Somessa tapahtuva maalittaminen uuvuttaa nuoria eläinlääkäreitä, mutta Elli Viitala on unelmatyössään

Kello käy vasta puoltapäivää, mutta Etelä-Pohjanmaan eläinklinikalla Seinäjoella on ehditty hoitaa monenmoisia vaivoja.

Puhelin soi, ja nyt tulee kiire. Koiran penikointi ei etene normaalisti, ja tilanne on kriittinen. Dreeverinarttu kiidätetään klinikalle ja nukutetaan, ja sille tehdään hätäsektio.

Toimenpiteen jälkeen eläinklinikalla huokaistaan helpotuksesta, kun maailmaan putkahtaa yhdeksän suloista dreeverinpentua ja emokin voi hyvin.

“On palkitsevaa auttaa niin isoissa kuin pienissä toimenpiteissä”, eläinlääkäri Elli Viitala toteaa.

”Esimerkiksi koiran kutinan hoito saattaa parantaa koko perheen elämänlaatua, kun itseään rapsuttava koira ei valvota öisin.”

Elli Viitala perusti Etelä-Pohjanmaan eläinklinikan Seinäjoen Päivölään keväällä 2025. Klinikka tarjoaa monipuolisia pieneläinhoitopalveluja ja työllistää omistajan lisäksi kaksi eläinhoitajaa.

Yrittäjäksi Viitala siirtyi Seinäjoen Eläinsairaala Evidensian sairaalanjohtajan tehtävistä.

“Hoidin Evidensialla pääosin hallinnollisia tehtäviä ja keskityin kissojen ja koirien akuuttihoitoon. Tämä on huomattavasti pienempi eläinklinikka, ja hallintoa on vähän. Olen viihtynyt hyvin yrittäjänä. Vaikka töitä on paljon, voin hallita omaa aikatauluani.”

Elli Viitala tarkastaa länsigöötanmaanpystykorva Riskiltä myös hampaat. Kuva: Johannes Tervo

Varsinais-Suomessa Mynämäellä varttunut Elli Tuominen alkoi haaveilla jo lapsena eläinlääkärin ammatista, vaikka varhainen eläinmuisto ei ollut kaksinen.

“Kun olin kuusivuotias, ystäväni kissa hyökkäsi kimppuuni ja puri minua pakaraan. Siitä on edelleen muistona arvet. Kissa näki koiran jossain lähettyvillä ja sai jonkinlaisen paniikkireaktion.”

Lapsuudenkodissa ei ollut eläimiä, kunnes Elli sai kymmenvuotiaana papukaijan. Sitten iski heppainnostus. Hän alkoi harrastaa ratsastusta 8-vuotiaana, ja 16-vuotiaana hän sai oman hevosen.

Lukion jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan eläinlääkäriksi. Samalla hän joutui luopumaan hevosestaan, ja kilparatsastus jäi vuosiksi.

Valmistuttuaan vuonna 2013 Viitala sai viran Haapavedeltä Pohjois-Pohjanmaalta. Hän halusi erikoistua nautapraktiikkaan.

“Olen aina ihaillut lehmiä, vaikka en lapsena nähnyt niitä läheltä. Useimmat maataloustuottajat ovat erittäin motivoituneita hoitamaan eläimiään, koska he saavat niistä elantonsa. Heidän kanssaan oli palkitsevaa tehdä yhteistyötä.”

Muutaman vuoden jälkeen Viitala halusi muuttaa etelämmäs ja alkoi etsiä virkaa, jossa hän voisi harjoittaa nautapraktiikkaa.

“Olin ollut opiskelukesinä sijaisena Alavudella. Sain sieltä viran, mutta melko pian siirryin Seinäjoen Evidensiaan ja vastoin suunnitelmiani päädyin pieneläinpuolelle.”

Dreeveriemon hätäsektio sujuu hyvin. Eläinlääkäri Elli Viitala ojentaa pennun klinikkaeläinhoitaja Amanda Hautamäelle. Kuva: Johannes Tervo

Evidensian markkinaosuus on valtakunnallisesti noin 40–50 prosenttia, ja yhtiö omistaa myös valtaosan Suomen yksityisistä pieneläinsairaaloista.

