Mervi ja Miika Säynätmäki pitävät maalaishenkisestä sisustuksesta ja vanhoista tavaroista. Se näkyy pihattonavetasta tapahtuma-areenaksi muutetussa tilassa. Kuva: Petteri KivimäkiKorpilahtiMaitotilasta tuli rock-areena – Klamydian keikka sinetöi pihaton muodonmuutoksen
Mervi ja Miika Säynätmäki luopuivat lypsykarjasta ja muuttivat pihattonavetan tapahtuma-areenaksi. Maitoauton sijaan tilalle kaartaa nyt keikkabussi ja maitohuoneessa pannaan olutta.TilaajalleTässä kulki ennen lantakäytävä ja tuossa esiintymislavan kohdalla oli meidän ensimmäinen lypsyrobottimme, Ohelan tilan emäntä ja yrittäjä Mervi Säynätmäki esittelee pihattoon rakennettua Colosseum-areenaa. ”Tuolla baaritiskin paikalla oli ruokintapöytä”
Ohelanaukee sijaitsee rauhallisen ja kumpuilevan maalaismaiseman keskellä Korpilahden Tikkalan kylässä. Vielä muutama vuosi sitten tilan modernissa pihatossa oli yli sata lypsävää, mutta tänä kesänä siellä esiintyy Neljän Ruusun ja The 69 Eyesin kaltaisia huippunimiä.
Miika ja Mervi Säynetmäki loivat pihatosta rock-henkisen keikkapaikan. ”Alkuun meitä pelotti, miten akustiikka toimii, mutta se on osoittautunut yllättävän hyväksi”, pari toteaa. Kuva: Petteri KivimäkiYli 200 vuotta vanha Ohelan tila on ollut Miika Säynätmäen suvun hallussa 1930-luvulta lähtien. Se on ollut lypsykarjatila useiden sukupolvien ajan.
Mervi ja Miika ottivat vastuun 19-paikkaisesta parsinavetasta, kun tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2002.
2000-luvun alussa muutos kohti suurempia maitotiloja oli vauhdissa. Pariskunnalla oli intoa ja uskoa. He kouluttautuivat, hankkivat lisää peltoa ja kasvattivat samalla kahta lastaan.
Vuonna 2005 Ohelan tilalle valmistui lähiseudun ensimmäinen lypsyrobottipihatto. Navetassa oli parhaimmillaan 130 lehmää ja yksi ulkopuolinen työntekijä.
Ohelan tila sijaitsee 25 kilometrin päässä Jyväskylästä, mutta moni kaupunkilainen ei vielä tiedä tapahtumapaikkaa. ”Todella usein jyväskyläläiset sanovat, etteivät ole kuulleetkaan meistä.” Kuva: Petteri KivimäkiOhelaan saatiin lisää vipinää, kun vakilomittajana toiminut nainen toi tilalle lampaansa ja alkoi järjestää lammaspaimennusharjoituksia. Ohelaan saapui viikonloppuisin koiraharrastajia ja monet alkoivat kysyä majoitusta ja ruokaa.
”Siivosimme aitat ja tarjosimme ne koiraväelle majoituskäyttöön. Samalla pääsimme kokeilemaan, että miltä tuntuu, kun vieraita ihmisiä tulee kotiimme. Koiratoimintaa kesti muutaman vuoden, kunnes lomittaja muutti toiselle paikkakunnalle.”
Säynätmäet ovat innokkaita matkailijoita. Korona-aikaan he tutustuivat kotimaan Airbnb-kohteisiin ja ymmärsivät mahdollisuutensa. He laittoivat aitat Airbnb-palveluun, ja pian tilalle saapui vieraita ulkomailta asti.
Vuosikymmenen alussa lehmistä luopuminen tuli ajankohtaiseksi pitkän harkinnan jälkeen. ”Tila pyöri ja palkkaa jäi elämiseen. Investointipuskuria ei kuitenkaan kertynyt, joten meidän olisi pitänyt investoida lisää lainarahalla”, Miika sanoo.
”Jossain vaiheessa heräsi ajatus, että tätäkö se elämä on loppuun asti. Totta kai tuottajahintojen lasku ja Venäjän pakotteet vaikuttivat päätökseemme, mutta perimmäinen syy oli se, että meiltä yksinkertaisesti loppui mielenkiinto”, Mervi jatkaa.
