Pakasaivon nimi tulee saamen sanasta sáiva eli saivo, joka liittyy arvioiden mukaan saamelaisten muinaisuskoon. Kuva: Arto KomulainenKittiläTunturi-Lapin hiljaisemmat reitit
Äkäslompolon ja Ylläksen seudun ruskamatkailijan kannattaa poiketa myös hiukan sivummalle. Näin voi välttää suosituimpien reittien ruuhkat.TilaajalleTunturi-Lapin eteläosasta löytyy monille päiväretkeilijöille myös uusia käyntikohteita. Niille on hyvä suunnata jo vaihtelun vuoksi ja samalla ehkäistä suosituimpien reittien kulumista.
Jyhkeä Aakenustunturi on Ylläkseltä Leville autoileville tuttua maisemaa, mutta sinne kannattaa myös nousta patikoimaan.
Kittilän Aakenustunturi kuuluu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja on puiston tuntureista itäisin. Aakenuksen huippu muodostuu kvartsiitista, joka on syntynyt kovassa paineessa ja kuumuudessa. Aakenustunturille on ajomatkaa sekä Ylläkseltä että Leviltä vain puolisen tuntia.
”Moloslaen kierros kulkee osittain rakkakivikossa, joten hyvät jalkineet ovat tarpeen.”
Varjele herkkää luontoa
Pitkään Metsähallituksessa työskennellyt Maarit Kyöstilä on joutunut näkemään joillakin reiteillä luonnon kestokyvyn ylittymisen. Etenkin herkkä tunturiluonto on kärsinyt retkeilystä.
”Metsähallitus on ennakoinut tulevaa jo parikymmentä vuotta. Esimerkiksi Taivaskeron kierros Pallaksella ja Kukastunturin ylitys Ylläksellä sorastettiin kestävämmiksi jo vuosia sitten”, Kyöstilä kertoo.
Hän painottaa jokaisen retkeilijän omaa vastuuta luonnossa liikkumisessa. Merkityillä reiteillä pysyttely on ensiarvoisen tärkeää. ”Reitin vierellä ei tulisi kulkea, ettei se lähde leviämään.”
Yhtenä retkeilyn ikävänä lieveilmiönä Kyöstilä harmittelee tapaa kasata kiviä tuntureiden huipuille.
”Viime jääkauden jälkeen ei kivien päälle ole kasvanut kuin jäkälää. Sitten ihminen ottaa kiven ja pahimmassa tapauksessa kääntää sen ylösalaisin kiviröykkiöön.”
Kyöstilä muistuttaa, että tunturien huipuilla on myös muinaismuistolain suojaamia historiallisia rajapyykkejä, joista osa on nyt hautautumassa ajattelemattomien retkeilijöiden kasaamien kivien alle.
Maarit Kyöstilä suosittelee tutustumaan kohteisiin ennalta, jotta huomaa myös retkeilyltä rajoitetut alueet. ”Verkosta löytyy paljon hyvää tietoa retkelle valmistautuessa.”
Lisätietoja
luontoon.fi
museovirasto.fi
retkikartta.fi
Aakenuksen kallioinen yläosa on aikojen saatossa rapautunut rakkakivikoksi ja louhikoiksi. Rakka valuu hiljalleen alaspäin, eikä tunturin huipulla ole kivien välissä juuri kasvillisuutta.
Metsähallituksella Luontopalveluissa työskentelevä Maarit Kyöstilä pitää Aakenustunturia erittäin hienona paikkana.
”Moloslaen kierros kulkee osittain rakkakivikossa, joten hyvät jalkineet ovat tarpeen. Reitin varrella oleva Aakenustupa sijaitsee hienolla paikalla, ja siellä on hyvä levähtää, tarvittaessa myös yöpyä.”
Moloslaen kivikkoinen rinne on helpointa ja turvallisinta nousta ylöspäin eli patikoida kierros vastapäivään.