“Evidensia jakaa mielipiteitä, mutta itse ajattelen, että se on tehnyt ison palveluksen Suomen eläinlääketieteelle investoidessaan valtavan summan rahaa eläinlääketieteen ja palvelujen kehittämiselle.”

Viitala odottaa kiinnostuneena ensi vuoden alussa voimaan tulevaa uutta eläinlääkintähuoltolakia. Hän uskoo, että yksityiset eläinklinikat säilyvät, mutta alalle saattaa tulla uusia ja entistä suurempia ketjuja.

Eläinlääkärin ammatti on muuttunut hurjasti hänen opiskeluajoistaan. Osaamista ja tietoisuutta vaaditaan aiempaa enemmän, ja lähes päivittäin tulee eteen asioita, joista joutuu ottamaan selvää.

“Kun aloitin koulun, joiltakin lemmikeiltä poistettiin silloin tällöin hammaskiveä. Nyt koirille tehdään isoja hammasoperaatioita ja luunsiirteitä.”

Eläinlääkärien uupumus ja itsemurhat ovat nousseet puheenaiheeksi viime vuosina. Työn fyysisen rasittavuuden lisäksi eläinlääkärit kokevat kovia henkisiä paineita

Viitalan mukaan sosiaalinen media on tehnyt työstä raadollisen. Tilastojen mukaan eläinlääkäri joutuu tavallisia lääkäreitä useammin maalittamisen kohteeksi.

Erityisen huolissaan Viitala on alalle tulevista nuorista, jotka joutuvat kohtaamaan haaveammattinsa varjopuolet.

“Eläinlääketieteelliseen pääsy edellyttää hyvien kouluarvosanojen lisäksi ahkeruutta ja aktiivisuutta. Koulutukseen päässeet ovat jo lähtökohtaisesti aika suorituskeskeisiä ihmisiä.”

”Valmistumisen jälkeen he tulevat alalle, jossa vaaditaan valtavasti tietoa. Asiakkaat olettavat saavansa palvelua helposti ja halvalla, mutta todellisuus ei aina kohtaa sen kanssa, miten eläinlääkärit näkevät tapaukset.”

Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa vakavasti sairaan lemmikin tutkimuksiin käytetään satoja euroja, mutta silti tilaan ei saada ennustetta tai ratkaisua.

“Jos tällaisessa tilanteessa lemmikki menehtyy, se viedään harvoin patologille avattavaksi. Emme saa tietää, olisiko lemmikkiä voinut hoitaa toisin ja olisiko mitään ollut tehtävissä”, Viitala harmittelee.

Elli Viitala ja Woodcroft Rockstar voittivat tänä vuonna Pohjola Grand Tourin. Onnittelemassa Teemu Hintsanen, Jutta Koivula ja Osmo Metsälä. Kuva: Minna Etelämäki / SRL

Elli Viitala tunnetaan menestyneenä kouluratsastajana. Tänä ja viime vuonna hän voitti Pohjola Grand Tourin itse kouluttamallaan Woodcroft Rockstar -ruunalla.

Viitala treenaa kahta omaa hevosta, käy päivittäin tallilla ja pyrkii ratsastamaan kisahevosella neljä kovempaa ja kaksi kevyempää treeniä viikossa.

“Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä, kun aamulla on herättävä varhain hoitamaan hevoset. Sen jälkeen laitan lapsen päivähoitoon ja menen töihin. Urheilu kuitenkin edistää hyvinvointia ja tukee arjessa jaksamista.”

Haastattelun loputtua odotustilassa odottaa vuoroaan kissa. Viitala toteaa, että jokainen lemmikki ja asiakassuhde on hänelle tärkeä ja ainutlaatuinen.

“On tämä kerrassaan ihana ammatti. Eläinpotilaitten hoitaminen on itselleni se tärkein juttu, ja haluaisin tehdä sitä loppuelämäni.”