

Eläkkeellä oleva päätoimittaja Juhani Mänttäri, 72, harrastaa aamu-uintia luonnonvesissä ympäri vuoden. Mökkijärvellä Mikkelissä avannon pitää olla niin iso, että siinä mahtuu ottamaan uintivetoja.
”Teen jääkairalla yhden reiän ja siitä sahaan jääsahalla suorakulmaisen avannon. Ensimmäisellä kerralla siinä on iso työ, voi mennä pari tuntia.”
Jos pakkasta on parikymmentä astetta, yön aikana avanto menee miehen kantavaan jäähän ja pitää avata uudelleen.
”Kevään talitintit ja peipot kuulen vasta videolta.”
Mökillä ei ole sähköjä, joten Mänttäri ei voi asentaa laitetta, joka pitäisi avannon sulana.
Suomen biologian seura Vanamon taloudenhoitaja nauttii harrastuksensa luonnonläheisyydestä. Samalla hän voi tarkkailla säiden vaihtelua ja lintuja.
”Vedessä minulla ei ole kuulolaitettani, joten kevään talitintit ja peipot kuulen vasta videolta.”
Jalustaan kiinnitetyllä kännykällä Mänttäri kuvaa videoita ja jakaa niitä avantouinnin harrastajien some-ryhmiin, jossa ne herättävät jopa suuttumusta.
Mänttäri kun uiskentelee ilman seuraa, sukeltelee välillä eikä käytä tikkaita.
Katso Juhani Mänttärin kuvaama ja selostama video avantouinnistaan:
Avantouimarina Mänttäri on itseoppinut. Hän aloitti 90-luvun lopulla, kun rupesi käymään mökillään useammin talvella.
Varoituksia pään kastelemisen vaarallisuudesta hän on kuullut vasta paljon myöhemmin.
”Viimeisin varustesatsaukseni oli neopreenipipo joskus 5–6 vuotta sitten. Jo sitä ennen otin käyttöön neopreenitossut ja -käsineet, koska kädet ja jalat palelevat herkimmin. Uimahousuja käytän videoiden vuoksi.”
Juhani Mänttäri ei ole innokas saunoja. Sekä kesällä että talvella hän ui yleensä ilman saunaa.
Toisin kuin jotkut muut talviuimarit Mänttäri pitää myös lämpimässä vedessä uimisesta. Kesällä mökkijärven vesi voi olla 27-asteista.
”Minun pitää luottaa siihen, että pärjään.”
Eikö sinua hirvitä avantouinnin turvallisuus, kun olet mökillä yksin?
”Olen asennoitunut niin, että olen itse vastuussa. Minun pitää luottaa siihen, että pärjään.”
”Kun päänahkaa alkaa kiristää, se on minulle luonnollinen varoitusmerkki, että nyt olen uinut kyllin kauan. Sitten nousen vedestä pois.”
Ulkomaisissa sosiaalisen median ryhmissä ”hullua suomalaista” on neuvottu, että avanto kannattaisi sahata kolmion muotoon, jotta siitä pääsee helpommin ylös.
Mänttäri kuitenkin kertoo nousevansa avantonsa kulmasta käsiensä varassa suoraan jaloilleen.

Suorakulmion muotoisessa avannossa pääsee paremmin uimaan. Kovin suurta avannosta ei voi tehdä, koska sen sahaaminen on niin työlästä.
Videoissaan Mänttäri harrastaa nopeutuksia. Yleensä hän viihtyy vedessä 7–8 minuuttia kerrallaan.
”Sen jälkeen kuivaan itseni ja pukeudun nopeasti, koska vartin sisällä uimisesta alkaa vilutärinä. Se on minulle tuttua lapsesta lähtien, ja sitä ilmaantuu myös kesällä, kun olen uinut kauan.”
Kun tärinä hellittää, Mänttärillä on voittajaolo. Olinpa taas urhea!
Muiden harrastajien kuvailemaa euforista hyvänolontunnetta hän ei kuitenkaan tunnusta kokeneensa.
”Avantouinti on minusta vain erittäin hauskaa.”
Säännöllistä avantouintia harrastaa reilusti yli satatuhatta suomalaista.
Suomen Ladun kyselyn mukaan tyypillinen talviuimari on viisikymppinen nainen, joka pitää harrastuksensa tärkeimpänä syynä myönteisiä vaikutuksia psyykkiselle terveydelle.
Talviuinnin SM-kilpailuja on järjestetty vuodesta 1989, ja ne kokoavat vuosittain satoja uimareita. Suomenmestaruuksista kilpaillaan 25 metrin rintauinnissa ja vapaauinnissa sekä 50 metrin rintauinnissa.
Kolme vuotta sitten ystävät houkuttelivat Laukaassa järjestettyihin SM-kisoihin hämeenlinnalaisen Maria Urpisen. Yllätyksekseen hän voitti yli 55-vuotiaiden naisten rintauinnin.
”Siellä oli selostaja, joka huusi, että Urpinen johtaa sekunnilla. Iski hirveä kilpailuvietti, ja suomalaisella sisulla piti tsempata loppuun asti”, 60-vuotias laitoshuoltaja nauraa.
Toiste hän ei SM-kilpailuihin lähde vaan päätti lopettaa huipulta.
”Paras avanto on sellainen, jossa pystyy oikeasti uimaan.”
Urpinen harrastaa uimista ympäri vuoden joko kotinsa vieressä Katumajärvessä, Aulangonjärvessä tai mökillään Kuohijärvessä vähintään kerran päivässä.
Talviuinti on pitänyt aisoissa nivelkivut ja verenpaineen, flunssaa hän ei ole sairastanut vuosikausiin. Avantoon jää myös mieliharmi, josta Urpinen käyttää kaikille tuttua v-sanaa.
”Parasta talvella uiminen on silloin, kun avanto on niin iso, että siinä pystyy oikeasti uimaan eikä vain pulahtamaan.”
Saunaa Urpinen ei tarvitse, mutta mökillä hän innostuu joskus siskonsa kanssa parin kolmen tunnin saunomis- ja avantouintisessioon.
Pipon peittämää päätään hän ei avantoon kastele.
”Yksi tuttu mummo kyllä sukeltaakin joka aamu.”