Jari Sinkkoselle tulee mieleen vain yksi positiivinen asia isoista päiväkodeista. Niihin voi olla helpompi löytää sijaisia kuin pieniin yksiköihin. Kuva: Jarno Mela
Kasvatus kuuluu kotiin – päiväkoti ja koulu eivät voi vapauttaa vanhempia vastuusta, sanoo lastenpsykiatri
Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan pikkulapsi tarvitsee lähinnä syliä ja turvaa.Tilaajalle
Jari Sinkkonen on toiminut syksystä lähtien vapaaehtoisena kouluvaarina. Kuva: Jarno MelaSuomen tunnetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ihmettelee, miten paljon sanahelinää ja korkealentoisia visioita sisältyy lasten varhaiskasvatukseen.
”Yksivuotias lapsi tarvitsee syliä, kun hän on pahoittanut mielensä tai kun on äitiä ikävä. Vaihdetaan vaippa, koetetaan saada hymy huulille, leikitään ja muodostetaan mahdollisimman turvallinen kiintymyssuhde. Sitä hän tarvitsee, eikä jotain varhaiskasvatusta.”
Kaksivuotiaalle taaperolle voidaan sanoa, että kuule toisen kädestä ei saa ottaa lelua, koska siitä tulee paha mieli. Varsinaisesta kasvatuksesta voidaan puhua kunnolla vasta 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Tämän sanoo Sinkkosen mukaan arkijärkikin.
Pelastakaa Lapset ry:n entinen ylilääkäri on toiminut viime syksystä lähtien vapaaehtoisena kouluvaarina. Hän muistuttaa, että esimerkiksi hyvät ruokailu- ja käytöstavat opitaan ensisijaisesti kotona.
”Kun kasvatusvastuuta otetaan päivähoitoon ja kouluun, se rumasti sanottuna vapauttaa vanhemmat. Kotoa kaikki lähtee, ja vanhemmat sanovat, miten pöydässä ollaan ja kuinka kiitetään”, Sinkkonen painottaa.
Lapset saattavat lysähtää kodin lattialle parkumaan ja kiukuttelemaan ihan vain siksi, että he ovat ylikuormittuneita.
Lain mukaan varhaiskasvatusta tarjoavan rakennuksen tulee olla ergonominen, ekologinen ja viihtyisä. Sen sijaan rakennuksen koosta tai lasten enimmäismäärästä ei ole nykylaissa mitään mainintaa.
Sinkkonen suhtautuu kriittisesti sekä jättipäiväkoteihin että jättikouluihin. Hänen mukaansa isoissa yksiköissä on vaikea huomata esimerkiksi kiusaamistilanteita.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri sanoo, että päiväkodissa pitää olla tilaa leikille, ulkoilulle sekä yhteys luontoon ja lähimetsään. Hän epäilee, miten tämä hoidetaan 200 lapsen päiväkodissa.
”Helsingissä vaimo aina katsoo auton ikkunasta, kun päiväkodissa on pieni hiekkapiha ilman yhtään puuta. Se ei ole lapselle hyvä paikka.”
Sinkkosen mielestä asiantuntijoiden näkemyksiä ei oteta huomioon, kun Suomeen rakennetaan jättipäiväkoteja. Samoin kävi seinättömien avokonttorikoulujen kanssa.
”Kun 60 alakoululaista on samassa tilassa, niin yllätys yllätys havaitaan, että se on aika meluisa tila, ja ruvetaan kyhäilemään kaikenlaisia seinäkkeitä. Arkkitehdin olisi kannattanut mennä muutamaksi viikoksi kouluun katsomaan sitä touhua.”
Sinkkoselle tulee mieleen yksi positiivinen asia isoista päiväkodeista. Niihin voi olla helpompi löytää sijaisia kuin pieniin yksiköihin.
”Mutta eihän siinä lapsen kehitystä ole otettu millään tavalla huomioon. Ainoa idea on kustannusten säästäminen.”
Lasten aggressiivisuuden ja psyykkisten ongelmien lisääntyminen on yhteydessä isoihin ja meluisiin jättipäiväkoteihin, psykiatri Jari Sinkkonen väittää.
Hän on metsurin ja kyläkoulun opettajan poika Kontiolahdelta. Sinkkosen kotiseudulla Joensuussa yksityisessä päiväkodissa paljastui vakava väkivaltaongelma, Yle uutisoi.
Helsingin Sanomien kyselyssä jättipäiväkotien työntekijät olivat sitä mieltä, että sekä lapset että aikuiset stressaantuivat isoissa yksiköissä.
”Lapsen pitää koko ajan tsekata omaa asemaansa suhteessa lapsiryhmään. Missä mä oon turvassa, kenen kanssa voin leikkiä, ketä pitää pelätä, ja sitten on väkivaltaisia 4- ja 5-vuotiaita.”
