Nuorena Juhani Kauko pohti myös metsäalan opintoja. ”Ei silloin puhuttu haaveista. Ajauduttiin vain johonkin työhön.” Kuva: Johannes Wiehn
Juhani Kauko halusi eläkepäivilleen tekemistä ja nyt hän omistaa yhdeksän metsätilaa ‒ videolla käydään tutustumassa kahteen niistä
Juhani Kauko alkoi ostella metsää reilut parikymmentä vuotta takaperin, jotta ei eläkkeelle päästyään jämähtäisi sohvalle. ”Tekemistä pitää olla, ja metsänhoito on hyvää hyötyliikuntaa.”Tilaajalle
Klapeja Kauko on myynyt vain kerran. ”Yksi kaveri kyseli puuta, kun lämmityksestä uhkasi tulla hirveä lasku. Annoin sopuhintaan.” Kuva: Johannes WiehnOmakotitalon pihalla on pitkä rivi katoksia, jotka on pinottu täyteen klapeja. Lisää klapisäilöjä löytyy niiden takaa. Keskiosa autotallirakennuksesta on pyhitetty klapeille, ja onpa niitä myös muovilaatikoissa matkailuauton vieressä.
Klapiholisti. Ehkä. Yrittäjä Juhani Kaukon puolison Kaarina Kaivolan mielestä vähemmälläkin polttopuumäärällä selvittäisiin.
Kotona lämpiää usein puuhella, vaikka vieressä on myös sähköliesi. Talon lämmitykseen kuluu vuodessa noin 20 kiintomottia puuta.
”Maalämpöpumppu on tilauksessa, mutta puulämmitys jää rinnalle. Hajauttaminen on järkevää kaikissa asioissa”, Juhani Kauko sanoo.
Autotallista löytyy Land Rover Discovery, luottomaasturi, jolla saa vedettyä isoa polttopuukuormaa. Kauko nousee autoonsa ja lähtee esittelemään lähintä metsäänsä. Se on kymmenisen kilometrin päässä kodista, joka sijaitsee Joutsenon laitamilla rauhaisassa paikassa.
Venäjän raja on lähellä. Lyhyen ajan sisällä jo kolmas rajavartijoiden pakettiauto huristelee kodin ohi.
”Jotakin taitaa olla meneillään.”
Juhani Kauko
Ikä: 77
Koti: Lappeenrannan Joutsenossa
Perhe: puoliso, kolme lasta ja kolme lastenlasta; puolisolla lapsi ja 2 lastenlasta
Koulutus: rakennusinsinööri
Työ: Joutsenon Elementti Oy:n perustaja ja entinen toimitusjohtaja
Metsät: pääosin Etelä-Karjalassa itärajan tuntumassa, yksi metsätila Posiolla
Harrastukset: karavaanarielämä, lukeminen, kielten opiskelu ja retket kaveriporukan kanssa
Haave: pysyä terveenä
Hoitamaton metsä harmittaa
Joutsenon Elementin perustaja ja entinen toimitusjohtaja Juhani Kauko omistaa yhtiöstä yhä neljänneksen ja istuu sen hallituksessa.
Metsää hän alkoi ostella reilut parikymmentä vuotta takaperin, jotta eläkepäivillä riittäisi tekemistä.
”En halunnut jämähtää sohvalle. Tekemistä pitää olla, ja metsänhoito on hyvää hyötyliikuntaa.”
Kauko suuntaa Leppälän kylässä sijaitsevaan metsäänsä. Ajokilometrejä hänelle kertyy vuodessa runsaasti, sillä hän matkailee usein lempimaisemissaan Lapissa ja Norjassa.
Auton ohjaamosta hän näkee, että moni suomalainen metsä on huonossa jamassa.
”Itse ei tehdä mitään. Eikä palkata tekijöitä, koska se maksaa. Sellaisen selityksen olen kuullut. Tuntuu pahalta katsoa hoitamatonta metsää.”
Kauko kääntyy soramontun vierestä metsäautotielle ja peruuttaa auton rankapinojen viereen. Turvemaalla kasvava metsä oli hänen ensimmäinen metsätilansa kotiseudulla. Sen hän hankki vuonna 2000.
