Paanasta työllistävät metsänomistajat, jotka ovat tehneet hankintakaupan harvennusmetsästään. Kuva: Hanne Manelius
Pienmetsäkoneella puuta korjaavalla Pekka Paanasella riittää savottaa ‒ ”Ei tullut mieleenkään hankkia isoa konetta”
Viitasaarelainen Pekka Paananen korjaa puuta alle 10-tonnisella Sampo-Rosenlewillä. Tieto pienestä koneesta kulkee suusta suuhun, ja yhteydenottoja kiinnostuneilta metsänomistajilta tulee viikoittain.Tilaajalle
Pekka Paanaselle on tärkeää, että työn jälki miellyttää myös metsänomistajaa. ”Haluan, että metsänomistaja käy katsomassa jälkeä. Aktiivisimmat käyvät joka päivä.” Kuva: Hanne ManeliusAjoura erkanee tien varresta ja katoaa metsään niin vaivihkaa, että se voisi reippaalta tienkäyttäjältä jäädä kokonaan huomaamatta. Moottorin hurina kuitenkin paljastaa käynnissä olevan työmaan.
Viitasaaren Keihärinkoskella Riutunniemen kylällä sijaitsevassa koivu-kuusisekametsässä on käynnissä ensiharvennus. Kuviolta, jonka koko on 1,6 hehtaaria, korjataan ensiharvennuspuiden lisäksi yksittäisiä ylispuina kasvaneita koivuja.
Puuta korjaa Pekka Paananen, joka tunnetaan Viitasaarella pitkän linjan metsäammattilaisena. Paananen työskenteli ensin reippaat 20 vuotta metsurina, ennen kuin laski moottorisahan käsistään ja hyppäsi metsäkoneen ohjaimiin.
”Ensimmäiset vuodet tein traktoripohjaisella koneella. Tämän nykyisen hankin kolme vuotta sitten”, Paananen kertoo.
Sampo ollut mieleinen
Paanasen työkone on Sampo-Rosenlew HR46. Nelipyöräinen, seitsemänmetrisellä puomilla ja Kone-Ketosen 51-kokoluokan kouralla varustettu metsäkone painaa alle 10 tonnia. Painonsa perusteella sen voi siis luokitella kevyeksi metsäkoneeksi.
Vaikka alle kymmentonnisiin ja tätäkin kevyempiin metsäkoneisiin löytyy markkinoilta runsaasti vaihtoehtoja, metsissä niihin törmää harvemmin. Olipa kyseessä energiapuun korjuu tai päätehakkuu, useimmiten leimikolla ahertaa samanlainen, yli 20 tonnin painoinen metsäkone.
Paananen on kuitenkin ollut hankintaansa tyytyväinen.
”Ensin minulla oli Sampo-Rosenlewin esittelykone käytössä jonkin aikaa. Sen jälkeen ostin tämän käytettynä. Ei tullut mieleenkään hankkia isoa konetta. Ei minulla olisi ollut sellaiselle käyttöä.”
Mikä on pieni?
Pienmetsäkoneille ei ole virallista kokoluokitusta. Koneen massa on yksi kriteeri, ja tiettyjen muidenkin kriteerien täyttyessä kone voidaan luokitella pieneksi.
Hakkuukoneissa pienmetsäkoneesta voi puhua silloin, kun puomin ulottuvuus jää niin lyhyeksi, että 20 metrin ajouravälistä joudutaan tinkimään merkittävästi.
Kriteerinä voi käyttää myös koneen leveyttä. Pienmetsäkoneen ulkoleveys on rengastuksesta ja teloista riippuen tyypillisesti noin kaksi metriä tai kapeampi. Näin kapealla koneella voidaan toteuttaa niin sanottua ajouratonta puunkorjuuta.
Pienkoneet voidaan jakaa kahteen kokoluokkaan sen perusteella, miten kone on siirrettävissä leimikolta toiselle. Pienimmän kokoluokan ”minikoneet” voidaan siirtää raskaan maasto- tai pakettiauton vetämällä 3,5 tonnin trailerilla.
Ennen metsäkoneen hankkimista Paananen työskenteli yli 20 vuotta metsurina. ”Suurin osa isännistä on tuttuja, mutta sana kiertää ja uusiakin yhteydenottoja tulee säännöllisesti.” Kuva: Hanne ManeliusYhteydenottoja viikoittain
Paanasta työllistävät yksityiset metsänomistajat, jotka ovat tehneet hankintakaupan ensiharvennus- tai harvennusmetsästään. Päätehakkuut mies jättää suosiolla järeämmille koneille.
