56-vuotias Juha Tenhunen ottaa CPAP-laitteen mukaansa reissuilleen. Metsissä nukuttuja öitä on ikävä, kun sähkölaitteen mukana ottaminen sinne ei onnistu. Kuva: Petteri KivimäkiJuha oli öisin jopa puolitoista minuuttia hengittämättä
Juha Tenhunen nukkui katkonaisesti ja kuorsaten, kunnes sai diagnoosin uniapneasta. Pian hän ei tahtonut nukkua yötäkään ilman auttavaa maskia.Naisystävä huomautti Juha Tenhuselle reilut kymmenen vuotta sitten äänekkäästä kuorsauksesta ja unenaikaisista hengityskatkoksista.
”Olin hoitamassa puhelimessa työterveyden kanssa muita asioita, ja silloinen naisystävä sanoi, että lisää tuokin vikalistaan”, Tenhunen kertoo.
Tuolloin vajaa viisikymppinen Tenhunen pääsi työterveyden kautta nopeasti tutkimuksiin. Yöpolygrafia eli unenaikaista hengitystä ja asentoa mittaava tutkimus paljasti vaikean uniapnean.
”Hengityskatkokset olivat ilmeisesti yli puolentoista minuutin mittaisia”, Tenhunen kertoo.
Työssään paljon autoilleelle myyntiedustajalle määrättiin nukkumista helpottava CPAP-laite. Se paransi elämänlaatua välittömästi.
”Heti huomasi, että heräsi virkeämpänä. Aiemmin piti nukkua päiväunia.”
”En nyt mikään supermies ollut ennen laitetta enkä sen jälkeenkään, mutta kyllä uni on tuon laitteen kanssa paljon tehokkaampaa.”
Myös aamuiset, kuorsauksesta kertovat kurkkukivut ovat kadonneet laitteen myötä.
”Tavallinen, tasainen kuorsaus on usein sosiaalinen eikä niinkään terveydellinen ongelma”
Yleensä juuri puoliso tai joku muu samassa huoneessa nukkuva huolestuu siitä, että kuorsaava huonekaveri lakkaa ajoittain hengittämästä, kertoo keuhkolääkäri Heikki Pautola Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta.
”Usein lääkäriin päädytään sen takia. Välttämättä ihminen itse ei huomaa mitään oireita.”
Läheskään kaikki kuorsaaminen ei kerro uniapneasta tai muista vakavista terveyshuolista, vaikka kuulijaa se voi ärsyttää.
”Tavallinen, tasainen kuorsaus on usein sosiaalinen eikä niinkään terveydellinen ongelma”, Pautola muotoilee.
Läheskään kaikki kuorsaaminen ei kerro uniapneasta, keuhkolääkäri Heikki Pautola kertoo. Säännöllisistä hengityskatkoksista sen sijaan kannattaa huolestua. Kuva: Timo VillanenTavalliseen kuorsaukseen eivät kuulu toistuvat hengityskatkokset. Vaarattomassa kuorsauksessa hengitys on jatkuvaa ja tasaista eikä kuorsaaja itse yleensä herää siihen.
Uniapneassa taas hengityskatkoksia tai vaimentumia esiintyy useaan otteeseen yön aikana niin, että samassa huoneessa nukkuva saattaa ne huomata.
”Joskus ihminen saattaa herätä itse semmoiseen korahteluun tai hengen haukkomiseen pitkin yötä. Monesti sitten käydään vessassakin pitkin yötä, kun kroppa käy vähän ylikierroksilla”, Pautola kuvailee.
”Aamulla herää väsyneenä eikä yöuni tunnu virkistävän, lisäksi voi olla päänsärkyä ja torkahtelutaipumusta.”
”Kuorsaajia ja hengityskatkoksista kärsiviä on varmaan kymmeniä prosentteja väestöstä, mutta todellisia hoitoa tarvitsevia uniapneapotilaita on niistä murto-osa.”
Uniapneaan voi liittyä myös unettomuutta, pitkäaikaista väsymystä, muistiongelmia tai mielialanvaihteluita.
