Nämä ovat 2000-luvun talojen tavallisimmat rakennusvirheet – vakavin puute liittyy usein kynnykseen

Nykytaloissa löytyy kolme tavallista rakennusvirhettä. Ne voivat aiheuttaa ison vesivahingon, jotka menevät pääsääntöisesti omaan piikkiin eli vakuutus ei korvaa.

Yksi niistä on varsin yleinen ja sananmukaisesti ”kynnyskysymys”. Märkätilan ja kuivan tilan väliin tulisi rakentaa tulvakynnys, joka estää tai ainakin hidastaa veden pääsyä esimerkiksi kylpyhuoneesta asuintiloihin vaikkapa lattiakaivon tukkeutuessa tai vesiputken hajottua.

Tämä on kuitenkin unohtunut varsin monista märkätiloista. Rakentamiseen perehtynyt lakimies Pasi Hyvämäki arvelee syynä olevan nykytrendi. Korkeat kynnykset eivät ole kodinhoito- ja kylpyhuoneissa enää kovin muodikkaita ja ne koetaan jopa liikkumista vaikeuttaviksi.

”Vakuutustarkastajat jopa hakevat tätä rakennusvirhettä vahingon satuttua, ja se tyypillisesti estää korvauksen saamisen uusissakin taloissa”, Hyvämäki vahvistaa.

Tämän rakennusvirheen yleisyys 2000-luvulla on erityisen harmillista, sillä oikea rakennustapa tunnettiin jo 1950–1960-lukujen rakennusmääräyksissä.

1950-luvulla ohjeistettiin, että kynnyksien kohdalla vedeneristys tuli nostaa 20–30 mm kynnyksen alle, jotta vettä ei pääsisi kynnyksen alta kuivien tilojen lattioille. Lattian vedeneristys tuli ohjeiden mukaan liittää seinän höyrytiiviiseen kosteussulkuun.

Uusissa taloissa on pari muutakin tyypillistä rakennusvirhettä, jotka Hyvämäen mukaan saattavat tuntua pikkujutuilta mutta jotka kannattaisi korjauttaa kuntoon hyvän sään aikana.

Toinen niistä on hanakulmarasioiden puutteellinen tai väärä tiivistys. Hanakulmarasian ja seinärakenteen välin tiivistäminen oikein ja asiallisilla tiivistysrenkailla ja -massoilla märkätiloissa varmistaa, että mahdollinen vesivuoto ohjautuu seinän läpi ulos eikä pääse vaurioittamaan rakenteita.

Kolmas tavallinen rakennusvirhe on hänen mukaansa lattiakaivon puutteellinen liittäminen lattiakaivon vedeneristeeseen.