Vieraat ahmivat kalapihvejä vesi kielellä, kunnes kerroin, mitä niissä on

Pannulla paistui maukkaita kalapihvejä, joissa oli särkeä paljon, jonkin verran haukea ja mausteeksi ahventa. Kerrassaan hyviä. Sen totesi myös yllättäen kylään tullut nuorisoporukka, joka oli kasvanut hyvään mittaan kalapuikoilla ja Norjan kassilohella.

Tunnelma oli hyvä ja ruoka maistui siihen saakka, kun joku erehtyi kysymään, mitä kalaa pihveissä on. Rehellisenä Lapin miehenä kerroin totuuden.

Jauhavat suut seisahtuivat, leuat loksahtivat ja huulet kiertyivät inhaan ilmeeseen. Näytti kuin he olisivat juuri syöneet lokkia tai hiirenloukun antimia.

Vieraiden järkyttäminen vaatii vaivaa. Urakka alkaa verkon laskulla, nostolla ja siivouksella.

Särjistä rapsutetaan lusikalla suomut pois, ja juuresveitsellä viilletään kylkiviivaa peräaukkoon asti sekä toinen viilto selkärankaa pitkin. Ruodoton yläfile syntyy kirurgimaisella irrotuksella sivuruotoa hipoen.

Fileet myllystä läpi ja sekaan hieman haukea ja ahventa, joista otan sivuruodot pois. Välttämättä ei tarvitsisi.

Särkifileen (ylh.) saa irroitettua kätevästi juuresveitsellä, kun taas hauki tarvitsee kunnon fileointiveitsen. Kuva: Jarmo Hankivaara

Sekaan kaksi kanamunaa, desi korppujauhoa, pari teelusikallista suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Vehnäjauhon jätän pois, pullat syödään erikseen.

Kesällä ropsautan mökillä fileisiin hieman suolaa käsittelyn jälkeen, joten taikina ei aina tarvitse lisää suolaa. Yhden pihvin koepaisto on paikallaan, jotta maut ovat kohdallaan.

Sanomattakin selvää, että särkeen sortuneen nuoriso-osaston ruokahalu tyrehtyi.

Mitä olisi kannattanut kertoa? Kelpo vastaus on ”sekalaista järvikalaa” tai ”lähinnä ahventa”.

Kalamassaan voi sekoittaa värin ja rasvaisuuden vuoksi hieman lohta, ja silloinhan vastaus voi olla ”lähinnä lohta”.

Menekki on taattu.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja