Suomen Puolustusvoimienkin pitää kouluttaa sotilaita lisää ja vielä jäntevämmin, sanoo Rauno Juhola. Hän kiittää presidentti Alexander Stubbia hänen koskettavasta puheestaan YK:n yleiskokouksessa. Puhe oli Juholasta paras ja rakentavin, joka YK:ssa on vuosikymmeniin pidetty. Juhola kiittää myös Suomen hyviä upseereja. Kuva: Sanne KatainenMuukalaislegioona kuittasi velat
Rauno Juhola lähti nuorena rahavaikeuksissa Ranskan muukalaislegioonaan. Hän olisi nyt Ukrainaa puolustamassa, jos hänellä ei olisi perhettä.TilaajalleRanskan muukalaislegioona antoi Rauno Juholalle mahdollisuuden uuteen elämään.
”Kannatti lähteä. Muukalaislegioona on antanut minulle paljon. Se antoi uskoa tulevaisuuteen ja teki minusta vahvan”, kertoo Juhola.
Hän lähti ammattisotilaan uralle rahavaikeuksien takia. Kajaanissa kasvanut nuori mies oli muuttanut Helsinkiin ja alkanut myydä autoja.
Eräs välittäjä petti Juholan – ja monta muutakin. Juhola menetti pankista lainaamansa 200 000 markkaa, nykyrahassa noin 50 000 euroa.
Summa oli iso 1990-luvun laman keskellä. Takaajiksi lupautuneet vanhemmat maksoivat lainan pois. Juhola päätti maksaa velkansa.
”Ne vaan sanoivat, että jos nostatte päätä, kuolette. Ryömikää.”
Hän lensi Ranskaan ja kysyi santarmeilta eli poliiseilta, miten muukalaislegioonaan voi liittyä. He antoivat osoitteen.
”Minulla oli enää kuusi frangia taskussa rahaa, kun menin kolkuttelemaan ovea.”
Juhola läpäisi älykkyys- ja kuntotestit ja pääsi neljä kuukautta kestävälle peruskoulutuskaudelle. Siinä katsottiin, kenen psyyke kestää. Meno oli rajua.
”Yksikin päivä joulukuussa jouduimme ryömimään paskaojassa. Se oli vanha farmi Ranskan Pyreneillä. Vesi tuli vanhasta lietealtaasta.”
Kapiaiset ampuivat kohti. Kyse ei todellakaan ollut paukkupatruunoista.
”Ne vaan sanoivat, että jos nostatte päätä, kuolette. Ryömikää.”
Neljän kuukauden aikana 32 hengen joukkueesta kaksi tappoi itsensä, viisi joutui mielisairaalaan ja kaksi yritti karata. Rykmentteihin lähti yksitoista miestä. Vasta siitä alkoi varsinainen sotilaskoulutus.
Operaatio Turkoosin partio eli 13. puoliprikaatin legioonalaiset Ruandassa vulkaanisen Kivu-järven rannalla. Rauno Juhola takarivissä oikealla. Kuva: Rauno Juholan albumiJuhola ei ehtinyt kauaa olla legioonassa, kun tuli lähtö Ruandaan vuonna 1994. Hän oli 24-vuotias.
”Se oli minun ensimmäinen sotani.”
Kansanmurhan raakuudet jättivät jäljet ja tulevat edelleen välillä Juholan uniin. Äärihutut tappoivat 3,5 kuukaudessa 800 000 tutsia ja maltillista hutua.
Syvimmin Juholan mieleen jäi koulu, jossa oli sekä hutu- että tutsilapsia. Humalaiset sotilaat olivat käskeneet lapsia jakautumaan, hutulapset oikealle ja tutsilapset vasemmalle.
”Lapset eivät olleet suostuneet siihen vaan tarttuneet toisiinsa kiinni. He tiesivät jo, mitä on tapahtumassa. Lapset sanoivat, että naapureihin, serkkuihin ja ystäviin ei saa koskea.”
Sotilaat ampuivat kaikki lapset.
Muisto saa Juholan äänen edelleen särkymään.
”Saavuimme paikan päälle ensimmäisinä. Se oli pahinta, mitä olen elämässäni kokenut. Viattomat pienet lapset kärsivät sodissa, niin kuin tänä päivänäkin.”
”Ne lapset olivat minusta esimerkkinä koko maapallolle. He näyttivät maailmalle, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.”
Rauno Juhola ja Maine coon -rotuinen Jooseppi. Afrikan Djiboutissa asuessaan Juhola tottui isoihin kissoihin: lemmikeinä oli kaksi gepardia. Kuva: Sanne Katainen
Ranskan muukalaislegioonan 13. puoliprikaatissa ja 3. taistelukomppaniassa Djiboutissa oli lemmikkeinä kaksi gepardia. Kuva: Rauno Juholan kotialbumiJuholan kokemuksista julkaistiin viime vuonna kirja nimeltä Operaatio Turkoosin taistelija. Hän kävi kirjan kirjoittaneen Kari Kallosen kanssa Ruandassa, myös siellä missä koulu aiemmin oli.
