Muistatko kilinreppanan, joka hädin tuskin jaksoi taistella itsensä elävien kirjoihin? Näin komea siitospukki siitä tuli
”Chicolla on aina poikamainen kuje silmäkulmassa, ja se on enemmän koira kuin vuohi.”
Chico kasvoi ”tuttipullovauvana” Kustavissa. Nyt sillä on virka ja loppuelämän koti Paltamossa. Oikealla vanhemmat virkaveljet Elvis ja Rocky. Kuva: Mira PeltomäkiElämänliekki on joskus suunnattoman sitkeä. Se nähtiin Kustavissa reilu vuosi sitten. Pikkuruisen Chico-kilin ei uskottu jäävän elävien kirjoihin, mutta niinpä vain jäi. Nyt se on komea siitospukki, joka muutti työpaikan perässä satojen kilometrien päähän, Kainuun Paltamoon.
Viime vuoden kevättalvella Kustavin Ankkalinna -luomutilan isäntä Mika Siusluoto löysi pihatosta emän hylkäämän, jo kylmästä kohmeisen kilin. Sen emä oli poikinut kolmoset, mutta hyväksyi vain kaksi vahvinta. Pienimmän ja heikoimman se jätti oman onnensa nojaan.
Siusluoto vei kilin tilan emännälle Mira Peltomäelle ja varoitti, ettei tämä kiintyisi siihen liikaa. ”Ei se selviä.”
Jokin kilin heikossa määkäisyssä hellytti Peltomäen sydämen. ”Päätin antaa kaikkeni, jotta pieni selviäisi.”
Peltomäki avasi varovasti kilin jo aivan jäykistyneet leukapielet ja työnsi sinne nokareen vasikan eloktrolyyttipastaa. Hän kääri luurangonlaihan, 480-grammaisen otuksen pyyhkeeseen ja laittoi sen lämpöalustan päälle täkin sisään.
Elvyttelyä jatkettiin pastalla, sitten Peltomäki lämmitti kattilassa toisen emän ternimaitoa.
”Täytin kymmenen millilitran lääkeruiskun, otin pienen syliini, avasin taas väkisin leuat ja ruiskutin lämmintä maitoa tilkan kerrallaan suuhun. Ihme ja kumma, kili nieli maidon, vaikka imurefleksi puuttuikin täysin.”
”Rohkaistuneena lämmitin uuden tilkan tunnin välein ja vahvistin sen hunajalla. Maito meni alas hitaasti niellen, vaikkei kili vielä jaksanutkaan imeä. Myös elektrolyyttipastaa jaoin ahkerasti.”
Yöllä kili alkoi itse imeä maitoa ruiskusta. ”Makasin koko yön hänen vieressään kuraeteisen lattialla, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi.”
Aamulla pikkuinen nosti jo hiukan päätään. Toisen elinpäivän iltana se nousi horjuville jaloilleen, ja sen jälkeen elinvoima, paino ja vauhti kasvoivat silmissä.
”Erittäin komea nuori mies ja luonteeltaan hurmaava.” Minna Väyrynen
”Siitä on nyt suunnilleen vuosi. Näihin aikoihin Chico meille tuli”, paltamolainen Minna Väyrynen muistelee.
”Erittäin komea nuori mies ja luonteeltaan hurmaava”, hän kuvaa Chicoa. ”Poikamainen kuje silmäkulmassa koko ajan, ja tietää erittäin hyvin, missä naiset milloinkin ovat”
Ihan tavallinen lajinsa edustaja Chico ei kuitenkaan ole.
”Tuntuu, ettei se oikein tajua olevansa vuohi. Enemmän se on kuin koira, joka kulkee ihmisen perässä. Sisällä kasvaneesta sylivauvasta tulee usein sellainen, että se viihtyy hyvin ihmisten kanssa.”
Kun Väyrynen menee aamulla vuohelaan, Chico hyppää heti karsinan ovea vasten ja tarjoaa sorkkaansa ylävitosta varten. Se odottaa innolla ulkotarhaan pääsyä.
”Täältä hän ei lähde kuin aikanaan yläkertaan.” Minna Väyrynen
Kesäkuussa Chicosta tulee ensimmäistä kertaa isä.
Väyrystä jännittää jo, millaisia jälkeläiset ovat. Chico on hyväsukuinen, joten hän olettaa jälkeläistenkin olevan hyviä.
Jos niin ei ole, Chico pysyy tilalla silti. ”Siinä tapauksessa hän jää oloneuvokseksi. Täältä hän ei lähde kuin aikanaan yläkertaan.”
Väyrysen tilalla on 11 kuttua ja kolme pukkia, poni, hevonen ja aasi. Kesäksi tulee kalkkunoita, ja kasvamassa on 12 kananuorikkoa. ”Osa niistä taitaa tosin olla kukkoja. Myyjä sanoi, että ottaa osan kukoista takaisin, jos niin on. Minulle riittää yksi.”
- Osaston luetuimmat