Uniapnean esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Systemaattisia epidemiologisia tutkimuksia laajalla väestöotoksella ei tehdä, koska se olisi työlästä ja kallista.
Suomessa vuosina 2018 ja 2022 tehtyjen rekisteritutkimusten perusteella esiintyvyys vaikuttaisi olevan noin neljän prosentin luokkaa.
”Se koskee siis koko aikuisväestöä. Omassa väitöskirjassani oli kyselytutkimus Eläkeläisliiton jäsenille. Siinä yli 30 prosentilla oli uniapneaan sopivia oireita”, Pautola kertoo.
”Kuorsaajia ja hengityskatkoksista kärsiviä on varmaan kymmeniä prosentteja väestöstä, mutta todellisia hoitoa tarvitsevia uniapneapotilaita on niistä murto-osa.”
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan CPAP-laite löytyy noin 2,5 prosentilta alueen asukkaista.
Toisaalta iso osa niistä, joille laite on myönnetty, ei laitteen etäluettavien tietojen mukaan käytä sitä. HUSin mukaan laita jää käyttämättä jopa 20–30 prosentilla potilaista.
”Jos oireet ovat lieviä, potilaat tuppaavat sitoutumaan hoitoon huonommin.”
Laite ei muutenkaan ole automaattinen hoitoratkaisu.
Varsinkin lievempien uniapneaan viittaavien oireiden takaa löytyy usein muita syitä, kuten epäsäännöllinen unirytmi tai riittämätön unen määrä ja huonot elintavat. Oireet voivat helpottaa jo niiden korjaamisella.
Myös monet muut sairaudet, esimerkiksi hoitamaton diabetes, voivat aiheuttaa väsymystä, Pautola kertoo.
Vaikka kyseessä olisi uniapnea, se ei välttämättä tarvitse hoitoa.
”Uniapnealla tarkoitetaan sitä, että on kuorsausta ja hengityskatkoksia. Sitten taas uniapneaoireyhtymällä tarkoitetaan sitä, että siitä on selkeästi elämänlaatua alentavia oireita”, Pautola kertoo.
”Väestötasolla kuorsaus on hyvin yleistä. Monet uniapneapotilaista kuorsaavat, mutta kaikilla kuorsaajilla ei ole hengityskatkoksia, uniapneaa tai uniapneaoireyhtymää.”
Selkeistä ja pitkistä unenaikaisista hengityskatkoksista kannattaa huolestua ja keskustella asiasta lääkärin kanssa. Olipa uniapnean vaikeusaste mikä tahansa, lääkärin ohjeet voivat kuitenkin olla ennalta arvattavia.
”Jos ihminen kärsii uniapnean oireista ja on merkittävän ylipainoinen, painonpudotus ja progressiivinen liikunta voi auttaa. Alkoholinkäyttöä ja tupakointia olisi syytä välttää, ja niin edelleen”, Pautola listaa.
Usein oireet voivat helpottaa myös uniasennon muutoksella eli käytännössä sillä, että nukkuu muussa asennossa kuin selällään.
Myös sopivan vuoteen ja tyynyn valinnalla voi vaikuttaa nukkumisergonomiaan, mikä voi helpottaa tilannetta.
Juha Tenhusella kone on mukana kaikilla reissuilla. Hätätilanteessa hän on nukkunut ilmankin, mutta kerran erämaakämpältä on myös palattu ensimmäisen yön jälkeen laitetta hakemaan. Kuva: Petteri KivimäkiLaitehoidon aloittamista lievemmilläkin oireilla voi puoltaa esimerkiksi potilaan ammattiajolupa. Juha Tenhunen on nykyään taksinkuljettaja.
Hänellä ei ole ollut vaarana laitteen pölyttymään jääminen. Koneen kanssa on niin paljon parempi nukkua.
Viikko koneen saamisen jälkeen hän oli viettämässä viikonloppua sähköttömällä erämaakämpällä ja jätti laitteen kotiin.
”Seuraavana yönä piti tulla takaisin. Viikossa siihen oli niin tottunut, että ei ilman saanut nukuttua”, Tenhunen nauraa.
