Kun navigaattoriin ilmestyy Kuolema, ollaan lähellä eteläpohjalaista kyläkauppaa

Pitkäsen Kauppa on toiminut jo 76 vuotta Alajärven Kuoleman kylässä. Kauppias Airi Pitkänen jatkaa kyläkauppiaana positiivisin mielin haasteista huolimatta.

Pitkäsen, 73, työpäivä on alkanut jo aamuvarhaisella. Kaupan sulkeuduttua alkuillasta hän kuljettaa ostoksia asiakkaiden kotioville jopa 20 kilometrin päähän.

“Lähikylissä asuu paljon iäkkäitä ja yksinäisiä ihmisiä, joista moni on liikuntarajoitteisia, eikä heillä ole omaisia lähimaillakaan. Monesti heidän lapsensa soittavat minulle Etelä-Suomesta ja pyytävät viemään vanhemmilleen ruokaa. Vien aina, jos pyydetään”, Pitkänen toteaa.

Pitkäsen Kauppa eli kansan suulla “Kuoleman kyläkauppa” on yksi Etelä-Pohjanmaan viidestä jäljellä olevasta kyläkaupasta.

Kuorma-autoilija Samuli Pitkänen perusti pienen kyläkaupan Kuoleman kylään vuonna 1949. Siihen aikaan kauppatavarat piti ostaa käteisellä Vaasassa sijainneesta tukusta. Hän hankki ison setelinipun ajamalla polttopuuta ja apulantaa kyläläisille.

Samuli Pitkäsen pojat Kalevi ja Keijo löysivät vaimoikseen läheiseltä Koivumäen kylältä identtiset kaksossisarukset Airin ja Arjan.

Valtion myöntämä kyläkauppatuki on ollut Airi Pitkäsellekin tärkeä lisä kaupanpidossa. Kuva: Johannes Tervo

Kun Samuli Pitkänen lopetti kauppiasuransa, siskokset Aira ja Arja ottivat vastuun kaupasta, veljesten keskittyessä perheen kuljetus- ja maansiirtoyritykseen.

“Olin töissä mattokutomossa. Arja tuli kauppaan vuonna 1976 ja minä muutamaa vuotta myöhemmin. Asiakkaat sekoittivat meidät aina toisiimme. Jouduimme toteamaan, etten se ollut minä vaan tuo sisko”, Airi Pitkänen nauraa.

Arja-sisko jäi pois kaupanpidosta muutama vuosi sitten, mutta Airi jatkaa kauppiaana. Hänen lisäkseen kaupassa on yksi vakituinen työntekijä.

Kuoleman kyläkaupan hyllyiltä löytyy vuosikymmeniä vanhaa tavaraa. Kuva: Johannes Tervo

Tässä kyläkaupassa moni asia muistuttaa menneistä. Asiakas voi käyttää perinteistä tiliä. Lisäksi myymälän hyllyillä on vuosikymmeniä vanhoja tavaroita mopon ja polkupyörän osista 80-luvun vaatteisiin ja tarhatossuihin. Moni asiakas on tehnyt mieluisia löytöjä.

“Remu Aaltonen kävi täällä kaksikymmentä vuotta sitten ja osti piikkikärkisiä kenkiä ja raidallisia pikkutakkeja. Hän palasi myöhemmin ja osti loputkin kengät, joita vanha kauppias oli tilannut ison erän.”

Kuoleman kylä sijaitsee Alajärven itäpuolella aivan Keski-Suomen rajan tuntumassa. Lähimmät kaupat ovat 24 kilometrin päässä Alajärven keskustassa ja 30 kilometrin päässä Kyyjärvellä.

Valtatie 16 kulkee Kuoleman kyläkaupan vieressä. Kuva: Johannes Tervo

Vieressä kulkeva Sininen tie tuo satunnaiskävijöitä, kuten esimerkiksi keikkamatkalla olevia orkestereita ja turistiryhmiä.

Erikoisen nimensä ansiosta Kuoleman kylä houkuttelee myös matkailijoita. Kuolema-nimeä ei löydy enää kylteistä ja postiosoitteeksi vaihtui jo vuosikymmen sitten Kyyjärventie. Kartasta Kuolema-nimi kuitenkin löytyy yhä ja se ilmestyy monen ohikulkijan kauhuksi myös navigaattoriin.

Kyläläiset suhtautuvat Kuolema-nimeen huumorilla. Kyläkaupan seinustalla oli aiemmin viikatemiesveistos, mutta se on viety pois varkausyritysten takia. Kaupassa myydään myös Kuoleman kylän paitoja ja postikortteja.

Keskipäivällä muutama kyläläinen on kokoontunut kaupalle kahvittelemaan ja nauttimaan kauppiaan leipomaa vehnästä.

Kyläläisille kauppa on tärkeä kahvittelupaikka. Vasemmalta Aulikki Ojala, Keijo Pesu, kauppias Airi Pitkänen, Keijo Kantonen ja Leena Pesu. Kuva: Johannes Tervo

Paikallinen kyläkoulu suljettiin vuonna 2020. Oma kauppa on miltei ainoa asia, jonka ansiosta kylä säilyttää elinvoimaisuutensa.