”Kuulin, että Ruandan presidentti tulee nimeämään kansallissankareiksi lapset, jotka sotilaat siellä koulussa murhasivat.”
”Ruanda opetti minulle hyvin paljon elämästä: inhimillisyyttä ja toisen auttamista. Ja ennen kaikkea kunnioittamaan lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.”
Myös kirkon työntekijät ja lähetystyöntekijät tekevät Juholan mukaan Afrikassa oikeaa, pyyteetöntä työtä.
Kirkko opettaa ihmisiä lukemaan sekä kouluttaa hygieniasta ja maataloudesta. Lisäksi kirkko on mukana sairaanhoidossa ja henkisenä tukena.
”Ei sotiminen kansakuntaa nosta ylös, vaan kouluttaminen.”
Laskuvarjorykmentin legioonalainen Rauno Juhola Korsikalla, kahdeksan vuotta palvelusta takana. Kuva: Rauno Juholan albumiJuhola palveli kahdeksan vuotta muukalaislegioonassa. Afrikan komennusten jälkeen hän oli kuusi vuotta legioonan kovimmassa rykmentissä eli laskuvarjojoukoissa Korsikalla.
1990-luvun alussa suomalaisia oli muukalaislegioonassa Juholan mukaan harvinaisen paljon. Laskuvarjojoukoissa oli parhaimmillaan jopa kuusi suomalaista, ehkä juuri laman takia.
Juholan velat vanhemmille tulivat maksettua. Djiboutissa tienasi jääkärinä 16 000 frangia eli 15 000 markkaa puhtaana käteen kuukaudessa.
”Kun kahdeksan vuoden armeijanuran jälkeen lähdin siviiliin, pelkäsin enemmän itseäni kuin muita ihmisiä”, sanoo Juhola.
Pari vuotta siinä meni, että Juhola lopetti ihmisten tarkkailun ja pystyi rentoutumaan esimerkiksi junassa.
”Sillä olen selviytynyt, koska olen monen viattoman ihmisen hengen pelastanut.”
Rauhassa ja rakkaudessa Kainuussa kasvaneelle sodat olivat järkytys. Sotilaana raakuuksiin turtui.
”Vanhemmalla iällä, kun on omia lapsia, elämää ajattelee ihan eri kannalta. Varsinkin nyt Ukrainan sota on loppujen lopuksi lähellä meitä. Viattomat ihmiset kärsivät siellä ihmisen ahneudesta.”
Jos Juholalla ei olisi perhettä, hän olisi nyt Ukrainassa sotimassa.
”Sillä olen selviytynyt, koska olen monen viattoman ihmisen hengen pelastanut. Se on auttanut minua eteenpäin.”
Juholan mielestä ihmisen pitää hyväksyä se, mitä on tapahtunut, uskoa itseensä ja mennä eteenpäin. Se oli kirjankin idea.
”Jos minä lähdin 200 000 markan miinuksesta, niin 2019 olin 153. eniten Suomessa henkilökohtaisesti veroja maksava henkilö. Jonkinlainen nousu tässä elämässä on tehty.”
Mummo kuunteli aikoinaan Édith Piafia. Nyt Juhola laulaa itse karaokessa kappaletta Non, je ne regrette rien eli Ei, en kadu mitään.
Juhola ponnisti menestyväksi yrittäjäksi. Hän toi sotilasuralta liike-elämään riskien hallinnan ja ennakoinnin tärkeyden ja kasvatti kalliorakentamisen alan yrityksen Figere Oy:n, jonka lopulta myi 4,5 miljoonalla eurolla.
Parhaana vuotena Juhola maksoi omista pääomatuloistaan veroja yli 750 000 euroa. Sijoitusjuristi vinkkasi, että verosuunnittelulla summa saataisiin painettua 200 000 euroon.
”Sanoin, että millä Suomen valtio pyörii, jos kaikki yrittäjät pumppaavat rahansa ulkomaille. Millä saadaan koulut toimimaan, mistä Puolustusvoimat saa rahaa, millä vanhuksia hoidetaan? Maksoin verot mielelläni.”
Vuosi eläkkeellä riitti 55-vuotiaalle Juholalle. Nyt hänen uusi yrityksensä kunnostaa rautateitä ja niiden siltoja.
Rauno Juholan mummo kuunteli aikoinaan Édith Piafia. Nyt Juhola laulaa itse karaokessa kappaletta Non, je ne regrette rien eli Ei, en kadu mitään. Se löytyy myös Ranskan muukalaislegioonan laulukirjasta. Kuva: Sanne KatainenMiten arkielämästä saa otteen sotilasuran jälkeen?
”Urheilu on tärkeä asia. Kun on fyysisesti kova, jaksaa henkisesti.”
Juholalle tärkeää on myös taide, kulttuuri ja musiikki. Italialaisen tenorin Andrea Bocellin ääni rentouttaa ja vie flow-tilaan.