Sinkkonen listaa myös infektiokierteen ja työntekijöiden vaihtuvuuden isojen päiväkotien riesaksi. On psyykkinen stressitekijä lapselle, kun taapero ei aamulla tiedä, ketä aikuisia päiväkodilla on vastassa.
Miten lapsesta pystyy havaitsemaan, että isossa päiväkodissa ei ole kaikki kunnossa?
”Lapset ovat uupuneita ja alakuloisia. Lapset saattavat lysähtää kodin lattialle parkumaan ja kiukuttelemaan vain siksi, että he ovat ylikuormittuneita. Jos lapsi osaa puhua, hän voi kertoa tuuppimisesta, tai että yksi toinen ottaa aina lelut.”
”Kun kasvatusvastuuta otetaan päivähoitoon ja kouluun, se rumasti sanottuna vapauttaa vanhemmat.”
Varhaiskasvatuksen hyödyllisyyttä perustellaan usein sillä, että lapsi oppii päiväkodissa sosiaalisuutta. Yksivuotias lapsi ei vielä tarvitse leikkikavereita, ja myös 2-vuotias keskittyy yleensä omiin leikkeihinsä, Sinkkonen muistuttaa.
Sinkkosen mielestä perhepäivähoito on varsinkin pienelle lapselle selvästi parempi vaihtoehto kuin iso päiväkoti.
Opetusneuvos Kirsi Alila sanoi vuonna 2023 MT:n haastattelussa, että perhepäivähoitajien alhainen koulutustaso on pedagoginen ongelma. Alila vastaa varhaiskasvatuksesta opetus- ja kulttuuriministeriössä.
”Mitä ihmettä se 4- ja 5-vuotiaan pedagogiikka on? Suomessa on välillä keskusteltu myös kouluun menon aikaistamisesta, vaikka 7 vuotta on nappi-ikä. Se osuu lapsen psyykkisen kehityksen vaiheeseen, jossa hän on valmis kiinnostumaan oppimisesta”, Sinkkonen sanoo.
Samaan hengenvetoon hän tyrmää ajatuksen kaksivuotisesta esikoulusta.
”Jotenkin siellä kummittelee se, että Britanniassa mennään jo 5-vuotiaana kouluun ja opetus on aluksi leikkipitoista. Suomalaiset perheet, jotka ovat kasvattaneet lapsiaan Briteissä, sanovat, että se on erittäin väsyttävää pienille lapsille.”
Jari Sinkkonen on Suomen tunnetuin lastenpsykiatri. Hän on kirjoittanut myös lukuisia kirjoja. Kuva: Jarno Mela74-vuotias psykiatri näkee sekä pienen päiväkodin että perhepäivähoidon toimivana ratkaisuna lapselle.
”Eihän se sillä lailla mene, että perhepäivähoito hyvä ja päiväkotihoito huono. Ei tietenkään”, hän painottaa.
Sinkkosella on vanhemmille kolme ohjetta: katso lasta, katso lasta, katso lasta.
”Jos pieni tyttö tai poika on semmoinen, että se mennä painaltaa, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa heti kavereita, päiväkoti ei ole hänelle elämän loppu.”
Hän puolustaa vahvasti mahdollisuutta myös lasten kotihoitoon.
”Kotihoito on hyvä valinta. Niin on tehty ennenkin ja hyvin yleensä pärjätty.”
Sinkkonen ymmärtää sen, että maahanmuuttajataustaisia lapsia patistetaan päivähoitoon, jotta he kotoutuvat yhteiskuntaan ja oppivat suomen kieltä.
”Mutta on paljon perheitä, joissa ajatellaan, että kotihoito olisi meidän oman Valtterin tai Lottaliisan kannalta parasta. Lapsi on leikkisä ja hyvin kehittynyt, mutta kiinni äidissä. Kotihoito on silloin äärimmäisen ymmärrettävä toive ja lapsen ja perheen edun mukainen”, Jari Sinkkonen sanoo.
Jari Sinkkonen ei ole enää mukana sairaalatyössä, ja hän on lopettelemassa myös terapiatyötään.
”Sen takia olen into piukassa, kun pääsen tapaamaan tokaluokkalaisia lapsia kerran viikossa kouluvaarina.”
Opettajien toiveiden mukaan hän jutustelee, lukee lapsille kirjoja ja tekee heidän kanssaan koulutehtäviä. Opettajat ovat kertoneet, että iso mies rauhoittaa luokan tunnelmaa.
”Olen kuulemma saanut sellaisia nassikoita tekemään koulutehtäviä, jotka ovat muuten vähän protestimielellä. En minä siellä luokassa pidä mitään kuria tai komentele ketään.”
Sinkkonen on kouluvaarina mykistynyt siitä, miten päteviä suomalaiset opettajat ovat. Hän toivoo, että jatkuvien uudistusten sijaan heille annettaisiin työrauha opettaa lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Jari Sinkkonen puolustaa vahvasti mahdollisuutta lasten kotihoitoon. Kuva: Jarno MelaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
