Kyläkaupoissa on usein tarjolla tavallisten elintarvikkeiden lisäksi monenlaisia tarpeellisia arjen ja vapaa-ajan tarvikkeita. Kuva: Jyrki Johannes Tervo
Kyläkauppojen kuolema voitaisiin vielä estää — näin Ruotsi hoiti asian
Tutkija vaatii poliitikoilta ripeää asennemuutosta. Kyläkaupat pitävät maaseudulla yllä palveluverkon lisäksi myös huoltovarmuutta.TilaajalleKittilä
Hilpi Kyrö ja Eino Kourula ostoksilla Raattaman kyläkaupassa Kittilässä vuonna 1992. Kuva: Jukka Kuusisto / JOKA Journalistinen kuva-arkisto / MuseovirastoSuomessa oli viime vuonna jäljellä 155 kyläkauppaa.
Nopealla vilkaisulla määrä voi tuntua samantekevältä, mutta hieman perusteellisemmin tarkasteltuna lukeman takaa alkaa paljastua yllättäviä faktoja.
Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian yhdessä NordEval Oy:n kanssa toteuttamasta kyläkauppaselvityksestä käy esimerkiksi ilmi, että kyläkauppa on edelleen lähin päivittäistavarakauppa yli 140 000 vakituiselle asukkaalle Suomessa.
Lukema vastaa noin kahta ja puolta prosenttia koko Suomen väestöstä.
”Kyläkaupat ovat harvaan asutuilla seuduilla usein huomattavasti kokoaan suurempia toimijoita.”
Suomen Kylät ry:n viestintäpäällikkö Timo Metsäjoki muistuttaa ihmisiä usein kyläkauppojen tärkeydestä, sillä ne ovat harvaan asutuilla seuduilla monesti huomattavasti kokoaan suurempia toimijoita.
Siis varsinaisia monipalvelukeskuksia ja kylien palveluverkon ylläpitäjiä, kuten Metsäjoki kuvailee.
”Vaikutusta on päivittäistavaroiden myynnistä ja lähipalvelujen ylläpidosta aina työpaikkojen säilymiseen, elinvoiman lisääntymiseen ja huoltovarmuuden varmistamiseen asti.”
Jatkossa näiden palveluiden saatavuus on kuitenkin harvaan asutuilla seuduilla uhattuna kyläkauppojen rajun vähenemisen vuoksi.
”Kyläkauppojen kuihtuminen Suomen kartalta on selvä poliittinen epäonnistuminen.”
Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminen menee jopa niin pitkälle, että väittää kyläkauppojen kuihtumisen Suomen kartalta olevan selvä poliittinen epäonnistuminen.
”Kyllä siinä on tehty ihan selvä virhe, ettei olla tunnistettu kyläkauppojen merkitystä tarpeeksi ajoissa”, hän sanoo, ja alkaa luetella perään niitä syitä, joiden vuoksi viimeisetkin kyläkaupat saattavat kadota Suomesta 2030-luvulle tultaessa.
”EU:n F-kaasuasetuksen edellyttämä kylmäjärjestelmien uusiminen, polttoaineiden jakeluasemien ympäristönsuojeluvaatimusten kiristyminen sekä vanhenevien kiinteistöjen kasvava korjausvelka”, hän latelee ja toteaa, että nyt olisi viimeinen hetki ryhtyä kyläkauppoja tukeviin toimiin.
”Jos kyläkaupoille ei ohjata suurempaa julkista tukea 2030-luvulle mennessä, niin se voi olla monelle viimeinen vuosi”, Nieminen täräyttää.
Yksi ratkaisu ongelmaan voisi löytyä hakemalla mallia Ruotsista ja Norjasta, joissa kyläkauppojen katoamiseen havahduttiin jo 1970-luvulla.
Naapurimaissa kyläkauppojen katoamiseen on onnistuttu puuttumaan tehokkaasti pitkäjänteisillä ja hallituskoalitiot ylittävillä tukitoimilla.
Esimerkiksi Ruotsissa maaseudulla sijaitseville päivittäistavarakaupoille on olemassa useita eri tukimuotoja, jotka toteutetaan yhteistyössä valtion ja alueellisten viranomaisten kesken.