Retkeilijän ei pidä rasittaa tunturiluontoa tarpeettomasti. Merkityillä reiteillä tulisi pysyä, jottei käy kuten kuvan reitillä, joka on levinnyt useaksi poluksi. Kuva: Arto KomulainenAakenustunturin reitit alkavat itäpuolelta tunturia Totovaarasta ja länsipuolelta Pyhäjärveltä, joihin pääsee autolla. Totovaaran ja Pyhäjärven välissä on vaeltajille Aakenuksen 18 kilometrin mittainen kesäreitti. Itäosassa tunturia on 13 kilometrin pituinen Totovaaran tunturireitti.
Kymmenen kilometrin pituisella, paikoin haastavalla Moloslaen kierroksella on jatkosodan muistona saksalaisen Junkers-lentokoneen hylyn osia. Kone syöksyi helmikuun alussa vuonna 1944 lumimyrskyssä rinteeseen, ja nelihenkinen miehistö sai surmansa. Koneen jäänteet löydettiin vasta kevään korvalla.
Aakenuksen reiteiltä avautuu upeita maisemia. Tämä näkymä on Moloslaen kierrokselta luoteeseen päin. Kuva: Arto KomulainenMoloslaen kierroksella lentokoneen hylyltä hieman ylöspäin avautuu koillisen suuntaan jääkauden sulamisvesien muovaama Vaulokuru. Vesi on virrannut huippujen välisessä satulassa suoraan rinnettä alaspäin.
Länsipäässä Aakenustunturia sijaitsee kymmenen kilometrin mittainen Vareslaen reitti. Sieltä avautuu huikea maisema Pyhätunturille, jonka siluetti piirtyy Pyhäjärveen.
Moloslaen kierros kulkee Vaulokurun kautta. Kurussa Aakenustunturin teräväsärmäinen kvartsiittikiviaines on hyvin nähtävillä. Kuva: Arto KomulainenAakenuksen maisemat ovat mieleenpainuvia, ja lentokoneen hylky tuo oman kiinnostavan lisänsä Moloslaen kierrokseen.
”Reittejä on riittävästi, eikä ruuhkia ole ollut”, kertoivat Liisa Veijola ja Tomi Saario, jotka olivat kahden päivän vaelluksella Aakenustunturilla. He arvostavat Aakenuksen helppoa saavutettavuutta lähistön matkailukeskuksista.
”Päiväseltään ehtii hyvin käydä tutustumassa tähän upeaan tunturiin”, totesi Veijola.
”Aakenuksen maisemat ovat mieleenpainuvia, ja lentokoneen hylky tuo oman kiinnostavan lisänsä Moloslaen kierrokseen”, Saario lisäsi.
Ruskaretkellä olleet Toni Saario ja Liisa Veijola pitivät Aakenuksen reittien monipuolisuudesta ja ruuhkattomuudesta. Kuva: Arto KomulainenMuonion kunnan puolella sijaitseva Pakasaivo on vaikuttava paikka. Pienen järven kallioiset, jyrkät reunat putoavat tummanpuhuvaan veteen. Järven pinta on yleensä tyyni, mikä lisää sen syvyyden vaikutelmaa.
Pohjoissaamen sana sáiva eli saivo liittyy arvioiden mukaan saamelaisten muinaisuskoon ja tarkoittaa kaksipohjaista järveä, jossa tuonpuoleiset asuivat. Myös uhripaikkana käytetyllä Pakasaivolla vierailevien on helppo ymmärtää, miksi paikka on ollut seudun asukkaille merkittävä.
Muoniolainen Terhi Tuovinen muistaa lapsena kuulemansa tarinat Pakasaivolta. ”Kaksipohjaisesta järvestä kertoneet sadut tuntuivat jopa pelottavilta.”
Pakasaivo on syntynyt jääkauden lopulla sulamisvesien vaikutuksesta. Tuolloin jäätikkövirran pyörre tempaisi mukaansa kiviä ja lohkareita, jotka muotoilivat järven hiidenkirnumaiseksi. Myöhemmin sen reunakalliot ovat eroosion vaikutuksesta rapautuneet.
