Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola on taustaltaan erikoisjoukkosotilas. Kuva: Jussi Partanen
Näin Suomi vastaisi erikoisjoukoilla, jos tänne ilmestyisivät Krimiltä tutut pienet vihreät miehet
Tämän vuosituhannen suomalaiset erikoisjoukkoja ja viime sotien kaukopartiomiehiä yhdistävät yhteishenki ja halu toimia Suomen puolesta. Muuten he ovat täysin eri maailmasta.Tilaajalle
Suomalaiset erikoisjoukot käyttävät pääasiassa kotimaisia Sako TRG -sarjan tarkkuuskiväärejä. Kuvassa malli 8.6 M10, jolla yltää jopa 1 400 metriin saakka. Kuva: PuolustusvoimatVaikka erikoisjoukot ovat aselajina pieni, niiden joukosta on viime vuosina noussut Kenraaliluokkaan ja puolustusvoimien johtoon yllättävän moni, kuten Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola ja hänen edeltäjänsä Timo Kivinen sekä maavoimien entinen komentaja Petri Hulkko ja Maanpuolustuskorkeakoulun nykyinen rehtori Jaro Kesänen.
Kaukopartioista monia tietokirjoja kirjoittanut Mikko Porvali pureutuu uudessa Erikoisjoukot-teoksessaan yhdessä Vesapekka Larkkosen kanssa Suomen erikoisjoukkojen historiaan itsenäisyyden alkuajoista tähän päivään.
Porvali selittää erikoisjoukkomiesten uranostetta muun muassa sillä, että kaikki ovat kokeneita kansainvälisissä tehtävissä ja lisäksi kotimaassa tehneet viranomaisyhteistyötä erikoisjoukkosotilaina.
Erikoisjoukot ovat keihäänkärki myös viranomaisyhteistyössä. Heidän puoleensa poliisi kääntyy virka-apupyynnöin, mikäli poliisin tehtävissä tarvitaan esimerkiksi helikopterikalustoa.
Viranomaisyhteistyö tukee myös varautumista. Skenaarioista tulevat mieleen Krimin pienet vihreät miehet, eli venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat maastopuvuissaan ilman kansallisia tunnuksia. Niiden pysäyttämiseen Ukrainalta olisi vaadittu nopeutta ja hyvin koulutettuja omia erikoisjoukkoja vuonna 2014.
”Suomessa yhteistyö lähtisi liikkeelle nopeasti, jos tunnistamattomia joukkoja ilmestyisi”, Porvali uskoo.
Hänen mukaansa vastapuolen erikoisjoukkojen torjuminen oli yksi kantava teema jo silloin, kun vanha Laskuvarjojääkärikoulu muutettiin Utin Jääkärirykmentiksi vuonna 1997. Tämä on tiedossa myös Suomen rajojen ulkopuolella.
”Se on osa sotilaallista pidäkettä.”
Toinen tehtävämuoto vihollisen selustassa lähentelee kaukopartiomiesten toimenkuvaa, vaikka ajat ovat muuttuneet. Droonit ja valvontateknologia ovat tehneet vihollisen alueella toimimisen aiempaa vaikeammaksi, mutta tarve ei ole poistunut.
Tietokirjat ja tiedusteluhistorian tutkimus ovat Porvalin sivutyö ja harrastus. Mies on ammatiltaan juristi ja rikostutkintaan erikoistunut poliisi. Häntä muistettiin itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkillä.
Mikko Porvali on tutkinut tiedusteluhistoriaa ja kirjoittanut useita tietokirjoja muun muassa kaukopartiomiehistä. Kuva: Riikka Kantinkoski/OtavaPorvalin mukaan sadassa vuodessa erikoisjoukkojen sotilaat ovat muuttuneet suuresti. Sotien ajan kaukopartiomiehet olivat hekin erikoisjoukkoja mutta varttuivat kovin erilaisessa maailmassa.
”Tämän päivän suomalaisten erikoissotilaiden vahvuudet ovat samat kuin suomalaisen yhteiskunnan. He ovat kasvaneet hyvinvointivaltiossa ja saaneet kattavan peruskoulutuksen sekä oppineet medialukutaidon”, toteaa Porvali.
Sotien kaukopartiomiehet kävivät tavallisesti neljä vuotta kansakoulua ja osasivat tekniikkaa yhteydenpitoon käytetyn Kyynel-radion verran.
Jatkosodassa kaukopartioita alettiin lähettää rajan taakse ja noutaa sieltä vesitasoilla. Kornetti Hämäläisen kaukopartio ja lentokoneen henkilökunta Tiiksjärvellä kesäkuussa 1941. Kuva: SA-kuva
Suomalainen kaukopartio liikkeellä jossain päin Vienan Karjalaa vuonna 1942. Kuva: SA-kuvaJotain samaa menneissä kaukopartiomiehissä ja nykypäivän erikoisjoukkojen operaattoreissa silti on.
”Molempia motivoi vakaa ja luja tahto toimia Suomen puolesta sekä vahva yhteishenki”, pohtii Porvali.
Tv-katsojat arvelevat tietävänsä erikoisjoukoista ja niiden pääsykokeista jotain samannimisen viihdeohjelman vuoksi.
Kyseessä on kuitenkin kansainväliseen formaattiin perustuva viihdekonsepti, jolla ei ole yhteyttä suomalaisiin erikoisjoukkoihin – jos sellaiseksi ei lasketa ohjelmassa esiintyviä kouluttajia, jotka toki ovat suomalaisen erikoisjoukkokoulutuksen joskus saaneet.
Erikoisjoukot toimivat sotilaallisena pidäkkeenä, sillä vastapuoli joutuu ottamaan ne laskuissa huomioon.
Puolustusvoimien erikoisjoukko-operaattorien valinnassa dramatiikka loistaa poissaolollaan mutta rima on silti varsin korkealla. Osa varusmiespalveluun lähtevistä hakeutuu niihin toiveenaan päästä vaikkapa laskuvarjojääkäriksi tai taistelusukeltajaksi.
Kaksipäiväinen valintakoe sisältää fyysiset ja psykologiset soveltuvuustestit, haastattelut sekä lääkärintarkastuksen. Rikosrekisteri ja tuomiotkin ovat este.
”Sotien kaukopartiomiehille ei tehty valintakokeita, mutta seula oli silloinkin tiukka. Luovutettujen alueiden paikallistuntemus ja venäjän kielen taito ohjasivat valintaa. Järjestelmällisempi valintaprosessi alkoi kehittyä vasta jatkosodan lopulla.”
Mikko Porvali ja Vesapekka Larkkonen: Erikoisjoukot. 384 sivua. Atena. Kuva: OtavaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
