Kulunut lattia voi olla kaunis. Arkkitehti ja diplomi-insinööri Jonna Silvon uusi väitöstutkimus osoittaa, että 2000-luvun modernien kirkkorakennusten puulattioissa kulumisen jäljet eivät ole virheitä, vaan osa arkkitehtuuria ja jopa toivottu tunnelman tekijä.
Silvo selvitti tutkimuksessaan, ovatko käytön jäljet hyväksyttävissä 2000-luvulla rakennettujen kirkkojen puulattioissa, ja mitä seuraa, kun valitaan moderneihin kirkkorakennuksiin luonnollisen näköinen, mutta kulutukselle altis massiiviipuulattia.
Väitöstyön päätuloksena selvisi, että kirkon kävijät ja suunnittelijat hyväksyvät käytön jäljet myös modernien kirkkorakennusten puulattioissa.
”Naarmut, painaumat, kuluminen, tahrat ja vaikkapa nastakenkien jäljet nähdään osana rakennuksen luonnetta ja käyttöä”, Silvo kuvailee Oulun yliopiston tiedotteessa.
”Naarmut, painaumat, kuluminen, tahrat ja vaikkapa nastakenkien jäljet nähdään osana rakennuksen luonnetta ja käyttöä.”
Modernit puukirkot Suomessa ovat nyt siirtymässä uutuuden vaiheesta pitkään ajanjaksoon, jolloin niitä käytetään, korjataan ja siivotaan. Samaan aikaan kestävien, ekologisten ja uusiutuvien materiaalien käyttö on yhä tärkeämpää.
Tutkimuksen pääaineisto koostui Helsingin Laajasalon ja Viikin kirkkojen, Turun Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin ja Jyväskylän Kuokkalan kirkon kävijöille tehdyistä lomakekyselyistä sekä kirkkorakennusten tilaajien ja arkkitehtien haastatteluista.
Silvo väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 13.6.