemmän egoistisia.”
Kielimuuri erotti kansainvälisen legioonan muusta Ukrainan armeijasta. Panssaroituja ajoneuvoja ulkomaalaisista vierastaistelijoista koostettu legioona ei saanut.
Eemeli oli Ukrainassa kahdeksan kuukautta, Lvivissä, Kiovassa, Rivnessä ja Žytomyrissä. Hän oli sotimassa eturintamalla Harkovassa kesäkuusta marraskuuhun.
Odottelua ja joutoaikaa oli paljon. Toisaalta 2022 tilanne oli erilainen kuin nyt. Silloin venäläisillä oli aseina tykistöä. Nyt jalkaväen mies on pulassa, kun drone lähtee seuraamaan ja räjähtää.
Patcheillä kerrotaan omasta joukko-osastosta. ”Haluan kertoa muille nopealla silmäyksellä, millainen ihminen olen”, sanoo Eemeli. Kuva: Jarno MelaSuomalaiset huomasivat Eemelin mukaan pian, että kuuden kuukauden jääkäri Suomesta on Ukrainassa osaamiseltaan erikoisjoukkojen tasolla.
Eemeli oli käynyt Suomessa varusmiespalveluksen ja harrastanut tarkkuusammuntaa.
Moni vapaaehtoinen ei osannut mitään: esimerkiksi olla hiljaa lähellä rintamalinjaa tai pitää valoja pois yöllä, jotta dronet eivät ohjaa tykkitulta päälle.
Tulitaisteluun Eemeli joutui pari kertaa.
”Herään yöllä makuupussissa mudasta siihen, että joku ammuskelee jossain vieressä. Sitten slovakialainen huutaa ruki vehr eli kädet ylös ja antautukaa. Metsästä vain 20–30 metrin päästä kuuluu pimeästä: njet. Ammumme sinne satunnaisia laukauksia ja kuuntelemme, tuleeko sieltä enää ketään. Sitten jatketaan unia.”
Horrostilassa nukahtamisen rajalla Eemeli alkoi kuvitella ääniä, huutoja ja räjähdyksiä.
”Aika nopeasti opin tunnistamaan sen, että jos kuulen kovan räjähdyksen, mutta en tunne maan tärisevän, se on hallusinointia. Voin koittaa jatkaa unia.”
”Laskin, kauanko Ukrainassa pitää olla, että tilille tipahtaa rahaa, jotten ole Suomessa heti taloudellisissa vaikeuksissa.”
Lähtöpäätös alkoi kypsyä, kun Eemeli menetti syyskuussa omaisuutensa Petropavlivkassa.
Venäläisten panssarivaunu tuli nurkan takaa ja ampui Eemelin autoa, joka syttyi tuleen.
”Laskin, kauanko Ukrainassa pitää olla, että tilille tipahtaa rahaa, jotten ole Suomessa heti taloudellisissa vaikeuksissa.”
Eemeli jäi vielä muutamaksi kuukaudeksi. Sinä aikana kuoli pari kaveria.
”Kaikki muut suomalaiset minun joukkueestani haavoittuivat. Jäin ainoaksi suomalaiseksi.”
Eemeli kuvasi kypäräkamerallaan Petvopavlivkassa videon, jossa hän auttaa jalkaansa osuman saaneen suomalaissotilaan pois pusikosta ja auton kyytiin. Se nähtiin muun muassa Ylellä Ukrainan puolustajat -dokumenttielokuvassa. Kuva: Kuvakaappaus Ukrainan Puolustajat -dokumenttielokuva / Yle AreenaMarraskuussa Eemeli palasi Suomeen. Ensin hän nukkui pari viikkoa kaverin sohvalla, sitten alkoi totutella uuteen, hiljaiseen ja rauhalliseen arkeen omassa kodissaan.
”Olen vähän katunut lähtöpäätöstä. Ei olisi pitänyt lähteä Ukrainasta vaan vaihtaa yksikköä. Kansainvälinen legioona oli koko maan huonoin yksikkö.”
Nyt Eemelin pitää Suomessa tyttöystävä. ”Edelleenkin mietin, mitä teen, kun kirja on julkaistu. Voin taas myydä kaiken omaisuuteni ja palata Ukrainaan. Omaisuus ei enää merkitse minulle mitään.”
”Ukrainaan lähteminen oli helpompaa kuin kouluun pääseminen tai ADHD-lääkkeiden saaminen Suomessa.”
Sodan jälkeen vainoharhaisuutta ja mieleen tunkevia muistoja on ollut paljon.
Ainoa fyysinen vamma Ukrainasta Eemelille tuli klapihommasta Rivnestä kaukana rintamalta. Muistona on arpi sormessa.
Mielenterveys sen sijaan lähti jyrkkään alamäkeen kaksi kuukautta Suomeen saapumisen jälkeen.
Siviilielämässä tapahtui ikäviä asioita. Lääkäri antoi masennuslääkkeet, mutta Eemeli katsoo paremmaksi pitää niistä välillä taukoa.
Eemeli kertoo kärsineensä posttraumaattisen stressihäiriön oireista jo lapsuudesta asti.
”Traumat, jotka hommasin Ukrainasta, korvasivat edelliset traumat, mitä minulla oli esimerkiksi lapsuudesta ja koulunkäynnistä.”
Sodan jälkeen vainoharhaisuutta ja mieleen tunkevia muistoja on ollut paljon. Ne eivät kuitenkaan liity tilanteisiin, joissa hän oli itse vaarassa. Mieleen jäävät pyörimään ikävät sanat.
”Itselle merkittävät ihmiset voivat tuupata kumoon sanoilla.”
Vertaistukea Eemeli on saanut muilta Ukrainassa sotineilta.
Käytännön syyt pitävät nyt Eemelin itsetuhoisuuden vakan alla.
”Kuulun pieneen promilleen Suomen kansasta, joka voi sanoa olleensa sodassa. Ja kirjoitan kirjaa.”
Ensimmäisenä sotavuotena Ukrainan kansainväliseen legioonaan lähti paljon Eemelin kaltaisia miehiä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Kuva: Jarno MelaKesäkuussa Eemeli palasi Ukrainaan – pakettiautolla. Hän vei sinne avustuskuorman Savotan Karstulan tehtaalta.
Hän suosittelee Ukrainaa matkakohteeksi, sillä maa on aidosti jännittävä matkakohde, ja halpa sellainen. ”Matkustelija saa hyvän perspektiivin sotaa käyvän maan arkeen.”
Entä kannattaako Ukrainaan lähteä sotimaan?
”Jos sinulla ei ole elämässä oikeastaan mitään, olet vähän kahjo ja sinut on koulutettu intissä, niin siitä vaan.”
Ensimmäisenä sotavuotena Ukrainan kansainväliseen legioonaan lähti paljon Eemelin kaltaisia miehiä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Nyt Ukrainassa sotii Eemelin mukaan hyvien tyyppien lisäksi eteläamerikkalaisia huumekartellien jäseniä, natseja, moottoripyöräjengiläisiä ja rikollisia Euroopasta.
”Haluaisin, että tästä sodasta muistetaan, että oli paljon nuoria miehiä, joilla ei ollut mitään hajua, mitä he tekevät elämässään. He lähtivät sinne, koska voivat.”
Apua itsetuhoisiin ajatuksiin:MIELI Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelin on auki 24/7, puhelinnumero 09 2525 0111.Hätätilanteessa hakeudu päivystykseen tai soita hätänumeroon 112.- Osaston luetuimmat