Kun syksyllä 2021 lehmät siirtyivät uuteen kotiin Etelä-Pohjanmaalle, ilmassa oli sekä haikeuden että helpotuksen tunteita.
”Päätös oli myös surullinen, koska maatalouden ympärillä vallinnut kielteinen ilmapiiri vaikutti siihen osaltaan. Meistä alkoi tuntua, ettei maidontuottajia arvosteta, vaan meidät nähdään ilmastopahiksina”, Mervi toteaa.
”Vertaistukeakaan ei ollut juuri saatavilla, koska lähistöllä ei ole muita lypsytiloja. Täällä suhtautuminen maatalouteen on hyvin erilaista kuin esimerkiksi Pohjanmaalla.”
Yrittäjäpari ei ole laatinut pitkän aikavälin suunnitelmia, vaan pikemminkin uusia asioita on toteutunut hetkessä. Esimerkkinä entiseen maitohuoneeseen valmistuneet paikallisen YMIS-pienpanimon tuotantotilat.
”Samana syksynä, kun lehmät lähtivät, olimme puolukkametsässä ja Miika selasi Facebookia. Kylän ryhmässä etsittiin vuokratiloja panimolle, ja ajattelimme heti, että tyhjilleen jäänyt maitohuone sopisi siihen hyvin”, Mervi kertoo.
”Ehtona oli muun muassa hyvä vesi, ja sitä meillä riittää omasta lähteestä. Nyt maitohuoneessa toimii paikallinen käsityöläispanimo, ja voimme myydä tilan omaa olutta.”
Keikkavieraatkin saavat ihastella uljasta ylämaankarjaa. Tilatuotteita, kuten lihaa ja olutta, myydään omassa Farmiputiikissa. Kuva: Petteri KivimäkiHeinäsuoja-juhlatila sai alkunsa vuonna 2021 tyttären valmistujaisista. Sitä varten entinen hevostalli ja heinäsuoja tyhjennettiin ja sisustettiin maalaishenkeen.
”Me tykätään kaikesta vanhasta ja halusimme hyödyntää sitä. Emme vain itse nähneet juhlapaikan potentiaalia, vaan vieraat kehuivat rakennuksia ja maisemia. Sitten alkoi tulla kyselyjä muidenkin tapahtumien järjestämisestä”, Mervi kertaa.
Aluksi Heinäsuojassa järjestettiin hääjuhlia, syntymäpäiviä, kokouksia, ja retriittejä. Säynätmäet ovat kovia musiikin ystäviä, joten he kutsuivat lähiseudun bändejä esiintymään. Samalla he oppivat järjestämään yleisötapahtumia.
1800-luvun aitat ovat majoituskäytössä, ja niissä on käynyt yöpyjiä kaukomailta asti. Kuva: Petteri KivimäkiPihamaalle rakennettiin esiintymislava, sisääntulo, parkkialue ja wc-tilat. Keväällä 2024 valmistuneen ulkolavan avasi Tommi Läntinen, ja keikka myytiin loppuun.
”Tänne saapui 250 ihmistä. Keikka onnistui, yleisö viihtyi ja se rohkaisi meitä järjestämään suurempia tapahtumia”, Mervi toteaa.
Säynätmäet huomasivat, että pienet tapahtumat työllistivät paljon, mutta tuottivat vähän. Vaikka pienemmät esiintyjänimet tekijät hienoja keikkoja, ne eivät houkutelleet yleisöä riittävästi lähialueen ulkopuolelta.
Yrittäjien katse kohdistui tyhjillään olleeseen pihattoon. Syksyllä 2024 Säynätmäet tekivät rohkean peliliikkeen. He soittivat Klamydia-yhtyeen keikkamyyjälle ja tilasivat bändin esiintymään pihattoon pääsiäispyhäksi. Keikka buukattiin ennen kuin ensimmäistäkään navettakalustetta oli purettu. Aikaa h-hetkeen oli vain puolisen vuotta.
”Kuvio eteni meille tyypillisellä tavalla. Ensin sovitaan ja vasta sitten mietitään, miten se toteutetaan”, Mervi hymyilee.
”Usko meinasi loppua jo alkuunsa, kun olin Avantin korissa katon rajassa jynssäämässä harjalla valokiskoja. Kiskoa oli satoja metrejä, ja ne olivat täynnä linnunpaskaa, pölyä ja heinäkortta. Silloin ajattelin, että tässä ei ole mitään järkeä.”
