Kaikkosella on hyviä muistoja nuoruusvuosien metsätöistä isän kanssa. Mukaan otettiin termospullo ja eväät, ja tauolla tehtiin makkaratulet. Kuva: Johannes Wiehn
Vihiksen isä, yrittäjä Pekka Kaikkonen rentoutuu metsänhoitotöissä – ”Raivaaminen on parasta aivojumppaa”
Hoviruoka Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kaikkonen sai tuntumaa metsätöihin jo pikkupoikana, kun hän vietti viikonloppuja isän ja pokasahan kanssa.Tilaajalle
Pekka Kaikkonen tutkailee, kasvaako metsässä sopivia kuusentaimia. Hän on jatkanut isänsä perinteitä ja vie joulukuusia iäkkäille tuttaville. Kuva: Johannes WiehnPekka Kaikkonen astelee saappaat jalassa metsäautotietä ja tähyilee molemmin puolin. Vasemmalla on kolme vuotta aiemmin raivattua männikköä. Oikealla puolella Kemera-tuettu taimikonhoito tehtiin vuotta myöhemmin.
Kaikkosen metsät sijaitsevat hiekkaharjulla Savitaipaleella, parikymmentä kilometriä Lappeenrannasta Mikkelin suuntaan.
”Kivaa, kuivaa kangasta”, Kaikkonen sanoo. ”Isäni osti nämä metsät vuonna 1994 eläkevuosiensa iloksi ja hakkautti ne vuonna 2008.”
Perintömetsä, kaikkiaan noin 35 hehtaaria, on nyt Kaikkosen omistuksessa. Hän muutti taannoin Porvoosta takaisin Lappeenrantaan, lähemmäksi metsiään ja nuoruusmaisemiaan.
”Pääosa metsistäni on Lappeenrannan ympäristössä. Niitä on helpompi hoitaa täältä käsin kuin Porvoosta”, sanoo Kaikkonen, Kouvolassa toimivan Hoviruoka Oy:n toimitusjohtaja ja osakas.
Pekka Kaikkonen
Ikä: 62
Perhe: vaimo ja neljä aikuista lasta
Koulutus: elintarviketieteiden maisteri
Työ: Hoviruoka Oy:n toimitusjohtaja ja osakas
Metsät: Savitaipaleella 40 ha, Taipalsaarella vajaat 10 ha, Ylämaalla 5 ha
Harrastukset: metsätyöt ja ravihevoset
Savotan kauppamies
Kaikkosen isä, 11-lapsisen perheen kuopus, lähti aikoinaan 14-vuotiaana kotoaan Kiuruvedeltä metsätöihin.
”Käveli kymmenen kilometriä metsäkämpälle eikä palannut enää kotiinsa.”
Savottakämpällä vanhemmat miehet keskittyivät vapaahetkinään ryyppäämään ja pelaamaan korttia. Kaikkosen isä sen sijaan teki kauppaa ja hommasi miehille kaivattuja tarvikkeita.
”Isä oli nuorena isokokoinen. Hän kasvoi enää sentin pituutta sen jälkeen, kun oli lähtenyt kotoa.”
Miehenmittainen nuorukainen pärjäsi kovassa työssä, mutta kyynärpäihin jäivät ikuiset arvet siitä, kun hän kuori runkoja urakkapalkalla. Käsistä pumpattiin säännöllisesti pois mätää.
Pikkupojasta lähtien Pekka oli isän apuna, kun tämä hoiti suvun metsiä.
”Pinoamishommia ja istuttamista soisilla mailla. Työt tehtiin pokasahalla. Kesti kauan, ennen kuin isä suostui ostamaan ensimmäisen moottorisahan”, Kaikkonen muistelee.
”Isälle metsät olivat tärkeä juttu. Hän hoiti niitä itse ja piti ne todella hyvässä kunnossa.”
Isän jalanjäljissä
Myöhemmin Kaikkosen isä toimi kaupan palveluksessa ja elintarviketeollisuudessa. Hän työskenteli pitkään Lappeenrannan Karjaportin konttorinjohtajana, joten perhe asui teurastamon vieressä.
