
Kristinuskoon kuuluva viljelyn ja varjelun periaate pitää edelleen pintansa.
”Molemmista kannattaa pitää huolta ja löytää niiden välille tasapaino”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas sanoo. Hän puhui seurakuntien metsäseminaarissa Rokualla tiistaina.
Seminaarin järjestivät Oulun ja Kuopion hiippakunnat, joissa metsäomaisuudella on merkittävä rooli seurakuntien taloudelle. Kuuntelemassa oli etenkin kirkon luottamushenkilöitä ja seurakuntien talouspäälliköitä.
Kirkko haluaa hoitaa metsiään ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävästi, mikä ei ole ihan helppo yhtälö.
”Ilmastonmuutos ja lajikato haastavat seurakuntia. Metsiä hoidetaan seurakunnissa vastuullisesti, mutta osaamista pitää jatkuvasti kehittää”, Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen toteaa.
Kestävyyden määrittelyssä sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus jäävät usein ekologisen ja taloudellisen jalkoihin.
Metsillä voidaan katsoa olevan myös hengellinen merkitys, tutkija Anna Lintunen Helsingin yliopistosta muistuttaa. Hän toimii kirkon ympäristötyön seurantaryhmän puheenjohtajana.
Vaikka seurakuntien metsäomaisuus on suhteellisen pieni, kirkko on merkittävä arvovaikuttaja.
Metsäkeskuksen tilastojen mukaan seurakunnat omistavat Suomessa metsää yhteensä noin 157 000 hehtaaria. Se on noin 0,6 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta.
Vaikka seurakuntien metsäomaisuus on suhteellisen pieni, kirkko on merkittävä arvovaikuttaja.
”3,6 miljoonaa suomalaista kuuluu kirkkoon ja yli 70 prosenttia ikäluokan nuorista käy rippikoulun”, Lintunen toteaa.
Kirkko on määritellyt tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Kirkkohallituksen mukaan kirkon hiilijalanjälki on ollut hienoisessa kasvussa viime vuodet, mutta laskentaa tarkennetaan parhaillaan Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Ylivoimaisesti eniten ilmastopäästöjä aiheutuu rakennusten lämmityksestä sekä niiden rakentamisesta, korjaamisesta ja kunnossapidosta.
Luonnonvarakeskus selvitti kirkon metsien hiilinieluja vuonna 2021. Hakkuut vähentävät hiilivarastoja, mutta Lintunen korostaa seurakuntien omien tavoitteiden määrityksen tärkeyttä, kun metsäsuunnitelmia laaditaan.
Suomessa ilmasto lämpenee kaksi kertaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Talvella lämpötilan nousu voi olla jopa kolminkertainen keskiarvoon nähden.
Talvisateet lisääntyvät. Se tietää Lappiin yhä enemmän lunta ja Etelä-Suomeen yhä enemmän vettä.
Paikalleen jämähtäneet säätilat, kuten pitkät pakkasjaksot ja kuivat hellejaksot, yleistyvät.
Maaperän kuivuus vaikeuttaa maanviljelyä ja metsän kasvua.
Lähde: Petteri Taalas, Ilmatieteen laitos
Seurakuntien metsien käyttöön liittyy enemmän odotuksia kuin yksityisten metsiin, Metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes toteaa.
Kirkon metsistä ovat kiinnostuneet myös luontojärjestöt. Esimerkiksi WWF kannustaa viestinnässään vaikuttamaan seurakuntien organisaatioon ja metsäsuunnitelmiin sekä ottamaan kantaa julkisuudessa.
”Seurakuntien metsien käyttöön liittyy enemmän odotuksia kuin yksityisten metsiin.” Markku Remes
Remes kertoo, että osa seurakunnista on siirtynyt käyttämään pääasiassa jatkuvaa kasvatusta. Avohakkuun välttävä metsänkasvatustapa sopii Remeksen mukaan erityisesti turvemaille sekä metsiin, joissa on jo valmiiksi kerroksellisuutta.
Sen sijaan esimerkiksi juurikäävän vaivaamilla mailla jatkuvaa kasvatusta ei kannata harjoittaa.
”Monimuotoisuudesta on huolehdittava myös jatkuvan kasvatuksen hakkuissa”, hän muistuttaa.
Seurakuntien metsät ovat pääosin tasaikäisiä. Kaksi kolmasosaa seurakuntien metsistä on varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistuskypsiä. Varttuneiden metsien osuus on selvästi valtakunnan keskiarvoa suurempi.
Remes antaa seurakunnille synninpäästön: ”Metsävaratietojen mukaan seurakuntien metsiä on hoidettu kestävästi.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
