

Kahden shetlanninponin ja kolmen suomenvuohen mustankirjava lauma tarhaa sopuisasti Kuortaneella Seija Paanasen kodin pihapiirissä.
”Niissä on aika paljon samaa, shettiksissä ja vuohissa. Molemmat vaativat omistajalta huumorintajua ja taitoa rakentaa pitäviä aitoja”, hän summaa.
Paanasella on lähes 30 vuoden kokemus vuohienpidosta. Enimmillään lemmikin virassa olevia vuohia on ollut neljä, ja enimmillään päivittäinen maitoannos on ollut neljä litraa. Siinä on jo paljon maitoa yhteen talouteen, hän toteaa, vaikka käyttömuotoja on monia, vuohenmaitosaippuasta lähtien.
”Tykkään erityisesti kylmästä vuohenmaitokaakaosta, ja vuohenmaitolätyt ovat älyttömän hyviä. Juustoakin olen tehnyt.”
”Niissä on aika paljon samaa, shettiksissä ja vuohissa. Molemmat vaativat omistajalta huumorintajua ja taitoa rakentaa pitäviä aitoja.”
Laumaan kuuluu nyt vanha rouva Inkeri, sen yhdeksänvuotias leikattu poika Vili ja vuoden ikäinen tulokas Vilma.
Paananen lypsää Inkeri-kutun kerran päivässä iltaisin.
”Inkeri on 11-vuotias ja tuottanut yhdeksän vuotta maitoa. Nyt oli aika hankkia sille seuraaja. Vilma saapui Konnevedeltä.”
Vilma on Farmi-ohjelmaa seuranneille tuttu televisiosta.
”Vilma oli yhdessä siskonsa kanssa mukana kuvauksissa viime kesänä, ennen minulle tuloaan. Ruudulta on tosin mahdotonta erottaa, kumpi kileistä on Vilma”, naurahtaa Paananen.
Vilma harjoittelee tulevia lypsytoimia ruokailemalla lypsypöydällä seisten.
”Mahdollista sulhasta mietitään loppuvuotta ajatellen. Joulu on pukin aikaa.”
Vilma oli sekalaiseen laumaan saapuessaan aluksi arka, mutta nyt se tervehtii vierastakin jo portilla, maistamalla takinhelmaa ja kengännauhoja. Siitä huomaa, että Vilma on kasvanut kameran edessä, niin luontevasti se hakeutuu linssin kohteeksi.
Vilma on pahnanpohjimmainen laumassa, jota johtaa nohevin ottein 16-vuotias Tanya-poni.
”Vuohet ja ponit voivat laiduntaa rinta rinnan, mutta vuohet hakeutuvat silloin nuoremman Milla-ponin kylkeen. Se suhtautuu vuohiin rauhallisemmin eikä koe tarvetta pomottaa niitä.”

Heinäautomaatin kolahdus saa poneihin liikettä. Samoille heinille ei ole vuohilla kuitenkaan asiaa. Halutessaan ne pääsevät pujahtamaan luukusta sisätiloihin omille hyllyille heinänsyöntiin. Kiipeily on vuohille luontaista.
”Ovat vuohet meilläkin päässeet alkuvuosina autojen päällä hyppimään, kun aitoja ei osattu heti rakentaa pitäviksi. Tämä kolmikko ei ole oikeastaan muuta tuhoa aiheuttanut, kuin sotkenut pihasaunan terassia ja syönyt kukkia suihinsa.”
Useampikaan sähkölanka ei vuohia pidättele.
”Sähkölangoilla tehostettu verkkoaita pitää olla. Pelkät langat ne nostelevat sivuun sarvillaan tai juoksevat lankojen välistä, ja pelkän verkon ne kaatavat nojaamalla paalut nurin”, kuvaa Paananen.
Aiemmin lauma vietti kesää tarhassa yötä päivää, mutta nyt susitilanne pakottaa viemään eläimet sisätiloihin iltaisin.
”Susi on rajoittanut elämää. Onneksi mitään vahinkoja ei ole tullut.”
Tarhassa on maasta kasattu iso kukkula, kiviröykkiöitä ja puusta rakennettuja kiipeilytelineitä. Vilma esittää ketteryyttään nappaamalla kaula pitkänä aidan takana kasvaviin pajuihin kiinni vain takajaloillaan seisoen. Vuohi on toimelias eläin ja kaipaa aktiviteettia.
”Etenkin poniin verrattuna vuohi on helppo ja terve lemmikki. Eläinlääkärilaskuja ei juuri kerry. Muutaman kerran on pötsiongelmia ollut, mutta niistäkin on selvitty aika vähällä.”
Ponitkaan eivät ole toimettomia. Niiden kanssa Paananen on harrastanut ajon lisäksi agilityä. Se on koiramaailmasta tuttu, ketteryyttä vaativa laji, jossa poni ohjaajansa kanssa suorittaa radan ylittämällä ja kiertämällä erilaisia esteitä.