Nyt uhmaan suomalaisia perusarvoja – pakasteesta sulatettu metsämustikka on pahaa!

Kyllä metsästä omin käsin poimittu mustikka on hyvää! Niin makeaa ja aromikasta ja niin syvän suomalaista.

No, onhan se. Tuoreena syötynä siis. Mutta entäs pakastettuna?

Pitkään uskottelin itselleni, että hyvää se on sulatettunakin. Sitä piti varata pakastimeen ämpärikaupalla ja sulatella sieltä sitten puuron päälle ja rahkan mausteeksi.

Lopulta uskalsin myöntää itselleni: Ei se ole hyvää. Sulatettu mustikka on epämääräistä lötköä ja maultaan kitkerää. Leivontaan se käy ihan hyvin, mutta sellaisenaan syötäväksi – ei kiitos.

Tähän vaiheeseen ajatusprosessiani pääsin vasta, kun olin käynyt naapurikunnan pensasmustikkatilalla ja innostunut poimimaan noita haalean sinisiä isoja möllyköitä parin ämpärillisen verran.

Niitä kun pakastimesta sulatti, jopa aukesi uusi maailma: Niiden rakenne oli edelleen kiinteä, väri kaunis ja se maku – makea ja aromikas! Nyt niitä tulee haettua pakastimesta kippoon ja napsittua jäisinä karkin sijaan.

Ulkomaan tulokkaan paremmuuden itselle myöntäminen oli hidas prosessi, mutta muille avautuminen vasta olikin korkean kynnyksen takana.

Kun uskalsin kertoa Facebookissa, etten enää pakasta ollenkaan metsämustikkaa vaan pelkästään pensasmustikkaa, vastustus oli kova. Ihan vihapuheeksi se ei mennyt, mutta sain kyllä kuulla olevani kovasti väärässä.

Vaan pääni pidän. Ja tuen sitä naapurikunnan pensasmustikkafarmia jatkossakin.