Valesokkeli on riskirakenne. Kosteusvahingon riskiä kasvattaa, jos asunto sijaitsee paikassa, jonka maapohjaan kertyy luonnostaan paljon vettä. Kuva: Johannes Tervo
Suomalaiset omakotitalot turmelee yleensä yksi asia – jos nurkissa näkee tällaisia merkkejä, peli on menetetty
Vanhan asunnon ostajalta vaaditaan tietoa ja ymmärrystä onnistuneisiin asuntokauppoihin. Näihin asioihin ostajan tulee kiinnittää huomiota.Tilaajalle
Suomen oloissa asuntojen pahin riskitekijä on kosteus. Vesi voi päästä rakenteisiin talon sisältä, alta tai päältä. Kuva: Stina Hovi, Pentti Vänskä, Jussi Vierimaa, Johannes Tervo, koonnut: Jarkko SirkiäHuolellinen perehtyminen ja asioiden selvittäminen säästävät monilta ikäviltä yllätyksiltä asuntokaupoilla.
Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ry:n toimitusjohtaja Mikko Juva kertoo tärkeimmät riskikohteet ja asiat, jotka tulee tarkastaa myytävänä olevaan omakotitaloon tutustuessa.
”Ylivoimaisesti tärkein asia on, että kiinteistöstä on tehty kuntotarkastus, josta saa kokonaiskuvan kohteen kunnosta”, Juva sanoo.
Usein myynnissä olevasta asunnosta ei ole tehty kuntotarkastusta, mutta sellainen tehdään ennen kauppaa ja laitetaan kulut puoliksi myyjän ja ostajan kesken.
Juva pitää menettelyä huonona kaupan kummallekin osapuolelle. Jos kohteen tarkat tiedot eivät ole saatavilla, sika säkissä ei ole houkutteleva ostokohde eikä neuvottelu hinnasta ei ole mielekästä.
Jos asunnon ostamista harkitsee tosissaan, Juva kehottaa käyttämään ammattilaista kuntotarkastuksen läpilukemisessa.
”Tämä on halpa vakuutus suhteessa siihen, että ostajalta jää jotain olennaista ymmärtämättä tai huomaamatta ja siitä koituu myöhemmin valtavat kustannukset.”
Rakennusalan ammattilainen osaa myös laskea, mitä asunnon puutteiden korjaaminen maksaa. Kuntotarkastus ei ole silti täysin aukoton.
”Valitettava fakta on se, että kaikki mahdolliset virheet paljastuvat vain purkamalla koko talo. Riski sille, että vakavia puutteita löytyisi hyvin tehdyn kuntotarkastuksen jälkeen, on kuitenkin varsin pieni.”
”Kellari on yksi rakennusten suurimmista riskeistä. Jossain kohtaa asunnon elinkaarta kellarit kostuvat sisältä.”
Suomen oloissa asuntojen pahin riskitekijä on kosteus. Vesi voi päästä rakenteisiin talon sisältä, alta tai päältä.
Lähdetään liikkeelle maasta.
”Kellari on yksi rakennusten suurimmista riskeistä. Jossain kohtaa asunnon elinkaarta kellarit kostuvat sisältä. Tämä voi tapahtua uudessakin talossa, jos salaojituksessa on ollut puutteita tai olosuhteet ovat olleet muulla tavoin haastavat. Jos kellaria ei ole, niin on yksi riski vähemmän.”
Kellarista ylöspäin mentäessä vastassa ovat alapohjan rakennusratkaisut. 1960–1980-luvuilla tehdyt matalat perustukset ovat pahamaineisia.
”Valesokkelit ja betonilaatat, joiden päälle on tehty puukoolaukset sisäpuolelle ovat korkeariskisiä. Niissä käy usein niin, että betonirakenne nostaa kapillaarista kosteutta lämmöneristeisiin ja puurakenteisiin.”
Juvan mukaan salaojituksien puutteet olivat myös yksi tekijä, joka pahensi matalien perustuksien kostumista 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa taloissa.
Vapaasti tuulettuvia rossipohjia pidetään turvallisempina rakenteina, mutta ongelmattomia eivät nekään ole.
”Jos ilma seisoo ja maapohja on kostea talon alla, ryömintätilan pinnat alkavat kasvaa hometta ja voivat lahota. Nämä ongelmat ovat kuitenkin helpommin nähtävissä, varsinkin jos ryömintätilaan pääsee.”
