
Moni autonkorjaaja, remontoija tai pihatöiden tekijä tuntee ilmiön. Pesun jälkeen työhaalari tuoksuu ja tuntuu puhtaalta, mutta kangas jää harmaaksi ja hihansuut tummiksi. Pesussa öljytahrat hieman vaalenevat mutta eivät katoa.
Haalarin materiaalin selvittäminen voi olla vaikeaa, sillä pesulappu on saattanut vuosien mittaan kulua näkymättömäksi. Hyvin yleistä on, että kankaassa on käytetty useita materiaaleja.
Lapussa saattaa lukea esimerkiksi näin: ”75 % CO, 25 % PES”. Se tarkoittaa 75-prosenttista puuvillaa ja 25-prosenttista polyesteriä.
Yhdistelmä on työvaatteessa yleinen kompromissi. Puuvilla hengittää ja tuntuu mukavalta, polyesteri lisää kestävyyttä ja vähentää kutistumista. Samalla juuri tämä sekoitus tekee työvaatteesta vaikean pestävän.
Polyesteriä käytetään myös öljyvahinkojen torjunnassa.
Puuvilla imee vettä, likaa ja rasvaa tehokkaasti. Mutta se ei ole tämän tarinan pahis, sillä ongelman aiheuttaa polyesteri. Materiaalilla on sellainen mielenkiintoinen ominaisuus, että se hylkii vettä mutta sitoo ahnaasti öljyä.
Ominaisuus on niin tehokas, että polyesteriä käytetään myös öljyvahinkojen torjunnassa. Öljy tarttuu hanakasti kuitujen pintaan ja väleihin.
Tuore ja puhdas öljy lähtee kankaasta kuitenkin tehokkailla pesuaineilla. Sitkeän lian syyt piilevät muualla.
Noki on puhdistamisen kannalta lähes pahin mahdollinen aine.
Ajan myötä öljy alkaa hapettua. Öljyn molekyylit reagoivat ilman hapen kanssa ja muodostavat yhä suurempia ja sitkeämpiä rakenteita. Ilmiö muistuttaa pannuun kuivuvaa rasvaa tai vanhan maaliöljyn kovettumista.
Öljy on harvoin puhdasta. Mukana kulkee lähes aina hienojakoista likaa: hiekkaa, metallipölyä ja nokea. Näistä juuri noki tekee vanhan moottoriöljyn mustaksi.
Noki on puhdistamisen kannalta lähes pahin mahdollinen aine. Sen pienet hiukkaset tunkeutuvat tehokkaasti syvälle kankaan kuituihin.

Lopputuloksena on kuituihin pinttynyt tumma kerros, jolle tavallinen pesu ei mahda oikein mitään.
Nykyaikaiset pesukoneet eivät helpota asiaa. Ne käyttävät vähän vettä ja pyrkivät säästämään energiaa. Raskas öljylika vaatisi rankempaa käsittelyä.
Kotona parhaaseen pesutulokseen pääsee liottamalla haalaria pitkään lämpimässä pesuainevedessä ja pesemällä sen sitten 60 asteen ohjelmassa mahdollisimman runsaalla vesimäärällä.
Jauhemainen pesuaine toimii usein paremmin kuin nestemäinen.
Jauhemainen valkopyykille tarkoitettu pesuaine toimii usein paremmin kuin neste, koska siinä on runsaasti tensidejä sekä enemmän emäksisiä aineita ja vedenpehmentimiä.
Marttaliiton johtava asiantuntija Niina Silander lisää tähän vielä sen, että suoraan likaiseen kohtaan voi hieroa 10 minuutiksi käsitiskiainetta, nestemäistä pyykinpesuainetta tai tahranpoistoainetta ennen koneeseen laittoa. Tiskiaine vaahtoaa runsaasti, joten sitä voi käyttää vain pieniä määriä.
Moni vannoo myös Koneviestin lukijan esittelemään niksiin: pesuaineen joukkoon lisätään astianpesukonetabletti. Kikka perustuu siihen, että astianpesukoneaineet on suunniteltu hajottamaan kiinni palanutta rasvaa erittäin voimakkaalla kemialla.
Kikka voi auttaa yllättävän hyvin pinttyneeseen työvaatelikaan, mutta aivan riskitön se ei ole.
Tabletteja ei pidä sekoittaa muihin vahvoihin puhdistuskemikaaleihin tai kloorivalkaisuaineisiin, eikä niitä kannata käyttää jatkuvasti, koska voimakas alkalinen pesu kuluttaa sekä kangasta että pesukonetta.

Täysin puhtaita vanhoista työhaalareista ei yleensä enää saa. Kangas ei ole enää vain likainen, vaan sen kuitujen ominaisuudet ovat muuttuneet pysyvästi.
Ehkä siinä on myös jotain lohdullista. Työhaalareiden tehtävä on ottaa vastaan lika, rasva ja kipinät, jotta ne eivät päädy ihoon tai tavallisiin vaatteisiin.
Kun haalari näyttää kuluneelta ja öljyiseltä, se kertoo ennen kaikkea siitä, että suojavaate on hoitanut hommansa.