”Eipä niitä minulle juuri tarjotakaan. Toki, jos nyt jollain on ensiharvennuksen yhteydessä pienialainen päätehakkuu, niin sellaisen hoidan pois.”
Energiapuukohteita Paanaselle on tarjottu viime aikoina yhä enemmän. Niiden tekeminen onnistuu, jos puusto on riittävän järeää.
”Tällä hetkellä minulla ei ole joukkokäsittelykouraa, mutta olen miettinyt, että sellaiselle saattaisi olla käyttöä.”
Vaikkei Paananen markkinoi yritystään, töitä on riittänyt. Vakioasiakkaat ottavat yhteyttä yhä uudelleen. Uusiltakin metsänomistajilta yhteydenottoja tulee lähes viikoittain.
”Pääasiassa työskentelen Viitasaaren ja Kannonkosken alueilla. Välillä joku soittaa jopa Jyväskylän liepeiltä, mutta valitettavasti minulla ei ole resursseja lähteä sinne asti.”
Kapeat ajourat kiinnostavat
Kun metsänomistaja soittaa Paanaselle, syynä on lähes aina se, että hän haluaa metsäänsä pienen hakkuukoneen. Osa tahtoo maksimoida puuntuotannon kasvattamalla metsänsä melko tiheänä ja välttää leveät ajourat.
”Tämä minun koneeni on ketjujen kanssa leveydeltään 2,30 metriä, ja sille riittää 3–3,5-metrinen ajoura. Traktoripohjainen ajokone mahtuu tämän levyiselle ajouralle hyvin.”
Leveäkään ajoura ei automaattisesti merkitse kasvutappioita, jos metsää ei ajourien aukaisun jälkeen harvenneta alle metsänhoitosuositusten alarajan. Mutta jos puuta joudutaan poistamaan ajourilta runsaasti, sitä ei välttämättä voida poistaa tarpeeksi niiden välistä.
Tästä voi seurata esimerkiksi se, että ensiharvennuksessa ei voida poistaa riittävästi heikkolaatuista puustoa. Tästä taas seuraa, että metsän kasvu ei jatkossa kohdistu laadultaan parhaisiin puuyksilöihin.
Kapea kone on tasaisella maalla ketterä, mutta kivikossa sillä on Paanasen mukaan ajettava varoen. Hanki sen sijaan ei menoa hidasta. ”Paksussakin lumessa tämä kulkee todella hyvin.” Kuva: Hanne ManeliusOmistajan ohjeilla
Pekka Paanasen tämänpäiväisen työmaan kaltainen rehevän maan kuusikko voidaan metsänhoidon suositusten mukaan harventaa 900–1 100 rungon hehtaaritiheyteen. Metsänomistaja päättää, kumpaan päähän suosituksia lopullinen jälki asettuu.
”Jos metsänomistaja sanoo, että jätetään alle tuhat runkoa hehtaarille, niin sitten jätetään. Vaikka omassa metsässä tekisin toisin, toisen metsässä teen omistajan ehdoilla. Siksi tahdon, että metsänomistaja tulee työmaalle tarkistamaan, minkä näköistä jälki on.”
Omat metsänsä Paananen harventaa kolmeen kertaan koivikoita lukuun ottamatta. Ensiharvennuksen hän tekee puuston ollessa 20–30-vuotiasta, toisen harvennuksen 5–10 vuotta myöhemmin ja kolmannen harvennuksen puuston ollessa yli 50-vuotiasta.
”Mielestäni kolmesti harventamalla saadaan laatu paremmaksi.”
Hakkuupäänä on Kone-Ketosen 51-kokoluokan koura, joka on ollut toimiva ratkaisu järeähköistä energiapuukohteista aina pieniin päätehakkuisiin. Kuva: Hanne ManeliusTilausta toisellekin
Suurten metsäkoneiden käyttöä perustellaan usein suorituskyvyllä. Urakkahinnoitellussa työssä kuutioita on kerryttävä.
”Korjuun kannattavuus riippuu paljon kohteesta. Jos rungot ovat 80–100-litraisia, ehdin päivässä korjata puuta satakin mottia. Pienipuustoisella kohteella pudotaan tuonne 30 kuution tuntumaan”, Paananen kertoo.