Poika seurasi isänsä polkuja elintarvikealalle. Ruhojen leikkaaminen sujuu häneltä edelleen, ei tosin enää niin nopeasti kuin nuorena.
Kun Pekka Kaikkonen valmistui elintarviketieteiden maisteriksi, ensimmäinen työpaikka oli Osuusteurastamo Karjaportti Kouvolassa. Hän aloitti tuotekehityspäällikkönä vuonna 1991 ja eteni toimitusjohtajaksi, kunnes sai potkut vuonna 2004.
Sen jälkeen hän siirtyi HK:n lihavalmiste- ja valmisruokateollisuuden johtajaksi. Vuonna 2008 Kaikkonen ryhtyi elintarvikealan konsultiksi, ja vuonna 2011 hän osti yhtiökumppaniensa kanssa Karjaportin liiketoiminnan.
Ympyrä sulkeutui. Oman firman nimeksi tuli Hoviruoka. Sen tunnetuin tuote on Vihis.
”Moni kyseli messuilla vegaanisten tuotteiden perään, ja sellaista kehittelimme pari vuotta. Syntyi hyvä kasvispiirakka, jonka kuluttajat nimesivät uudestaan.”
Vaikka Kaikkonen on ollut 30 vuotta elintarvike-alalla, hän ei ole muulloin todistanut samanlaista innostusta.
”Vihiksen myynti on kasvanut vuosittain 10 prosenttia. Ja se on muuten hyvä eväs myös metsätöissä.”
Savitaipaleen metsä tuli perintönä isältä, joka hankki sen eläkepäiviensä iloksi. ”Olen itsekin tehnyt metsätilaostoksia.” Kuva: Johannes WiehnKeihäsmiehiä ja metsäbisneksiä
Notkelmassa oleva aukko on hakattu vuonna 2020. Rauduskoivun tilalle on kasvamassa kuusta.
”Kirjanpainajatuhoja ei ole omissa metsissäni toistaiseksi ollut”, Kaikkonen sanoo ja hyppää ojan yli tutkailemaan jäljelle jäänyttä koivikkoa.
Suurin osa metsistä on perittyjä, mutta on hän myös ostanut muutaman palstan. Savitaipaleelta hän on ostanut viisi hehtaaria ja Taipalsaarelta saaripalstan.
Ylämaan kunnassa Kaikkosella on vapaa-ajanasunto ja sen ympärillä 2,5 hehtaaria metsää. Kesämökin vieressä on talvimökki, joka sekin on 2,5 hehtaarin metsätontilla.
”Välimatkaa niillä on sata metriä. Yleensä syyskuussa muutan vaimon kanssa aitasta talviasuttavaan mökkiin.”
Kaikkosen lippis mainostaa PR Forestia, Antti Ruuskasen ja Tero Pitkämäen metsäkoneurakointi- ja lannoituspalveluyhtiötä. Kaikkonen omistaa siivun PR Forest Oy:stä oman yhtiönsä kautta, joka on hänen ja hänen lastensa yhteinen.
Hoviruoka sponsoroi aikanaan viisi vuotta Ruuskasta. Messuilla osastolla riitti porukkaa, lupsakka keihässankari oli kova vetonaula.
”Homma sujui niin hyvin, että halusin jatkaa yhteistyötä toisessa muodossa”, Kaikkonen sanoo.
Joulukuuset itselle ja naapureille
Viikonloppusavotoista isän kanssa on jäänyt Pekka Kaikkoselle hyviä muistoja, vaikka välillä ranteita paleli ja lunta tippui kauluksen alle.
”Mukana olivat aina termospullo ja eväät. Tärkeä juttu oli tehdä makkaratulet, oli talvi tai kesä.”
Tukikohtana oli äidin kotitila, jonka metsiä isä ja poika hoitivat. ”Mukavaa puuhastelua, hyvää myös kuntoilumielessä, sillä pelasin nuorena jalkapalloa.”
Perinteisiin kuului hakea isän kanssa joulukuuset itselle ja naapureille.
