”Tämä sukupolvi syö leivän lastensa suusta”, varoittaa Kyösti Kakkonen.
Tokmannin perustaja, pian puoli vuosisataa yrittäjänä toiminut kauppaneuvos Kakkonen vaatii, että suomalaisten työpäiviä pitää pidentää puolella tunnilla samalla palkalla. Eläkeikääkin voisi nostaa parilla vuodella.
”Jokaisen terveen ihmisen velvollisuus on tehdä töitä. Muuten emme pärjää”, sanoo Kakkonen upeassa taidetta pursuilevassa kodissaan Joensuun Pyhäselän rannalla.
Kakkonen näyttää itse mallia.
”Olen 68 ja teen joka päivä töitä aktiivisesti. En ole harkinnutkaan, että rupeaisin loisimaan yhteiskunnan kustannuksella.”
Kakkonen on pitänyt itsensä aktiivisena suomalaisessa yrityselämässä. Hän on mukana yli 50 erilaisessa yrityksessä pörssiyhtiöistä pk-yrityksiin.
Suurin omistaja hän on muun muassa kaivos- ja malminetsintäyhtiö Endominesissa, joka kaipaa uutta suuntaa kovan kultabuumin takia, sekä tykin ja kranaatinheittimen kuoria tekevässä Componentassa ja piirilevyjä Puolustusvoimille toimittavassa Aspocompissa.
Kauppaneuvos, Unkarin kunniakonsuli, Kakkonen-konsernin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Saanut Valkoisen ruusun komentajamerkin.
68-vuotias.
Syntymäpaikka on Kiihtelysvaara. Asuu nykyään Joensuussa ja Helsingissä.
Koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti Uppsalan yliopistosta (vastaa nykyään oikeustieteen maisterin tutkintoa).
Perheeseen kuuluvat vaimo kauppatieteen tohtori Julianna Borsos ja kaksi aikuista lasta Ines-Ellen ja Nora-Emilia aiemmasta liitosta.
Harrastaa taiteen keräilyä, metsästämistä ja golfia.
Kakkonen on kuuden veljeksen katraan vanhin lapsi. Koti karjatilalla Kiihtelysvaaran Raatevaaran kylässä kasvatti ahkeruuden lisäksi perinteisiin arvoihin eli kodin, isänmaan ja uskonnon arvostamiseen.
”Kuulun vanhaan polveen. Kasvoin maatilalla, jossa tehtiin lauantainakin töitä topakasti, eikä kiukuteltu.”
Kakkonen päätti jo varhain, ettei ala maanviljelijäksi. Hän lähti Uppsalaan lukemaan lakia.
Ensimmäinen yrityksensä Kyösti perusti opiskeluaikana veljensä Karin kanssa. Koneyhtymä nosti jyrsinturvetta ja työllisti 30 ikätoveria.
”Teimme töitä kuin orjat se kesä. Olimme Karin kanssa joustovarana.”
Kari on nyt Kakkonen-konsernin kiinteistöpäällikkö. Turve on esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa uusiutuva polttoaine, Suomessa ei.
”Eduskunnan suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan, kun asiasta päätettiin. Heitettiin lanttia. Tällä tasolla kun päätöksiä tehdään, mitä arvoa näille huuhaahepuille pitää antaa?”
Suomi vetää omaa linjaansa myös metsien hiililaskennassa ja hanhikysymyksessä, Kakkonen ihmettelee. Ruotsissa metsät ovat hiilinielu, Suomessa hiilen lähde. Ruotsissa ja Virossa viljelijöiden peltoja putsaavia valkoposkihanhia ammutaan surutta, Suomessa ne ovat rauhoitettuja.
”En ole harkinnutkaan, että rupeaisin loisimaan yhteiskunnan kustannuksella.”
Maaseutuväestön asian puolustaminen on Kakkosen mukaan perinne, onhan hän maatilan poika.
”MTK voisi kyllä olla tiukempi”, hän sanoo.
Kakkonen syyttää kauppaa viljelijän ahdingosta.
”Kauppias saa 35 prosenttia myyntikatetta tai jopa enemmän. Meillä on ryöstöhinnat ruoissa. Kauppa voisi antaa omasta katteestaan pikkuisen.”
Alkutuotanto olisi Kakkosen mukaan turvattu, jos ison volyymin perustuotteista eli rukiista, ohrasta, kaurasta, vehnästä, lihasta ja maidosta maksettaisiin viljelijöille vähän enemmän.
”Suomalaisella kaupalla on siihen varaa. Mutta ahneuksissaan niillä ei ole tahtoa.”
Myös maatalouden EU-korvaukset ovat Kakkosen mukaan liian matalat. Koko Suomen pitäisi saada automaattisesti korvausta pohjoisista oloista.
Maaseudun täysin tyhjät alueet eivät ole Kakkosesta hyvästä. Venäläiset ovat hankkineet Suomesta tontteja.