Paanasen hinnoittelu perustuu korjattuihin kuutioihin, ja taksan hän sopii etukäteen metsänomistajan kanssa.
”Suurin osa metsänomistajista ymmärtää hinnan. Joku saattaa kysyä, onko hinnassa tinkivaraa, mutta siihen en ole lähtenyt.”
Viitasaaren seudulla Paananen on ainoa pienellä koneella urakoiva korjuuyrittäjä. Savottaa on enemmän kuin mihin yksi mies koneineen ennättää.
”Kyllä tällä seutukunnalla olisi varmasti tilausta toisellekin pienelle metsäkoneelle.”
Kilpailukykyä ensiharvennuksilla
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan pienikokoinen hakkuukone on kustannuskilpailukykyinen vaihtoehto noin joka kolmannessa ensiharvennuksessa. Tutkimuksessa 4–8-tonninen hakkuukone havaittiin kilpailukykyiseksi etenkin pieniläpimittaisilla ja pinta-alaltaan pienehköillä ensiharvennuskohteilla.
Metsäteho Oy:n erikoistutkija Asko Poikela on perehtynyt puunkorjuun tuottavuuteen ja kustannuksiin. Hänen mukaansa ruotsalaistutkimuksen tulos lienee sovellettavissa myös Suomen oloihin.
”Pieni hakkuukone voi olla kustannuskilpailukykyinen vaihtoehto ensiharvennuksilla etenkin, jos kone on kooltaan lähempänä kahdeksaa kuin neljää tonnia”, hän arvioi.
Pienmetsäkoneen säästöt syntyvät isoa konetta pienemmistä pääomakuluista sekä maltillisemmista siirtokustannuksista.
”Myös polttoaineen tuntikulutus on pienmetsäkoneessa vähäisempi, mutta kustannussäästöä ei välttämättä kerry, sillä mottejakin kertyy hitaammin”, Poikela toteaa.
Jotta pienmetsäkoneen edullinen hankintahinta näkyisi viivan alla, työtunteja ja motteja pitää kertyä vuodessa riittävästi.
”Kuuden kuukauden työkausi yhdessä vuorossa ei todennäköisesti riitä.”
Tavanomaisella kalustolla vuosityömäärä on Poikelan mukaan tyypillisesti noin 2 400 tuntia.
Haasteena tuottavuus
Eri kokoluokkien ja tuottavuustason hakkuukoneita voi verrata toisiinsa laskemalla koneelle käyttötuntikustannuksen. Käyttötuntikustannus saadaan jakamalla kaikki vuoden mittaan kertyvät kiinteät, muuttuvat ja työvoimakustannukset koneen vuosittaisilla käyttötunneilla.
”Jos koneen tuottavuustaso jää esimerkiksi neljänneksen matalammaksi kuin kilpailijallaan, myös tuntikustannusten puolella pitäisi päästä saman verran alemmas.”
Kannattavuuden näkökulmasta pienen hakkuukoneen suurin haaste ovat työvoimakustannukset, jotka ovat koneen tuntikustannuksista noin 40 prosenttia.
”Työvoimakustannukset per tunti ovat pienellä koneella yhtä suuret kuin isommalla. Säästöt on siis haettava muista kulueristä, ja niiden tulee olla melko tuntuvia, jotta tuottavuusero saadaan kurotuksi umpeen. Muuttuvissa kustannuksissa eli korjaus-, huolto-, siirto- ja polttoainekustannuksissa säästöä syntyy varmasti, mutta kiinteiden kustannusten puolella säästöt ovat tiukemmassa.”
Pienillä koneilla toteutettavassa puunkorjuussa kannattavuusongelma konkretisoituu metsäkuljetusvaiheessa. Metsäkuljetuksessa työvoimakustannukset muodostavat jopa puolet koneen tuntikustannuksista, eikä heikkoa tuottavuustasoa saada kompensoiduksi käyttö- ja pääomakustannusten säästöillä.
Asko Poikelaa mietityttää myös pienmetsäkoneiden työergonomia.
”Metsäkuljetuksen huonon tuottavuuden ohella pidän puutteellista ergonomiaa isona haasteena ammattimaisen, pienkoneisiin perustuvan ensiharvennuksen kehityspolulla.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
