Ahven hakee läheisyyttä uimarilta

Tavallisen mökkijärven pinnan alla avautuu kiehtova maailma, johon kuka tahansa uimataitoinen pystyy tutustumaan. Ei tarvita kuin sukellusmaski naamalle, uima-asu valinnan mukaan sekä pieni annos seikkailumieltä, ja vedenalaiset ihmeet alkavat avautua.

Suurin osa Suomen lähes kahdestasadasta tuhannesta järvestä on ruskehtavia ja humuspitoisia, joten niissä ei näe kättään pidemmälle. Siellä täällä välkehtii kuitenkin myös kirkkaita vesiä, joissa näkyvyyttä on metrikaupalla, jopa kymmeniä metrejä.

Tällaisiin järviin olen tehnyt uintiretkiä pienen vedenalaiskameran kanssa ja tehnyt tuttavuutta kansalliskalamme ahvenen kanssa – tai pikemminkin ahvenet ovat tulleet tekemään tuttavuutta minuun.

Kun sukellan järvessä, usein huomaan ahvenparven seuraavan minua. Pysähtyessäni eväkkäät alkavat kiertää kehää ympärilläni.

Uidessa veden pohja myllääntyy käsien ja jalkojen liikkeiden vaikutuksesta ja nostattaa ravinnepitoista ainesta, jota kalat syövät. Ne myös tulevat usein uimarin iholle näykkimään.

Nopeimmin kasvavia ahvenia tavataan yleensä ulkosaaristossa. Kuva Vihdin Vaakkoin lammesta.  Kuva: Juho Rahkonen

Ihminen ei ilmeisesti muistuta kalojen mielestä mitään vesistöissä saalistavaa nisäkästä, kuten saukkoa. Ahvenet eivät siis pelkää ihmistä. Hylkeitäkään sisävesissämme ei elä muualla kuin Saimaassa.

Ahvenet luottavat parviälyynsä ja uimarin äkkinäisen liikkeen seurauksena hajaantuvat salamannopeasti eri kohtiin. Kun kaloja on paljon, saalistaja ei tiedä, mihin yksilöön iskisi.

Ahven on petokala, joka hyödyntää parven yllätysvoimaa myös saalistaessaan.

Ahven on Suomen yleisin kala, jonka voi löytää kaikenlaisista sisävesistä. Se voi sietää suuria lämmönvaihteluita sekä elää happamissa ja vähähappisissa vesissä, joissa useimmat muut kalat eivät pärjää. Ahven puuttuu ainoastaan pohjoisimmasta Lapista.

Ahvenen otollisin pyyntiaika on syksyllä ja talvella. Kuva: Juho Rahkonen

Suomen järvissä sukeltaessani näen yleensä pelkästään ahvenia enkä juuri muita kalalajeja. Selitys on yksinkertaisesti se, että ahven on Suomessa niin yleinen ja pärjää sielläkin, missä useimmat muut eväkkäät eivät tule toimeen.

Pienissä metsälammissa, joissa ravintoa on niukasti, ahvenet kasvavat korkeintaan 15 senttimetrin pituisiksi, vaikka saattavatkin elää parikymmentä vuotta. Hyvissä olosuhteissa ahven voi venähtää lähes puolen metrin pituiseksi ja 2–3 kilon painoiseksi.

Pienemmät ahvenet syövät lähinnä eläinplanktonia, mutta kookkaat kyrmyniskat ovat myös muiden kalojen kauhu.