Yleisöä Kuhmon Kamarimusiikki -tapahtumassa. Festivaalia on järjestetty vuodesta 1970 alkaen. Kuva: ©Kuhmon Kamarimusiikki, Jonas Kukkonen
Maamiesseura teki virheen Nummirockin kanssa vuosituhannen alussa ja pääsi vasta hiljattain miljoonaveloistaan
”Tämä ala ei ole mikään rahasampo. Jos jotain viivan alle jää, rahat tyypillisesti käytetään seuraavan vuoden tapahtuman järjestämiseen”, kertoo LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen.Tilaajalle
Nummirockin perinteet ulottuvat 1900-luvun alkuun. Musiikki on vaihtunut aikojen saatossa ja tapahtuma on löytänyt oman paikkansa raskaan musiikin ystävien parissa. Kuva: Jussi PanulaFestivaalien järjestäminen ei ole tavanomaista yritystoimintaa. Rahaa liikkuu suuria määriä toimialalla, mutta järjestäjien katteet ovat keskimäärin varsin pieniä, ja tappiolliset kesät ovat tavanomaisia. Suuri osa järjestäjistä on myös voittoa tavoittelemattomia tahoja.
”Tämä ala ei ole mikään rahasampo. Yleisellä tasolla voi todeta, että jos jotain viivan alle jää, rahat tyypillisesti käytetään seuraavan vuoden tapahtuman järjestämiseen. Vaikka toimiala kokonaisuudessaan on vakavasti otettavaa liiketoimintaa, mukana on vahvasti rakkaudesta lajiin -eetos”, sanoo LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen.
Festivaalikentällä järjestäjien kirjo ja koko on laaja. Suurimmassa osassa tapahtumia kävijämäärät liikkuvat muutamissa tuhansissa.
”Suomen suurimmat kaupallisten musiikkitapahtumien järjestäjät ovat keskittäneet toimintansa kaupunkeihin.”
”42 prosenttia on osakeyhtiöitä, 33 prosenttia yhdistyksiä ja 5 prosenttia kuntia ja kaupunkeja, loput säätiöitä ja yksittäisiä ihmisiä. Tapahtumien järjestämisessä on paljon samankaltaisuutta riippumatta siitä, mikä toimija taustalla on ”, Lahtinen kertoo.
Maaseutukunnissa yhdistykset tapahtuman järjestäjinä ovat tyypillisiä. Suuria yrityksiä on taustalla harvemmin.
”Suomen suurimmat kaupallisten musiikkitapahtumien järjestäjät ovat keskittäneet toimintansa kaupunkeihin. Yksi esimerkki tällaisesta ison kaupungin ulkopuolella järjestettävästä festivaalista on Nelonen Media Liven Himos Juhannus.”
Oman leimansa suomalaisille festareille antaa niihin liittyvä perinteinen talkootyö. Talkoolaisia löytyy sekä kaupallisilta että yleishyödyllisiltä festivaaleilta.
”Rytmimusiikkifestivaaleilla on vuosittain työskennellyt noin 30 tuhatta vapaaehtoista. Monesti talkootyötä tehdään pienemmillä paikkakunnilla jonkin yhdistyksen kautta. Esimerkiksi paikallinen urheiluseura värvää jäseniään talkoisiin, ja seura saa toiminnasta palkkion.”
Yleishyödyllisiä kulttuuritapahtumia edustavan Finland Festivals ry:n toiminnanjohtaja Kai Amberla pitää talkooperinnettä suomalaisten festivaalien kivijalkana.
”Siinä on pitkä perinne. Ihmiset tykkäävät tulla tekemään asioita yhdessä. Halutaan saada jotain merkityksellistä aikaan eikä vaan ajatella omaa itseä. Samalla se takaa sen, että järjestyskustannukset ovat alhaisemmat.”
Amberla näkee, että festivaalit lähtevät liikkeelle vahvatahtoisista yksilöistä, jotka saavat muut innostumaan.
”Esimerkiksi Seppo Kimanen katsoi nuorena sellistinä Suomen karttaa ja mietti, mikä olisi mahdollisimman kaukainen ja rauhallinen paikka luonnon keskellä musiikin esittämiseen. Siitä syntyi Kuhmon Kamarimusiikki -tapahtuma.”
