Nuorilla on niin kovat paineet, että unelma-ammatin puuttuminen voi tuntua maailmanlopulta

Joosella on edessään erityinen vuosi. Ensinnäkin hän on abiturientti ja kalenterissa lymyilevät ylioppilaskirjoitusten päivämäärät. Keväällä päähän pitäisi painaa valkolakki.

Vuosi on myös toisella, pelottavammalla tavalla erityinen. Joosen tyttöystävä Lotta on lähdössä vaihto-oppilaaksi Ruotsiin. Miten selviävät Joose ja nuori rakkaus, kun etäsuhteessa ei voi kaapata toista kainaloon?

Koko elämänsä kulkurina isänsä työn perässä kulkenut Joose on lukion aikana kasvattanut juuret Vaalaan. Hän voisi hyvinkin jäädä pikkupaikkakunnalle, mutta sama ajatus ei taida kietoa yhtäkään kaveria. Ja mitä Joose edes tekisi lukion jälkeen, kun ajatukset tulevaisuuden unelma-ammatista ovat läpäisemättömän hernerokkasumun peittämät?

Luk(i)ossa abina -säeromaani on Aino Leppäsen neljäs Joosen lukioelämää kuvaava kirja. Vaikka sarjan aiemmissa osissa on tapahtunut monenmoista, voi pukuihin sonnustautuneen kaveriporukan kyytiin hyvin hypätä suoraan tässä osassa.

Kempeleläisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan aiemmissa Luk(i)ossa-kirjoissa on ollut aina tietty, vaihtuva teema. Tällä kertaa kirjan johtoajatukseksi on valikoitunut nuoruuden ja aikuisuuden välinen ristiaallokko, jossa kaikilla ei suinkaan ole selviä säveliä elämän seuraavasta askeleesta.

Leppäsen tapa kirjoittaa säeromaania on pelkistetty ja juonivetoinen. Kielellisiä leikittelyjä tärkeämpää on tutustua Joosen ja hänen lähipiirinsä ajatuksiin sekä epävarmuuksiin.

Säeromaanin ilmavaa ja kepeästi etenevää rakennetta rikkovat luvut, jossa kirjailija avaa sivuhahmojen taustoja. Tarinat on poimittu Leppäsen omasta lähipiiristä, ja ne muistuttavat, kuinka monin, sykeröisin reitein voi elämässään päästä seuraavalle askelmalle.

Kirjallisesti tarkasteltuna nämä väliluvut ovat turhan pitkiä ja raskaita. Niiden aikana ote Joosen tarinaan irtoaa ja ajatus lähtee harhailemaan sivuraiteille.

Sen sijaan kirjan ensisijaiseen kohderyhmään kuuluville nuorille juuri nämä tekstit saattavat olla kirjan tärkeintä antia. Toisen asteen asettamien paineiden keskellä on turhan helppo erehtyä luulemaan, että jokaisella nuorella on selvät reittimerkit kohti unelma-ammattia ja onnellista loppua.

Todellisuudessa harha-askeleet ja kiertotiet saattavat johdattaa juuri sinne, minne oli tarkoituskin päästä.

Aino Leppänen: Luk(i)ossa abina. 283 sivua. Myllylahti. Kuva: Myllylahti