Ensiharvennus on tehty, mutta riukuja ja muutamia isoja puita pitäisi ottaa vielä pois.
”Muttei voi ottaa liikaa, ettei vesi ala nousemaan”, Kauko pohtii. ”Isot puut juurineen sitovat paljon vettä.”
Saappaat painuvat turpeeseen metsätietä tarpoessa. Tiestä nousee männyntaimia, mutta siinä ne eivät mahdu kasvamaan. Kauko tutkii kuusta, joka joutaa lähtemään. Viereisten mäntyjen rungot ovat mutkalla.
”Suomaalla puu kasvaa herkästi kieroon.”
Kipinä metsätöihin
Sukujuuriltaan karjalainen Juhani Kauko syntyi Hämeessä. Betonin pariin ja Etelä-Karjalaan hän ajautui sattumien kautta.
Maanviljelijän pojan urasuunnitelmiin kuuluivat maanviljelys ja metsänhoito, mutta hän päätyi opiskelemaan rakennusalaa Vaasaan. Kesäharjoittelussa Forssan elementtitehtaalla hän pääsi jyvälle betonibisneksestä.
Ensimmäinen työpaikka oli elementtitehtaalla Lahdessa. Kouvolan Betonissa työskennellessään hän kuuli kaverilta, että Joutsenon Laatuelementissä olisi tehdaspäällikön paikka vapaana.
Vuosi oli 1986. Kauko muutti ”säkki päässä” Joutsenoon, paikkakunnalle, josta ei tiennyt mitään.
Laatuelementti fuusioitiin rakennusliike Hakaan, joka kaatui 90-luvun alun lamassa. Jäljelle jäi tyhjä tehdastila, jonka Kauko osti kahden yhtiökumppaninsa kanssa. Niin syntyi Joutsenon Elementti.
”Moni tuli sanomaan, että olet aivan hullu. Ei onnistu, arveli elinkeinoasiamies. Se vain sisuunnutti.”
Aika parani ja myynti alkoi vetää 90-luvun puolivälin jälkeen. Työura kesti 46 vuotta. Sen aikana Kauko koki rakennusalan monet ylä- ja alamäet.
”Eläkkeelle jäin vuonna 2017. Nuoruudesta jäi kipinä metsätöihin, ja nyt on aikaa keskittyä niihin.”
Umpikieroa puukauppaa
Ihan ensimmäisen metsätilansa Juhani Kauko osti vuonna 1999 Posiolta, jossa perheellä on ollut kesämökki vuodesta 1985.
”20 hehtaaria, josta puolet on metsää ja puolet suota. Kemera-tuettu osa metsästä on vähän yli neljä hehtaaria.”
Yhteensä Kaukolla on metsähehtaareita kolminumeroinen luku. Sen tarkemmin hän ei kerro, sillä eihän poromieskään paljasta porojensa määrää.
Monet hänen hankkimistaan tiloista sijaitsevat itärajan lähellä. Yksi on aivan valtakunnanrajassa kiinni. Kaukon täytyy hetki miettiä ja laskea, kuinka monta metsätilaa hänellä on yhteensä.
”Kahdeksan täällä, Posio on yhdeksäs. Parasta tietysti olisi, kun saisi läheltä yhtenäisen metsäalueen. Se helpottaisi puun myyntiä.”
Puun myyntisopimuksia Kauko kuvailee umpikieroiksi. Niiden kiemuroista jopa kokeneen yrittäjän on vaikea saada selvyyttä.
”Siksi käytän metsänhoitoyhdistyksen palveluita. Kuuntelen suositukset, mutta en aina toimi niiden mukaan.”
Puukaupat ovat sujuneet Kaukolla aika pitkälti sovitun mukaisesti.
”Kerran tuli sanomista, kun turvemaata oli harvennettu talvella. Metsäkoneesta oli jäänyt niin syviä jälkiä, että pyysin tasoittamaan ne.”
Imatran kallioiselta metsäpalstalta on löytynyt kirjanpainajien tuhoja. Kuva: Johannes WiehnKirjanpainajat tarkkailussa
Juhani Kauko nousee taas maasturiinsa ja ajaa kohti Imatraa, jossa sijaitsee hänen paras metsätilaostoksensa. Siitä hän teki kaupat viitisentoista vuotta sitten.