Lisäksi Juva muistuttaa, että puurossipohjallakin on käyttöikänsä. Normaaleissa oloissa rossipohjan käyttöikäsuositus on 50 vuotta. Niinpä useimpien rintamamiestaloissa niiden tekninen käyttöikä on tyypillisesti jo ylittynyt ja ne pitäisi uusia.
Hyvissä oloissa rossipohjaperustukset voivat kestää lähemmäs satakin vuotta, esimerkiksi kalliolla mäen päällä.
Alapohjan uusinta käynnissä. kuvituskuva. Kuva: Pekka FaliHuoneiston tasolle tultaessa suurimmat kosteusvaurioiden aiheuttajat löytyvät putkivuodoista. Niiden selvittäminen on ensisijaista. On myös pohdittava, mikä on vuodon riski nyt.
”Jos putkijärjestelmät ovat yli 50 vuotta palvelleita, riskit vuodoille kasvavat huomattavasti.”
Seinärakenteiden riskit liittyvät taas paljolti ilmanvaihtoon ja vesihöyryjen kulkeutumiseen ulos asunnosta.
”Jos putkijärjestelmät ovat yli 50 vuotta palvelleita, riskit vuodoille kasvavat huomattavasti.”
Vanhoissa taloissa ei ole käytetty höyrysulkua, koska sille ei ole ollut tarvetta. Ilmanvaihto on tapahtunut suurelta osin rakenteiden läpi, ja asiaa on edesauttanut puulämmitys. Vettä käytettiin sisällä vain vähän. Puiden poltto luo taloon alipaineen ja lisää ilmanvaihtoa.
Kun veden käyttö on talossa moninkertaistunut ja puulämmitys lopetettu, vesihöyryä ei ole päässyt enää riittävästi ulos ja kosteus on voinut kertyä seiniin.
”Esimerkiksi rintamamiestalojen pururakenteisissa seinissä on tämän vuoksi tullut home- ja lahovaurioita”, Juva kertoo.
Jos koneellista ilmanvaihtoa ei ole, täytyy olla varma, että ilmanvaihto on riittävä.
”Painovoimaisen ilmanvaihdon yhteydessä pitää olla riittävästi korvausilmaventtiileitä asuinhuoneiden seinissä.”
Juva neuvoo käymään talon julkisivun verhoilun lävitse. Maalipinta voi näyttää puhtaalta, mutta maalin alla laudoitus voi olla pehmeää.
Mikko Juvan mukaan talo on yleensä omistajansa näköinen. Jos omistaja ei osaa kertoa mitään talon korjaushistoriasta, hälytyskellojen pitäisi soida. Kuvituskuva. Kuva: Kari SalonenLopulta pitää selvittää katon kunto ja pitävyys.
”Silloin kun katto rupeaa vuotamaan, jälki on nopeasti pahaa ja vauriot suuria. Jos katto ei ole vielä vuotanut, tulee selvittää, milloin näin luultavasti käy.”
Katossa käytetty materiaalin pohjalta pitää selvittää, milloin kate on uusittava.
Juvan mukaan tasakattoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ne ovat huonolla hoidolla riskirakenteita, joten moni 1960- ja 1970-lukujen tasakatto on myöhemmin muutettu harjakattoisiksi.
Oma riskinpaikkansa ovat vielä 1980- ja 1990-luvuilla lappeensuuntaisesti asennetut kattoikkunat.
”Näissä voi olla vanhoja vaurioita niiltä ajoilta, kun päällä on ollut vielä tasakatto. Rakenteet voivat edelleen olla jopa märkiä, jos niitä ei ole avattu kattomuutoksen yhteydessä.”
Oma riskinpaikkansa ovat vielä 1980- ja 1990-luvuilla lappeensuuntaisesti asennetut kattoikkunat.
”Näissä on ollut aika paljon kosteusvaurioita. Rakenteiden kunto tulee tarkistaa vesikatteen alta kattoikkunan kohdalta.”
Kosteuteen liittyvien kuntoseikkojen lisäksi Juva nostaa esille perustuksien painumisen.
”Tasaiset painumat eivät välttämättä ole ongelma. Mikäli painumia on nähtävissä eri nopeudella eri nurkissa, niin sitten rupeaa seinät halkeamaan. Näissä tapauksissa taloa ei edes kannata lähteä korjaamaan. Peli on jo menetetty.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