Muonion vaikuttava Pakasaivo on syntynyt jääkauden lopulla jäätikön sulamisvesien muovaamana. Kuva: Arto KomulainenPakasaivolle pääsee autolla joko Kolari–Ylläs-tieltä tai Kilpisjärven tieltä Kolarin pohjoispuolelta. Matkaa sinne on metsäautotietä noin 12 kilometriä. Patikoitavaksi jää vain muutama sata metriä.
Metsähallitus on rakentanut järven reunalle katselupaikan ja kävelysillat liikkumisen helpottamiseksi. Parkkipaikan tuntumassa on nuotiopaikka ja kuivakäymälät.
Kolme kilometriä Pakasaivon eteläpuolella sijaitsee Kirkkopahta, suuri siirtolohkare ja saamelaisten vanha uhripaikka. Myös siihen pääsee tutustumaan autolla. Sekä Pakasaivo että Kirkkopahta ovat muinaismuistolain suojaamia kohteita, eikä niitä saa vahingoittaa.
Terhi Tuovinen on retkeillyt kotikuntansa Muonion luonnossa lukemattomia kertoja ja tuntee seudulta paljon päiväretkikohteita. Kuva: Arto KomulainenValokuvaaja Terhi Tuovinen on retkeillyt Muonion seudun luonnossa lukemattomia kertoja. Hän kertoo, että läntisestä Tunturi-Lapista löytyy paljon matalan kynnyksen retkikohteita, joissa on hyvät polut ja opasteet.
”Aina, kun lähtee retkeilemään, on tärkeää toimia aina luonnon ehdoilla. Jo ennakkoon kannattaa suunnitella, kuinka retken voi toteuttaa rasittamatta luontoa tarpeettomasti”, Tuovinen sanoo.
Muonion Jerisjärven Keimiöniemen kalakenttä Pallastunturien läheisyydessä on yksi Suomen Lapin tunnetuimmista ja parhaiten säilyneistä kalakentistä.
Kalastusta oli jo ennen seudun asuttamista. Keimiöniemessä on parikymmentä vanhaa rakennusta, jotka ovat pääosin 1800-luvulta. Paikan historia juontaa juurensa keskiajalle, jolloin Tornion seudun asukkaat kalastivat Muonion järvillä. Ylitornion kalastusalueeseen kuuluneen Jerisjärven mainittiin 1500-luvulla olevan yksi kalaisimmista järvistä.
Keimiöniemen kalapirttejä on kaikkiaan parikymmentä. Rakennukset ovat yksityisomistuksessa, mutta vierailu kalakentällä on sallittu. Kuva: Arto KomulainenParhaat kalapaikat olivat kalakentän edustalla. Pyydykset asetettiin kullekin arvonnassa tulleelle apajapaikalle vastarannalla olevien maamerkkien avulla. Kalastusoikeus järvellä kuului ikiaikaisena nautintana tietyille taloille, joilla oli myös oikeus rakentaa kalamajansa järven rannalle.
”Vanhat kalapirtit ovat vaikuttavia rakennuksia, joissa näkyy ajan kuluminen”, Terhi Tuovinen toteaa. ”Kalakenttä on hieno paikka vierailla ja retkeillä ympäri vuoden.”
Vanhojen pirttien pihapiirissä on helppo samastua entisajan kalastukseen. Kalakenttä on edelleen alkuperäisessä käytössä. Kalakenttä ja sen vanhat hirsipirtit ovat yksityisessä omistuksessa, mikä paikalla kävijöiden tulee ottaa huomioon.
Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitsevan Aakenustunturin pohjoisrinteen kivikkoa. Alempana rinnettä rakka ei liiku, ja sinne on muodostunut kasvillisuutta. Kuva: Arto KomulainenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