Hänen mukaansa pihaton remontti ja muuttaminen siistiksi, toimivaksi keikkapaikaksi oli suurempi urakka kuin sen rakentaminen vuonna 2005.
Ohelan tilalta löytyy niin monenmoista, että opasteita tarvitaan. Kuva: Petteri KivimäkiTieto keikasta herätti suurta mielenkiintoa ja kummastelua. Monet olivat epäileväisiä, miten sivummalla olevalla maatilalla voidaan järjestää ison kokoluokan keikka.
”Laitoimme liput myyntiin tammikuun alussa. Puolet lipuista oli myyty saman kuun aikana ja kevään aikana keikka myytiin loppuun. Sitten Facebookissa alettiin kysellä, että olisiko kellään lippuja”, Miika muistelee.
Keikalle myytiin 700 lippua. Suuren tapahtuman järjestäminen vaati paljon työtä, ja riskit olivat aiempaa suuremmat. Siksi palveluihin ja turvallisuuteen oli panostettava kunnolla: tarvittiin liikenteenohjaajia, järjestyksenvalvojia ja baarimyyjiä.
Lisäksi piti järjestää ruokatarjoilu. Myös nettiyhteyksiä parannettiin, jotta korttimaksut toimisivat sujuvasti.
Loppuunmyyty keikka painoi takaraivossa, ja pari viikkoa ennen tapahtumaa lattia oli soralla ja baaritiski rakentamatta. Keikkasalin lattiaan saatiin lopulta ajoissa asfalttipinta ja viimeistelyt tehtyä. Huolta herätti se, riittävätkö palvelut sadoille ihmisille.
”Olemme keskellä maaseutua. Kadun toisella puolella ei ole ravintolaa, jonne ihmiset voisi ohjastaa syömään. Kaiken pitää löytyä omasta takaa. Emme voi vedota siihen, että me vähän tässä järjestellään harrastuspohjalta. Paikat pitää olla siisteinä ja asioiden tulee toimia ammattimaisesti”, Mervi sanoo.
Ensimmäinen keikkailta onnistui erinomaisesti: sekä yleisö että Klamydia-yhtye antoivat hyvää palautetta.
”Myöhemmät tapahtumat ovat sujuneet enemmän omalla painollaan ja olemme päässeet itsekin nauttimaan keikoista. Se on suotavaa, koska olemme ostaneet kalliin lipun”, Miika naurahtaa.
”Olemme saaneet erityistä kiitosta vesivessoista. Monet kävijät kertoivat odottaneensa pääsevänsä huussiin. Eräs rouva totesi sisään tullessaan, että eihän täällä haise navetta ollenkaan”, Mervi naurahtaa.
Pariskunta tunnetaan vieraanvaraisuudestaan. Artistit ruokailevat talon tuvassa ja lähellä sijaitseva talviasuttava mökki on majoituskäytössä.
Bändit ovat olleet innoissaan uudesta keikkapaikasta.
”Eräs seurue saapui Klamydian keikalle helikopterilla. Bändi oli syömässä ja he ryntäsivät kopterin äänen kuultuaan tuvan ikkunaan. Totesin heille vain, että tällaista täällä meillä Tikkalassa on”, Mervi nauraa.
Ohelassa harjoitetaan edelleen maanviljelyä. Tilalla on lauma ylämaan nautoja, joille oluenvalmistuksen sivutuotteena syntyvä mäski on suurinta herkkua.
Uuteen elämänvaiheeseen sopeutuminen on vaatinut aikaa. Irtautuminen lypsytilallisen rytmitetystä arjesta on ollut suuri muutos.
”Ennen työnteko oli rutiininomaista ja tiedettiin, mitä kumpikin on tehnyt. Nyt elämä on muuttunut ja molemmat hakevat vielä paikkaansa siinä”, Miika sanoo.
Ohelan tila on auki sovittuina aikoina. Alkanut kesä jännittää ja odotukset ovat korkealla. Ohjelmassa on isoja keikkoja, terassi-iltoja, joogaa sekä yksityistilaisuuksia.
”Nyt se nähdään, löytävätkö ihmiset tänne. Jos eivät, ainakin pihatto on siivottu, ja sinne voi tuoda säilytykseen veneitä ja autoja. Sitä ennen järjestetään kuitenkin kunnon bileet”, Mervi toteaa.
Ohelanaukeella esiintyvät 7.8. Neljä Ruusua ja 29.8. The 69 Eyes.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