”Täytyy tarjota vanhaa ja tuttua sekä jotain uutta, jota yleisö ei tiedä vielä rakastavansa. Tämän täytyy tapahtua hyvän maun puitteissa.”
Menestyneiden festarien tärkeimpänä tekijänä on itse kulttuuritarjonnan sisällön tasapaino.
”Täytyy tarjota vanhaa ja tuttua sekä jotain uutta, jota yleisö ei tiedä vielä rakastavansa. Tämän täytyy tapahtua hyvän maun puitteissa. Yleisö aistii sen, jos aletaan kosiskella liian mauttomasti.”
Kaikkeen eivät voi järjestäjät itse vaikuttaa.
”Jos ulkoilmafestivaalissa sataa suurin piirtein lunta heinäkuussa, on päivänselvää, että eivät ihmiset sinne tule.”
Maaseudulla järjestettäviä rytmimusiikin festivaaleja ovat esimerkiksi Karjurock Uudenkaupungin Lokalahdella, Naamat Muuramessa, Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali Urjalassa ja Nummirock Kauhajoen Nummijärvellä.
Nummirockia järjestää Nummijärven maatalousjärjestö ry, eli vanha maamiesseura.
Maataloustausta on edelleen läsnä. Festivaalialueen keskellä on yhdistyksen omistama viljankuivaaja. Omistuksesta löytyy myös klapi- ja muita maatalouskoneita.
”Ihan tällaista perinteistä yhdistystoimintaa on vieläkin”, kertoo festarin vetäjä Tero Viertola.
Nummijärvellä on järjestetty juhannusjuhlia 1900-luvun alusta alkaen. Perinteinen tanssimusiikki ja iskelmä raikasivat juhlissa 1980-luvulle asti.
1980-luvulla Nummijärvellä alkoi esiintymään enenevissä määrin rock-bändejä, ja nykyisen nimen tapahtuma sai vuonna 1987.
Tänä vuonna Nummirockissa oli 17 000 kävijää. Kuva: Jussi Panula”Ysärillä musiikki muuttui entistä raskaammaksi. Vuosikymmenen lopulla oli suuria nimiä soittamassa, kuten Iron Maiden, Megadeth, Motörhead, Pantera ja Slayer”, Viertola sanoo.
Festarien järjestämisessä suunnanmuutokset voivat koitua kohtalokkaaksi.
”2000-luvun alussa ajateltiin, että kevennetään musiikkia ja laajennetaan kävijäkuntaan. Tämä ei onnistunut suunnitelmien mukaan. Vuonna 2001 tuli miljoona ja kaksisataatuhatta markkaa tappiota. Vasta toissa talvena nämä velat saatiin maksettua pois.”
Pahasti tappiollisen vuoden 2001 jälkeen festari on pitäytynyt täysin raskaassa musiikissa Viertolan ohjaksissa.
”Vuonna 2001 tuli miljoona ja kaksisataatuhatta markkaa tappiota. Vasta toissa talvena nämä velat saatiin maksettua pois.”
Viertola on itse intohimoinen raskaan muusikin ystävä ja pyrkii olemaan genren aallonharjalla. Hän vastaa artistihankinnasta.
”Tuntosarvet täytyy olla koko ajan pystyssä. Lisäksi pitää seurata, mikä meidän festarikansaa kiinnostaa.”
Viertola käy päivätöissä. Hänelle festarien järjestäminen on elämäntapa. Tämänkin tapahtuman mahdollistavat aktiiviset talkoolaiset.
”Lähes kaikki tehdään yhdessä talkoilla. Ainoastaan järjestyksenvalvonta ja tekniikka ostetaan ulkoa.”
Vaikka kaikki ei ole aina mennyt parhain päin, puhti metallijuhlien järjestämiseen ei ole loppunut. Tämän vuoden festari oli säiden puolesta haastava.
”Vettä satoi melkein kolme päivää ja kylmä pohjoistuuli kävi järveltä. Rupesimme myymään minttukaakaota kesken juhlien, jotta saatiin pidettyä porukka lämpöisenä. Tällaista pystyy tekemään, kun anniskelustakin vastataan itse.”
- Osaston luetuimmat