Mummo kuunteli aikoinaan Édith Piafia. Nyt Juhola laulaa itse karaokessa kappaletta Non, je ne regrette rien eli Ei, en kadu mitään.
”Enemmän tänä päivänä minä olen hippi kuin sotilas.”
Rauno Juholasta eurooppalaisilla on paljon opittavaa afrikkalaisilta ihmisiltä esimerkiksi perhekeskeisyydestä. ”Talkoohenki on unohdettu yhteiskunnassamme. Ennen sukulaiset auttoivat toinen toistaan ja vanhemmista pidettiin huolta. Se on hävinnyt tässä kilpailuyhteiskunnassa. Vanhemmat ja lähimmäisenrakkaus on unohdettu.” Kuva: Sanne KatainenJuholasta Suomen huoltovarmuus vaatii, että isot kauppaketjut alkavat ostaa ruokaa läheltä.
”Ei huoltovarmuus ole sitä, että me ostetaan hirveästi lisää aseita. Suomen päättäjien on ymmärrettävä, että maaseutu on elintärkeä koko kansakunnalle.”
Esimerkiksi Venäjä nosti maatalouden uuteen kukoistukseen, kun ei pakotteiden takia saanut maahan tiettyjä tuotteita. ”Venäjä heräsi aikaisemmin kuin moni muu.”
”Meidän on pakko saada maatalous Suomessa kannattavaksi. Isojen kauppaketjujen pitää ymmärtää ahneutensa merkitys”, sanoo Juhola.
”SOK lähti aikoinaan osuustoiminnasta, mutta siitähän on tullut niin voittoa tavoitteleva yritys, että se ei anna tuottajalle mitään.”
”On aivan hullua, jos perunakin tulee Suomeen isoilla tankkilaivoilla ympäri maapalloa.”
Viime vuonna Suomeen tuotiin elintarvikkeita noin 5,8 miljardin euron arvosta.
Esimerkiksi SOK puhuu lähiruuasta ja hiilijalanjäljestä mutta tuo samaan aikaan elintarvikkeita ulkomailta.
”On aivan hullua, jos perunakin tulee Suomeen isoilla tankkilaivoilla ympäri maapalloa.”
Juholasta S- ja K-ryhmien pitäisi tehdä lähituottajien kanssa pitkiä, vuosien mittaisia tuottajasopimuksia.
”Jos kauppaketjut tekisivät pitkiä sopimuksia, viljelijät uskoisivat tulevaisuuteen.”
Taistelupari espanjalainen Robert ja Rauno Juhola kantavat lääkintämateriaalia turvaan Cyangugussa Ruandassa. Kuva: Rauno Juholan albumiJuhola paljastaa, että hän haluaisi perustaa oman maatilan. ”Se on minun suurin haluni.”
Lapsena hän lypsi Sotkamossa sukulaistensa Laina ja Vesa Ukkosen maatilalla lehmiä ja näki, miten arvokasta ja sitovaa työtä he tekevät.
Juhola on huolissaan pienistä kunnista ja kylistä sekä viimeisistä maatiloista.
Häntä haastateltiin taannoin Kajaanissa alueosuuskaupan hallituksen jäsenen paikkaan. Juhola nosti siellä esiin, että ihmisten valuminen etelään verottaa myös alueosuuskaupan asiakasmääriä.
”Kun meillä oli pieniä maatiloja, maaseutu kukoisti. Syrjäseudullakin asui ihmisiä.”
Kotimainen ruuantuotanto työllistäisi ja pitäisi nuoret maaseudulla.
Rauno Juhola on seurannut Ranskan muukalaislegioonan asioita sotilasuransa jälkeenkin. Kolme vuotta sitten hän vieraili Korsikalla laskuvarjorykmentissä. Veteraanipassia ei ollut mukana mutta Juhola pääsi sisään, sillä päivystävä upseeri sattui olemaan hänen kouluttamansa. Kuva: Sanne KatainenOsa kotimaisen tuotannon historiaa pääsi yllättämään Juholan aikanaan Zairen lentokentällä. Hän oli hakemassa täydennyksiä Ruandaan.
Yhdysvaltain ilmavoimien Galaxy-rahtikone saapui kentälle. Lastaussilta avautui ja ensimmäisenä ulos tuli ajoneuvo. Edessä oli punainen Volvon nuppi, jossa luki M. Myöhänen. Vaikka tarrat oli revitty pois, aurinko on polttanut maitoauton rosterisen puoliperävaunun kylkeen tekstin ”Sotkamon osuusmeijeri”.
”Sanoin kapteenille, että herra kapteeni, ei voi olla totta. Vanhan luokkakaverini isän maitoauto tulee rahtikoneesta. Myöhemmin sain selville, että pakolaisleireille oli lähtenyt Suomesta hyväntekeväisyyskuljetus. Ja maitoautoa oli sen jälkeen käytetty veden jakeluun pakolaisleireillä.”
”Maailma ei ole pieni vaan Kainuu on suuri. Se on todettu monessa kohtaa.”
- Osaston luetuimmat
