Näin seurakunta säästää kymppitonneja ja punahongat saavat arvoisensa käyttötarkoituksen – katso video

Yli 200-vuotiaat kilpikaarnaiset petäjät kohoavat korkeuksiin keväisessä metsässä.

Kokkolan seurakuntayhtymä on rauhoittanut Kannuksessa sijaitsevalla metsäpalstallaan 12 hehtaarin alueen niin sanotuksi paanupuumetsäksi. Sieltä voidaan kaataa vanhoja mäntyjä ainoastaan kattopaanujen materiaaliksi poimintahakkuin. Muuten alue jää hakkuiden ulkopuolelle.

Kaarlelan vanhan pappilan paanukatto Kokkolassa uusitaan ensi kesänä lähes kokonaan. Kattopinta-alaa on 600 neliömetriä ja paanuja tarvitaan 15 000 kappaletta.

Kattopaanujen valmistukseen tarvitaan männyn sydänpuuta, jota on vanhojen honkien tyvitukissa.

Ensi kesänä uusitaan Kaarlelan vanhan pappilan katto, johon tarvitaan 15 000 kattopaanua. Kuva: Päivi Karjalainen

Korjausurakkaa suunnitellessaan seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Veli-Matti Raappana ryhtyi selvittämään, löytyisikö sopivaa puuta yhtymän omista metsistä.

Kokkolan seurakuntayhtymä omistaa metsää noin 4 000 hehtaaria.

Raappana otti yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, joka tekee seurakuntayhtymän metsäsuunnitelmat. Kannuksesta löytyi kaksi palstaa, joissa puuston keski-ikä on 180 vuotta.

”Talvella tehtiin metsurityönä koekaatoja ja selvitettiin sydänpuun määrää”, Raappana kertoo.

Puut soveltuivat paanupuiksi erinomaisesti, joten puutavaraa ei tarvinnut lähteä etsimään muualta.

”Samalla säästimme arviolta kymmeniä tuhansia euroja, kun puut löytyvät omasta metsästä”, hän toteaa.

Varsinainen hakkuutyö tehtiin helmi–maaliskuussa koneellisesti poimintahakkuuna.

Paanupuumetsä palvelee myös seurakuntalaisten muita tavoitteita.

”Viime syksynä luottamushenkilöiden kesken heräsi idea rauhoittaa vanhaa metsää. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti rauhoittaa kyseiset palstat vain paanupuukäyttöön”, hallintojohtaja Anne Jokela kertoo. Lisäksi seurakuntayhtymä suojeli vast’ikään 11 hehtaarin suuruisen vanhan metsikön Metso-ohjelmassa.

Kokkolan seurakuntayhtymällä on seitsemän paanukattoista rakennusta. Ne tervataan viiden vuoden välein.

Kannuksen Kaukasennevalla sijaitsevan paanupuumetsän männyistä monet ovat yli 200-vuotiaita. Kuva: Päivi Karjalainen

Raappanan mukaan huoltotervauksen yhteydessä tarvitaan vuosittain noin 200–300 vaihtopaanua.

Kaarlelan vanhan pappilan katon korjauksen kaltainen urakka on harvinainen. Sitä varten tarvittiin 153 kuutiometriä tukkipuuta, jonka sydänpuusta paanut veistetään.

Puustoa alueella on yhteensä noin 1 600 kuutiometriä, eikä muita laajoja kattourakoita ole lähivuosina näköpiirissä, joten paanupuuta riittää seurakuntayhtymän tarpeisiin pitkälle tulevaisuuteen.

Jokela pitää tärkeänä, että vanhaa puuta käytetään arvokkaasti ja kestävästi. Rakennuksissa puu pysyy hiilivarastona jopa vuosisatoja.

Kattopaanuja valmistetaan yleensä männyn sydänpuusta. Myös haapaa voidaan käyttää. Kuva: Päivi Karjalainen

Paanujen valmistajaksi valikoitui kilpailutuksen jälkeen Uudenkaarlepyyn Paanukatto.

Yrityksen mukaan paras raaka-aine saadaan 150 vuotta tai vanhemmista puista. Yritys lupaa, että säännöllisellä kunnossapidolla katot kestävät vähintään 150–250 vuotta ilmasuunnasta riippuen.

Keskiajalta 1900-luvun alkupuoliskolle paanukatto oli kirkon yleisin kate.

Suomessa on kirkon kiinteistö- ja arvoesinerekisterin mukaan yhä noin 300 kirkollista rakennusta, jossa on paanukatto. Ne ovat merkittävä osa Suomen rakennusperintöä ja kulttuuriympäristöä.

Kiinteistöpäällikkö Veli-Matti Raappanan mukaan paanupuuta riittää seurakuntayhtymän tarpeisiin vielä pitkälle tulevaisuuteen. Kuva: Päivi Karjalainen

Veli-Matti Raappana on ollut mukana kirkkohallituksen ohjausryhmässä, joka on laatinut seurakunnille ohjeet paanukattojen hoidosta ja korjaamisesta.

Paanukatot tarvitsevat jatkuvaa ylläpitoa, koska kattojen uusiminen kokonaan on kallista. Kirkkohallituksen mukaan pulaa on niin paanukattojen korjaamisen asiantuntijoista, laadukkaasta puumateriaalista kuin pintakäsittelyyn käytettävästä hautatervasta.