Norjan Merkur-ohjelman ytimessä taas on pyrkimys kehittää kyläkauppiaiden liiketoimintaosaamista koulutusten, asiantuntijapalveluiden sekä investointeihin kannustavan taloudellisen tuen avulla. Samalla ohjelmalla Norjassa tuetaan myös esimerkiksi maaseudulla sijaitsevia kirjakauppoja.
Naapurimaiden tukimuodoista paistaa läpi se, että toisin kuin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on ymmärretty kuinka suuri merkitys kyläkauppojen tukemisella voi olla välillisesti myös paikallisyhteisöjen kulttuurin elinvoimaan.
Ruotsissa ja Norjassa on ymmärretty, kuinka suuri merkitys kyläkauppojen tukemisella voi olla paikallisyhteisöjen kulttuurin elinvoimaan.
Suomessa kansallinen kyläkauppatuki otettiin kokeiluun vasta vuosiksi 2020-2021. Sitä ennen kyläkaupat olivat saaneet tukia lähinnä yksittäistapauksina ja valikoiden Suomen maaseutuohjelman ja osittain EU:n rahoittaman Leader-kehyksen kautta.
Onnistuneiden kokeilujen jälkeen tuki vakinaistettiin Suomessa vuonna 2023, jonka jälkeen tuki on ollut sitä hakeneille ja saaneille kyläkaupoille noin 10 000 tuhatta euroa vuodessa.
Laajan, kyläkauppiaille suunnatun kyselyn perusteella hyvästä tarkoituksesta huolimatta tuki on vielä monessa mielessä täysin riittämätöntä, jos kyläkaupat todella haluttaisiin säilyttää.
Myös tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttäisi siltä, että kyläkauppoja vahvemmin tukemalla voitaisiin jatkossa taata välttämättömien palveluiden saatavuus siellä, missä ne eivät markkinaehtoisesti välttämättä säilyisi.
Uhkana on, että mikäli uusia tukimuotoja ei kehitetä, on luvassa spiraali, jossa palvelut heikkenevät ja elämä harvaan asutuilla maaseuduilla alkaa käydä todella vaikeaksi.
Kenties merkittävimpänä esteenä kyläkauppojen tukemiselle voivat olla ideologia ja perinteet.
Mikä kyläkauppojen kehittämisen Suomessa sitten estää?
Syitä on useita, toteaa kyläkauppaselvityksen tekemiseen osallistunut Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskuksen tutkija Timo Hirvonen sähköpostissaan.
Yhtenä syynä hän mainitsee kuntien mustasukkaisuuden.
”Kunnat vartioivat, että kaikki uudet toiminnot järjestetään tyhjentyvissä kunnan omistamissa toimitiloissa”, hän sanoo ja muistuttaa, että monet tärkeät palvelut voitaisiin siirtää nimenomaan kyläkauppojen yhteyteen ja näin ollen varmistaa niin kyläkaupan kuin palveluidenkin säilyminen.
Toisena syynä hän mainitsee varauksellisen suhtautumisen nimenomaan pieniin yrityksiin kohdistuviin yritystukiin.
”Esimerkiksi maaseuturahaston tuki-instrumentit eivät salli kyläkauppojen tukemista. Siksi tukieurot suuntautuvat kylätalojen maalaukseen ja luontopolkujen rakentamiseen, vaikka kaupan lähipalveluilla olisi maaseudun asukkaille paljon niitä suurempi merkitys”, Hirvonen sanoo.
Kolmantena ja kenties merkittävimpänä esteenä kyläkauppojen tukemiselle voivatkin hieman yllättäen olla nimenomaan ideologia ja perinteet.
Hirvosen mukaan Suomessa on pitkään kurtisteltu kulmia julkisen ja yksityisen sektorin väliselle yhteistyölle, jolloin positiivisia perinteitä näiden kahden sektorin välille ei ole päässyt syntymään.
”Halutaanko tätä edes edistää?”, kysyy Hirvonen.
Kyläkaupat ympäri Suomen jäävät odottamaan vastausta.
Juttua varten on haastateltu lisäksi Suomen yrittäjäopiston asiakkuuspäällikkö Vesa Hildéniä.
- Osaston luetuimmat
