Matti Kuittisen minitalon keittiöön mahtuu kaikki välttämätön. Työtaso on kierrätysmuovia. Kuva: Nina KellokoskiOmakotitalo yksiön mitoissa
Matti Kuittinen viihtyy 34 neliön minitalossa. Hän suunnitteli rakennuksen, joka on tehty puoliksi kierrätysmateriaalista.TilaajalleRakennus näyttää ulkoa normaalia hienommalta työmaaparakilta, mutta todellisuudessa se on uudehko omakotitalo kaikin mukavuuksin ja samalla osa Aalto-yliopiston rakentamisen kiertotalouden tutkimusta.
34 neliön koti Lohjalla on Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professorin Matti Kuittisen suunnittelema, ja siihen mahtuvat olohuone, keittosyvennys, makuuhuone ja -soppi sekä kylpyhuone, wc ja sauna.
Kuittisen lapsille on varattu talossa omat makuusijansa, sillä nämä käyvät tiuhaan isänsä luona.
Työpisteen voi keittiön tapaan piilottaa verhojen taakse. Kuva: Nina KellokoskiTalo lämpenee ilmalämpöpumpulla. Mukavuutta tuo hämäläistyylinen, kaksikerroksinen sauna, jossa on jatkuvalämmitteinen kiuas.
Rakennus sijaitsee noin 300 neliön tontilla väljästi rakennetulla pien- ja rivitaloalueella, jonne minitaloja on tulossa lisääkin. Vieressä olevalle pienelle metsäkaistaleelle avautuu näkymä minitalon isosta ikkunasta.
Kuittinen vakuuttaa viihtyvänsä talossa erinomaisesti.
”Minulla ei ole muuta asuntoa.”
Talon julkisivu on puuta. Kuva: Nina KellokoskiKuittinen puhuisi mieluummin kohtuukokoisesta kuin pienikokoisesta kodista. Liian pieni talo ei täyttäisi esimerkiksi esteettömyyden tai etätöiden vaatimuksia.
”Kohtuukokoisessa asunnossa on se etu, että se tarvitsee vähemmän materiaaleja rakentamiseen ja vähemmän energiaa käyttöön.”
Nämä kaksi seikkaa ovat hänen mielestään nyt erittäin tärkeitä, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2035.
Kuittisen asumisratkaisu on kiinnostanut monia. Uteliaita pyörii ihmettelemässä ja ihailemassa hänen taloaan.
Kuittinen muistuttaa, ettei ole keksinyt minitaloa.
”Minitalohan on tällainen vakiintunut asumisen tyyppi, jota olen soveltanut tässä omassani. Ihmiset ovat asuneet aiemminkin tosi pienissä kopperoissa.”
Kaksikerroksisen saunan lauteille kiivetään puisia tikkaita pitkin. Kiuas lämpenee puilla. Kuva: Nina KellokoskiKuittisen talossa on käytetty runsaasti kierrätettyjä materiaaleja julkisivun vuorauslaudoista alkaen. Kierrätysasteeksi on laskettu 56 prosenttia.
Kuittinen kannustaa materiaalien kierrätykseen uusissa rakennuksissa ja samalla vanhojen rakennusten kunnostukseen tai siirtoon muualle.
”Kaikkein parasta olisi, jos ei tarvitsisi rakentaa yhtään mitään vaan voisi hyödyntää jo olemassa olevia tiloja. Tärkeintä tietysti olisi löytää paikkakunnalta tyhjillään olevia rakennuksia, joita voisi kunnostaa”, painottaa Kuittinen.
Hän muistuttaa, että perikuntien omistamissa vanhoissa taloissa on usein tunteet pelissä. Hän suosittelee käyttämättömän talon vuokraamista tai myymistä mutta kannattaa myös talon siirtoa ja materiaalien kierrätystä.
”Voisiko talon tai mökin panna kunnioittavalla tavalla osiksi ja käyttää osat uuden rakennuksen materiaaliksi? Näin se saisi arvokkaan elämän.”
Saunatilan katossa on puisia kiekkoja tasaamassa kosteutta. Kuva: Nina KellokoskiKierrättäminen ei Kuittisen mukaan suinkaan tarkoita sitä, että arvokkaita kulttuuriperintökohteita alettaisiin purkaa.
”Pitäisi löytää ratkaisu, jossa arvokkaat ja aikakaudelleen tyypilliset rakennukset saataisiin pidettyä omalla paikallaan tai siirrettyä kokonaisina jonnekin muualle, missä niillä on käyttöä.”
Hän muistuttaa, että meillä on paljon sellaista rakennuskantaa, jota ei lasketa arvokkaaksi kulttuuriperinnöksi. Niissä on kuitenkin runsaasti materiaaleja, jotka voisi käyttää uudelleen.
”Rakentamisessa pitäisi siirtyä vahvasti kiertotalouden suuntaan. Ne markkinat pitäisi saada toimimaan. Joissakin kohteissa voisi olla halutumpaa käyttää mieluummin vanhaa tuotetta kuin uutta”, Kuittinen sanoo.
Arkkitehti ja Aalto-yliopiston kestävän rakenamisen professori Matti Kuittinen on asunut suunnittelemassaan minitalossa keväästä lähtien. Kuva: Nina KellokoskiTaloudellinen kannuste voisi hänestä helpottaa päätöksiä.
”Olisi luotava helppo paketti. Selkeä malli varmasti kannustaisi. Joko kolmas sektori tai parhaimmillaan ely-keskus voisi olla jossakin roolissa.”
Kolmannen sektorin toimijoilla tarkoitetaan esimerkiksi yhdistyksiä, osuuskuntia ja säätiöitä.
Tunnepuolen kannusteena voisi hänen mielestään olla esimerkiksi joko moraalinen tai hyväntekemiseen tai anteliaisuuteen liittyvä teema. Talon materiaalit ovat palvelleet rakkaudella aiempia sukupolvia, ja nyt niillä on mahdollisuus palvella rakkaudella uutta sukupolvea, muuten talo lahoaa johonkin.
Makuutilaa minitaloon mahtuu runsaasti. Kuva: Nina KellokoskiPienellä rakennuksella on etunsa, olipa se rakennettu kierrättäen tai ei.
Kuittisen mielestä pieni ja ennen kaikkea siirrettävä rakennus voi olla joissakin tapauksissa hyvä ratkaisu myös maaseudulla tai Lapin tunturikeskuksissa, joissa työntekijöille tarvitaan asuintiloja.
”Jos asuminen ja työnteko liittyvät sellaisilla seuduilla olemiseen, joissa työtilanne ei välttämättä ole varma ja vakaa seuraavat vuosikymmenet, kannattaisi vakavasti harkita siirtokelpoista rakennusta. Mitä pienempi se on, sitä helpompi se on siirtää.”
Entäs sitten hinta? Neliöillä on jokseenkin suora suhde loppuhintaan. Kuittinen sanoo, että hänen minitalonsa maksoi 2 500 euroa neliöltä. Niitähän oli 34, joten hintalappu asettuu jonnekin 85 000 euron tuntumaan ilman tonttia.
Ei paha hinta omakotitalosta, josta ei varsinaisesti puutu mitään ja jossa vanha, käyttökelpoinen materiaali on saanut uuden elämän.
Luonto tulee isojen ikkunoiden ansiosta osaksi sisustusta. Kuva: Nina KellokoskiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
