

Kuin pieni kissa. Näillä sanoilla kuvailee Harjulan tilan emäntä Kirsi Mettälä kääpiövuohi Didiä, kun se tuli Harjulan tilalle Haminan Kolsilaan neljä vuotta sitten. Kili oli myynnissä entisellä kotieläinpihalla Askolassa.
”Se oli silloin sylissä kannettava. Ihastuin sen pieneen kokoon ja söpöön olemukseen”, kertoo Mettälä.
Didi kasvoi erittäin hitaasti. Nyt 4-vuotiaana sen säkäkorkeus on 40 senttimetriä. Painoksi omistaja arvioi noin 20 kiloa.
Pitkään vuohia kasvattanut Mettälä sanoo, että kääpiövuohet ovat yleensä pienimmillään 50 senttimetriä.
”Didi saattaa olla Suomen pienin kääpiövuohi. Moni on kysynyt, onko Didi myynnissä. Mutta en luovu siitä mistään hinnasta, sillä se on meille niin rakas.”
Kääpiövuohet ovat eläiminä saman luonteisia kuin suomenvuohet. Älykkyys kuvastaa vuohien luonnetta. Molemmat rodut rakastavat syömistä, kiipeilyä ja niiden kanssa voi harrastaa vuohijoogaa ja agilityä, kertoo Mettälä.
Harjulan tilalla on 4 kääpiövuohta ja 2 suomenvuohta. Tilalta löytyy lisäksi kääpiöaasi, shetlanninponeja, kalkkunoita, silkkikanoja, riikinkukko, hanhia, sinikelta-ara ja koiria.
Mettälän mukaan ainoa ero kääpiövuohen ja suomenvuohen välillä on koko, minkä vuoksi kääpiövuohella on vähemmän voimaa.
”Kääpiövuohi kasvaa hitaammin. Kokonsa vuoksi se ei tarvitse niin suurta pitopaikkaa. Kääpiövuohen karva ei ole myöskään yhtä paksua kuin suomenvuohen, minkä vuoksi se tarvitsee kylmällä loimen ja kovalla pakkasella sen on oltava sisätiloissa.”
Harjulan tilalla kääpiövuohet ovat lemmikkeinä.
”Joillakin tiloilla niitä voidaan käyttää lihantuotannossa, ei kuitenkaan maidontuotannossa.”
Vuohen hankinnassa on muistettava, että kyse on tuotantoeläimestä. Näin ollen vuohenpitäjän on rekisteröidyttävä viralliseen Ruokaviraston ylläpitämään vuohirekisteriin eläinten pitäjäksi ja vuohen pitopaikka on rekisteröitävä pitopaikkatunnuksella.

Viime keväänä Didi astutettiin ensimmäisen kerran.
”Kääpiövuohia ei saisi astuttaa ennen kahden vuohen ikää sen takia, ettei pukki loukkaa sitä astutuksessa vahingossa”, Mettälä sanoo.
Didi poiki kaksi tyttökiliä. Mettälä sanoo, että Didi hoiti jälkeläisensä äidillisesti.
”Kun laitoin kileistä Facebookin kääpiövuohet-ryhmään esittelyn, 15 ihmistä vastasi julkaisuun”, Mettälä kertoo ihmisten kiinnostuksesta.
Hänelle tärkeää oli, että kilit saavat hyvän ja luotettavan kodin, jossa on eläimelle on sopivat tilat. Kodin taustoista hän haluaa aina myös tietää.
Mettälän mielestä kääpiövuohi sopii esimerkiksi koiralle allergiselle, koska vuohta pidetään ulkona aitauksessa ja erillisessä rakennuksessa. Koska vuohi on laumaeläin, niitä on oltava mielellään vähintään kolme.
”Vuohien kanssa voi viettää aikaa esimerkiksi silittämällä tai harjaamalla niitä. Sen kanssa voi käydä lenkillä. Meidän vuohemme jaksavat kävellä niin paljon kuin emäntä itse jaksaa.”
Didi käy välillä ilahduttamassa ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.
”Hiljattain se oli lasten laskiaistapahtumassa. Olemme menossa Didin kanssa myös kirkon järjestämälle kehitysvammaisten leirille.”
Didin arki menee ruokaa etsiskellessä. Talvella Harjulan tilan vuohet saavat harvennuksista jääneitä kuusen ja männyn oksia. Havut ja puun kuori maistuvat niille mainiosti.
Didin lempiherkkua on näkkileipä. Sitä se nauttii mielellään kädestä, jolloin se antaa silittää. Muutoin tämä kuttu ei ihmisen kosketuksesta välitä.
”Jotkut valittavat, että kääpiövuohet karkailevat aitauksesta. Oman kokemukseni mukaan ne eivät karkaile, jos niillä on riittävästi syötävää.”
Mettälä suosittelee kääpiövuohen kuten suomenvuohenkin omistajaa suojaamaan puunsa hyvin. Yhtenä kesänä hän havahtui nimittäin siihen, että vuohet olivat järsineet lehdet aitauksen viereisistä 10 koivusta.