“On hienoa, kun perusostokset saa tehtyä lähellä ja samalla näkee muita kyläläisiä. Välillä istumme täällä yhdessä kahvilla. Kauppa ja koulun jumppasali ovat kylän ainoat kokoontumispaikat”, pitkään kylällä asunut Tanja Kortesaari sanoo kahvipöydästä.

“Olisi hyvä katsoa itseään peilistä ja todeta, että ostoksilla voisi käydä useammin. Kauppa säilyy vain, jos sen palveluja käytetään”, syntyperäinen kyläläinen Keijo Kantonen jatkaa.

Vielä vuonna 2009 Suomessa oli 500 kyläkauppaa, kun nykyään määrä on laskenut noin 150:een. Monen kyläkaupan olemassaolo on uhattuna lähivuosina, kun EU:n uusi F-kaasuasetus kieltää voimakkaasti ilmastoa lämmittävien perinteisten kylmäaineiden käytön kylmälaitteissa.

Käytännössä kylmäaineiden kielto edellyttää kaupan koko kylmälaitteiden vaihtamista uusiin vuoteen 2030 mennessä.

Kauppiaan leipomaa vehnästä oli tarjolla kaupassa. Vasemmalta Airi Pitkänen, Harri Keskitalo, Som Som ja Aulikki Ojala. Kuva: Johannes Tervo

Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminen on huolissaan kyläkauppojen tulevaisuudesta, sillä kylmälaitteita koskeva investointitarve on pienille maaseutukaupoille keskimäärin noin 190 000 euroa myymälää kohti.

“Koska kyläkauppojen kannattavuus on yleisesti ottaen heikkoa, vain pienehkö osa kaupoista selviää näin isoista investoinneista”, Nieminen harmittelee.

Niemisen mukaan Suomen tulisi ottaa mallia Ruotsista, jossa maaseudun kaupoille maksetaan investointitukea kylmälaitteiden uusimiseen.

Harvaan asutussa Suomessa kyläkaupoilla on suuri merkitys. Viime vuonna kyläkauppatukea maksettiin 9300 euroa myymälää kohti. Itä-Suomen yliopiston vuonna 2024 teettämässä selvityksessä kerrotaan, että tuettu kyläkauppa oli lähin päivittäistavarakauppa 142 000 vakituiselle asukkaalle.

“Tässä kulminoituu näkemys, että minkälaisia palveluita vaaditaan, jotta maaseutu pysyy asuttuna. Moni maaseutukylä tarvitsee uusia asukkaita, mutta kuka niihin muuttaa, jos ruokaa ei ole saatavilla lähettyviltä”, Nieminen painottaa.

Airi Pitkänen on tietoinen F-kaasuasetuksesta. Sen myötä myös Kuoleman kyläkaupan kylmälaitteet pitäisi uusia lähivuosina.

“Uusimme kaikki kylmälaitteet, kun laajensimme kauppaa kymmenisen vuotta sitten. Niillä olisi vielä paljon käyttöikää, mutta eivät ne enää vastaa EU-asetuksia”, Pitkänen harmittelee.

Baskereita notkui Pitkäsen kaupan hyllyillä. Kuva: Johannes Tervo

Kyläkaupalla riittää muitakin haasteita, sillä Pitkänen ei ole löytänyt työlleen jatkajaa. Kaupanpitoa hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys sallii. Hän pitää pitkän kauppiasuransa salaisuutena sitä, ettei elämä pyöri pelkästään työn ympärillä.

Tänäkin syksynä hän kävi hirvimetsällä ja poimi satoja litroja puolukkaa. Hän harrastaa myös juoksua, tikanheittoa ja hiihtoa.

Pitkänen ja hänen puolisonsa asuvat kaupan yhteydessä. Toisinaan kauppiaan kännykkä soi liikkeen ollessa kiinni ja asiakas pyytää lupaa käydä kipaisemassa jotain tärkeää.

Pitkänen on nähnyt aitiopaikalta niin maaseudun kuin kaupan alan murroksen. Ennen lihatiskin pitäminen työllisti paljon, mutta nykyisin ruokaa myydään valmispakkauksissa.

“Ennen sianlonkka tuotiin kokonaisena ja se hakattiin pölkyn päällä paloiksi ja laitettiin pusseihin. Nykyisin suositaan eineksiä ja pakasteita. Mutta ei tämä työ muuten ole juuri muuttunut. Parasta on edelleen, kun näkee ihmisiä ja saa palvella heitä.”

Lähikylissä asuu ikääntyneitä ja liikuntarajoitteisia, joille kyläkaupan tarjoama ostosten kotiinkuljetus on tärkeä palvelu. Vasemmalta Airi Pitkänen ja myyjä Taru Huhtarinne. Kuva: Johannes Tervo