”Isä oli yleensä merkinnyt syksyllä nauhalla mieluisat kuuset. Kerran pysähdyttiin tien varteen, kun hangessa näkyivät metsään johtavat jalanjäljet. Pian sieltä ilmestyi tyyppi kahden kuusen kanssa. Jätä nyt ainakin tuo, jossa on nauha, isä pyysi. Mies jätti molemmat ja lähti nolona pois.”
Kaikkonen on jatkanut perinnettä ja käynyt hakemassa joulupuita lastensa kanssa iäkkäille tuttaville.
”Näyttää lupaavalta”, hän sanoo tutkaillessaan lähellä tietä kasvavaa tuuheaa kuusta.
Koko perheen juttu
”Metsät ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa”, Kaikkonen toteaa ja tarkistaa männikköä, jota pitäisi harventaa muutaman vuoden päästä.
Päätehakkuita ei ole tulossa, metsä ei ole vielä kypsää.
”Tavoitteena on tehdä nyt pääasiassa raivauksia ja ensiharvennuksia.”
Pekan puoliso Taina Kaikkonen on maatalon tyttö Ylämaalta. Hänellekin metsätyöt ovat tuttuja pienestä pitäen, joten on ollut luontevaa, että metsässä on käyty polttopuuretkillä koko perheen voimin. Aikuisina lapset ovat olleet mukana raivaamassa taimikoita.
Perheen esikoinen Laura Kaikkonen, 34, työskentelee opettajana Porvoossa. Kuopus Antti Kaikkonen, 27, pelaa MyPassa maalivahtina ja on laskennan assistenttina Hoviruoassa.
Martti Kaikkonen, 30, on Hoviruoan työnjohtaja, ja Saara Kaikkonen, 32, työskentelee Metsä Groupissa liiketoiminnan kehityspäällikkönä.
”Isälläni ei ollut metsätöissä mitään turvavarusteita, ja silmiin lensi aina jotain. Olen huolehtinut, että meillä on kunnon varusteet”, Pekka Kaikkonen sanoo ja suoristaa lippistään.
”Kun Saara aikoinaan aloitti Stora Ensolla, häneltä kysyttiin metsätyövehkeistä. Saara totesi, että hänellä on kolme raivaussahaa.”
Metsä on Pekka Kaikkosen mielestä turvallinen sijoitus. ”Metsä kasvaa varmasti. Aina siitä jotakin saa.” Kuva: Johannes WiehnMelkein ainoa harrastus
Neli-viisikymppisenä Pekka Kaikkosella piti kiirettä töissä niin paljon, että metsätöihin ei liiennyt kovin paljon aikaa.
Kerran hän jätti Mikkeliin työasioille ajaessaan peräkärryn tien varteen ja lastasi illalla kotiin palatessaan rankoja kärryyn valkoisessa kauluspaidassa ja kravatissa.
”Aika moni auto hiljensi kohdalla. Touhuni näytti kai siltä, että herrasmiesvaras on viemässä polttopuuta.”
Viime vuosina metsänhoito on ollut aktiivisempaa ja Kaikkoselle tärkeä harrastus.
”Raivaaminen on parasta aivojumppaa. Sitä tehdessä unohtuu kaikki muu, ja siinä näkee heti kättensä jäljen. Toimitusjohtajan työssä sitä ei huomaa samalla lailla.”
Toinen rakas harrastus on ravihevoset. Kaikkosella on yhdeksän ravurin osaomistus. Yhdessä kimpassa on mukana Antti Ruuskanen, toisessa Iivo Niskanen. Aikoinaan omistuksessa oli sellainenkin hevonen, jonka yksi omistajista oli Sauli Niinistö.
Hevoset voivat joskus olla hyviä sijoituksia. Kuinka on metsän kanssa?
”Se kasvaa varmasti. Aina siitä jotakin saa.”
Pekan vinkit
Huolehdi metsistäsi jatkuvasti.
Käytä metsää moninaisesti, siellä voi tehdä muutakin kuin metsänhoitotyötä.
Huolehdi siitä, että turvavarusteet ja työvälineet ovat asianmukaiset.
Jätä metsä hyvään kuntoon seuraavalle sukupolvelle.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
