Näännyttävän hylkeenpyynnin kuvaus tempaa lukijan mukaansa 1930-luvulle – Marko Hautala vaihtoi kauhun historiaan

Psykologisista kauhuromaaneista tunnetun Marko Hautalan (s. 1973) Samaelin kirja on hänen ensimmäinen historiallinen romaaninsa. Tosin on hän historiasta poiminut aiheita ennenkin. Romaanit Torajyvät (2011) ja Leväluhta (2018) kertovat sen jo nimillään.

Uutuudessa eletään 1930-lukua. Jos aikaa ei kerrottaisi, sijoittaisin tapahtumat kaukaisempaan menneisyyteen. Mutta totta on, että syrjäisissä kylissä perimätieto, taikausko ja ankarat elinolosuhteet pitivät ihmisiä otteessaan pitkään.

Ramielin isä, kyläläisten vieroksuma silmäpuoli, siirtää outojen kirjojen pimeää pelastusoppia pojalleen. Kun isä löytyy kuolleena, Ramiel rupeaa mykäksi. Hän jatkaa pyhäksi kokemansa tekstin sisäistämistä ja jopa rikkoo silmänsä saadakseen yhteyden isään.

Perhe tarvitsee rahaa. Isäpuoleksi ryhtynyt karski Arvid järjestää hylkeenpyyntimatkan. Luvassa on iso palkkio keuhkosairaalta professori Hovingilta. Tämä Nordenskiöldin ihailija haluaa tutkimusmatkan kaltaisen elämyksen ennen voimiensa hiipumista.

Mukaan lähtee kokenut hylkimies Erik, joka himoitsee isoa saalista.

Kiero vanhus, mutta hänellä on hyvä vene. Kuusitoistavuotias heiveröinen Ramiel tarvitaan lisävoimaksi.

Seurue suuntaa Merenkurkun Valassaarilta pohjoiseen. On varhainen kevät, meri vielä jäässä. Venettä vedetään ja työnnetään. Välillä railo vapauttaa soutamaan, ja purje pullistuu. Silti matkasta kehittyy näännyttävä. Saalistakin ahnehditaan liikaa.

Vaikka tiedän Hautalan lahjakkuuden ennestään, yllätyin komeaa kuvausta venekunnan ponnisteluista lumiaavikolla, railoissa ryskyvien jäämassojen uhkaamina. Luonnonvoimat alistavat kokeneetkin.

Herkälle Ramielille hylkeitten verilöyly on raakaa nähtävää. Äärimmäisen rasittuneet mielet todistavat luonnon ilmiöitä, joita nuorukaisen sivullisuuteen samaistuva professori pyrkii selittämään tieteen näkökulmasta. Erikille ne ovat noituutta, jonka Ramiel oppi isältään.

Hautala ei nytkään selitä kaikkea auki. Kauhu on läsnä tässäkin teoksessa.

Kun väkivalta puhkeaa, jäätiköllä ollaan kuin Medusan lautalla: kuka jää henkiin vai jääkö kukaan. Kerronta on niin tehokasta ja psykologisesti pätevää, että se pakottaa lukijan elämään mukana.

Marko Hautala: Samaelin kirja. 253 sivua. Tammi. Kuva: Tammi