”On parempi, että maaseudun ihmiset seurailevat hieman, mitä ympäristössä tapahtuu.”
Kakkosen kesät kuluvat Joensuussa, Savonlinnaan vetävät oopperajuhlat. Helsingin Bulevardilla hän majailee talvisin. Kesän ohjelmaan kuuluu viikko Ranskassa viinitiloja kierrellen.
Kakkonen kertoo puolustavansa Itä-Suomea erinäisissä yhteyksissä. Itä-Suomen tierahoista hän mainitsi pääministeri Orpollekin, että tarkkaan ottaen rahaa on tullut Pohjois-Savoon, Kuopio painopisteenä.
”Pohjois-Karjala ei ole saanut oikeastaan mitään. Täällä tienhoitoa on se, että jos on 80:n rajoitus, tilalle pannaan 70:n lätkä. Seuraavaksi tulee 60 ja menemmekö sitten hevoskärryllä?”
Teitä pitäisi kunnostaa ja Itärataakin tarvittaisiin. Nyt lentoja Joensuuhun on enää kaksi päivässä ja niin hankaliin aikoihin, ettei Kakkonen enää pidä neuvotteluja Joensuussa vaan Helsingissä.
”En halua kiusata ihmisiä näillä kehnoilla lentoyhteyksillä. Minäkin olen joutunut käyttämään autoa.”
”Pioneeriupseerina tiedän itsekin, että Venäjää ei idässä pelkää kukaan”, Kakkonen vakuuttaa. ”Täällä on vahva maapuolustustahto ja itseluottamus.”
Kontiorannan varuskunta lakkautettiin Kontiolahdelta yksitoista vuotta sitten. Kakkosen mukaan varuskunnalla olisi tässä tilanteessa paikkansa.
”Se on ihan selvä juttu. Välit ovat aika pitkiä.”
Lähin varuskunta on Kajaanin Hoikankankaalla, Liperin Ylämyllyssä on pieni sissikomppania.
Kakkonen on astellut alokkaana itsekin Ylämyllyn Paloaukean varuskunnassa. Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaani alkaa sieltä.
Jalkaväkimiinojen vapauttaminen on Kakkosesta tarpeen eivätkä marjastajat niihin tule kävelemään. Toinen huono päätös, jota on vaikeampi perua, on 28 000 itäsaksalaisen rynnäkkökiväärin tuhoaminen Tarja Halosen presidenttiaikana.
”Käsittämätöntä, että ne piti tuhota hyvän tahdon eleenä. Voisimme antaa ne nyt Ukrainalle.”
”En halua kiusata ihmisiä näillä kehnoilla lentoyhteyksillä. Minäkin olen joutunut käyttämään autoa.”
Kakkonen seuraa Tokmannia edelleen, vaikka luopui lopuista omistuksistaan vuonna 2012.
”Olin 20 vuotta Tokmannin toimitusjohtajana, se on minun luomukseni.”
”Minun aikanani motto oli, että pidän henkilöstöstä hyvää huolta. He pitävät yrityksestä hyvää huolta.”
”On se muuttunut. Työhyvinvointi ilmeisesti ei tällä hetkellä ole ihan kunnossa sen perusteella, mitä palautetta minullekin tulee.”
Kakkosen aikana periaatteena oli, että Kiinan krääsälle oli tarjolla suomalainen vaihtoehto. Nyt Kiinan tuoteosuus on kasvanut ja vaihtoehdot vähenevät.
Kiinan tuotteita ei Kakkosesta pitäisi ostaa.
”Suhtaudun Kiinaan vielä negatiivisemmin kuin Venäjään. Venäjä ei voisi käydä sotaa ilman Kiinan tukea. Jos Kiina lopettaisi yhteistyön, ehkä Intiakin lopettaisi öljyn ostamisen venäläisiltä.”
”Orpon hallitus tekee kyllä helvetin hyvää työtä vaikeissa olosuhteissa”, Kakkonen kehaisee.
Maatilan poika, halpakauppias, sijoittaja ja monimiljonääri on myös isänmaallinen taidekeräilijä. 10 000 design-teoksen kokoelma painottuu suomalaiseen lasi- ja keramiikkataiteeseen. Kakkosen kokoelmaa on esitelty 55 näyttelyssä Euroopassa ja Japanissa.
Kakkonen kertoo toimineensa 1990-luvun lamassa tulppana: suomalainen kulttuuriperintö olisi mennyt muutoin ulkomaille. Hän on myös ostanut ulkomaisista huutokaupoista tavaraa takaisin Suomeen.
”Moni kaupunki on tarjonnut tonttia museon rakentamista varten. Olen sanonut, että ei kiitos. Suomalaisista museoista ei ole kuin vaivaa ja harmia.”
”Taide muovaa ihmisen käsityskykyä, luovuutta ja monimuotoisuuden ymmärtämistä. Taide on varmasti ollut hyväksi minulle, yrityksille ja henkilökunnalleni.”
