Tällaisia myyttejä ja uskomuksia suomalaisiin järviin liittyy: Näkkejä ja muita pelottavia olentoja

Entisaikojen suomalaisille järvet eivät olleet vain kulkureittejä, elinehto tai virkistyksen lähde. Ne olivat myös henkisesti merkittäviä, jopa pyhiä paikkoja.

Suomalaisessa kansanperinteessä järvet olivat mystisiä rajapintoja, joissa luonto ja tarinat kietoutuivat yhteen.

Järvillä uskottiin olevan oma väkensä, näkymätön henkien maailma, jota hallitsivat veden valtias Ahti ja veden emäntä Vellamo. Syvissä vesissä saattoi vaania myös näkki, pelottava olento, jonka avulla lapsia varoitettiin veden vaaroista.

Uskomusten vuoksi järviä kunnioitettiin, jopa pelättiin. Tiettyjen järvien äärellä liikuttiin rauhallisesti ja kunnioittaen, joskus veden hengille annettiin pieniä uhrilahjoja hyvän onnen takaamiseksi ja vedenväen lepyttämiseksi.

Näkkejä ei nykyihminen järvissä näe, sen sijaan haukia voi nähdä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Järviä pidettiin myös maailmoina, joissa elävien ja vainajien todellisuudet saattoivat hetkittäin kohdata. Saamelaisen perinteen saivojärvissä tämä ajatus saa erityisen syvän muodon.

Saivot olivat pyhiä, kaksipohjaisiksi kuvattuja järviä, joiden uskottiin kätkevän pintansa alle toisen maailman. Saivojärvet toimivat myös kulkureitteinä vainajien valtakuntaan.