”Tilan hinta ja puumäärä olivat oikeassa suhteessa.”
Muutama kilometri Imatrankosken jälkeen Kauko kääntyy vasemmalle. Hiekkatien varren kylteissä muistutetaan rajavyöhykkeestä. Vielä vähän matkaa, niin tien molemmin puolin on Kaukon metsää.
Hän pysähtyy tien sivuun kohdalla, jossa kuusten vuosikasvu on ollut ripeää, silmämääräisesti 70 senttiä.
”Viiden vuoden sisään tässä pitää tehdä harvennuskierros”, Kauko toteaa.
Aurinko helottaa sen verran, että metsässä kävellessään Kauko ottaa kauluspaitansa pois. Metsämuseo Lustosta hommatussa t-paidassa lukee Metsäsuomalainen.
Hän siirtyy katselemaan aukon vieressä kasvavaa vanhaa kuusikkoa.
”Tässä on ollut jo kirjanpainajatuhoja. Saa nähdä, voiko metsän säilyttää.”
Kaukon metsistä yli puolet on kuusikkoa. Niitä hän kyttää tarkkaan, etteivät kirjanpainajat pääse yllättämään.
Metsänomistaja kipuaa kalliolle, johon hän kylvi edelliskesänä männynsiemeniä. Puoliso oli kaverina niin kuin monissa muissakin metsätöissä.
”Maata on niin ohut kerros, ettei istutus tullut kyseeseen”, Kauko sanoo ja harmittelee huononlaisesti alkanutta kasvua.
Metsätöihin lähtiessään Juhani Kauko pakkaa mukaan termospullon ja voileivät. ”Ja paljon juotavaa. Muuten tulee äkkilähtö.” Kuva: Johannes WiehnEi koskaan valmista
Juhani Kaukolla ei olisi taloudellista pakkoa hoitaa metsää, mutta tekeminen metsässä kiehtoo häntä.
”Metsän kanssa on aina työtä. Metsä ei tule koskaan valmiiksi.”
Mieluinen vuodenaika metsätöihin on keväällä ja myöhään syksyllä, kun ei ole liian kuuma eivätkä hirvikärpäset tai itikat kiusaa. Ajan vierähtämistä ei edes huomaa, mutta kilot saavat kyytiä varsinkin raivatessa.
Kaukon mielestä telamönkijä on ehdoton vehje metsätöitä tehdessä. Sillä pääsee etenemään kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa maastoissa.
”Eikä se uppoa suohon. Kun lähden raivaamaan, pakkaan sahan ja eväät telamönkijän kyytiin. Kävellessä olisi hiki päässä jo ennen kuin ehdin työmaalle.”
Metsä on hänen mielestään kelpo sijoitus. Pääoma säilyy ja vuosituotto on kolmisen prosenttia, jopa enemmän.
Metsä muuttuu koko ajan. Metsänomistaja voi yrittää vaikuttaa siihen, että kasvu jatkuu hyvänä. Kuusta ei enää uskalla istuttaa samaan malliin kuin ennen. Mitä tilalle? Männyntaimia uhkaavat nälkäiset hirvet. Jänikset napostelevat lehtipuiden taimia.
”Aina on jokin kiusa. Ja jossain vaiheessa metsä palaa. Sadan tai kahdensadan vuoden välein, kunnes uusiutuu taas.”
Jos Juhani Kauko olisi kymmenen vuotta nuorempi, hän ostaisi silti kiivaasti lisää metsää.
”Nyt olen siinä iässä, että pitää vähän jo kysellä, mitä mieltä perilliset ovat.”
Juhanin vinkit
1. Metsää kannattaa hankkia harrastusmielessä, jotta eläkeläisenä on mielekästä tekemistä.
2. Taimikot pitää hoitaa ajoissa.
3. Joskus puuta on myytävä, vaikkei markkinahinta ole hyvä. Harvennus on tehtävä silloin, kun metsä sitä vaatii.
4. Etelä-Suomessa kannattaa jatkossa kasvattaa sekametsää, ei pelkkää kuusta.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