Vastaavia reissuja varten hän ottaa nykyisin mukaan ylimääräisen autonakun ja käyttää laitetta invertterillä.
Laite on sen verran pieni, että se kulkee kätevästi mukana matkoillakin.
”Olen minä joitakin yksittäisiä öitä nukkunut ilman laitetta, kun vaikka jokin osa on unohtunut kotiin. Kyllä se on onnistunut”, Tenhunen sanoo.
”Mutta eron huomaa. Laitteen kanssa nukkuminen on niin tehokasta, että kuudenkin tunnin unilla on ihan pirteä.”
Maskin käyttöön kannattaa totutella, vaikka se aluksi vaikeaa olisikin, Tenhunen sanoo. Pahimmillaan hoitamattomalla uniapnealla voi olla vakavia seurauksia. Kuva: Petteri KivimäkiTenhusella kuorsaaminen loppui kuin seinään hänen saatuaan laitteen. Itse koje ei hänen mukaansa pidä häiritsevää ääntä.
”Minut kovaksi kuorsaajaksi tunteneet kaverit totesivat yhteisellä harrastusmatkalla, että ei ole koskaan Tenhunen nukkunut noin hiljaa”, hän kertoo.
”Silloin se pikkasen tuhahtaa, jos maski lähtee naamalta pois. Kaappikellosta varmaan lähtee enemmän ääntä.”
”Viikossa siihen oli niin tottunut, että ei ilman saanut nukuttua”
Metsällä kulkeva Tenhunen nukkuisi mieluusti toisinaan öitä ulkona, mutta verkkovirtaa kaipaavan laitteen kanssa se ei onnistu eikä ilman nukkuminen enää houkuttele.
”Akkukäyttöisiä laitteita on olemassa, mutta ne maksavat useamman sata euroa, joten en ole sellaista raaskinut hankkia.”
”Auton akkua ja invertteriä olen käyttänyt sellaisissa tilanteissa, joissa autolla pääsee lähelle. En ole sitten lähtenyt selvittämään, miten pienellä akulla laite toimisi”, hän pohtii.
Laite vaatii Tenhusen mukaan vain vähäistä päivittäistä puhdistusta, eikä pidä pahaa ääntää. Kuva: Petteri KivimäkiNoin kymmenen vuoden käytöllä Tenhusella on nyt käytössä kolmas laite. Ensimmäinen varastettiin heti aluksi työmatkalla junassa, mutta sen jälkeen ongelmilta on vältytty.
”Kerran vuodessa on sellainen tapaaminen, jossa laitteen käyttöä käydään läpi. Varaosia, ilmanputsareita, maskeja ja letkuja saa hoitotarvikejakelusta.”
Maskeja laitteeseen on olemassa erilaisia. Sellaisia, jotka peittävät vain nenän, ja sellaisia, jotka peittävät myös suun.
Tenhunen itse on kokenut jälkimmäisen vaihtoehdon itselleen sopivammaksi.
”Niitä silloin alkuvaiheessa testailtiin, ja tuo toimi minulla parhaiten.”
”Maskeja on hyvin erilaisia, että siinä on mahdollisuutta kyllä kokeilla. Jokaisen naamaan pitäisi sopiva löytyä.”
Maskiin ja siitä lähtevään letkuun tottuu hänen mukaansa nopeasti.
Tenhunen kertoo tuntevansa muitakin uniapneaa sairastavia, useimmat hänen kanssaan samanikäisiä eli viisi–kuusikymppisiä miehiä.
Yhdelle niin ikään taksiluvat ajaneelle tutulleen hän muistelee uniapnean hoitamisen olleen ehto luvalle. Hän sai myös käyttöönsä CPAP-laitteen.
”Hänen rouvansa sanoi, että sehän oli melkoinen superlaite, kun aiemmin aamu-uninen mies oli jo seuraavana aamulla kuuden aikaan hallilla remppaamassa.”
Tenhunen kertoo kuulleensa joiltain myös valittelua siitä, etteivät he osaa nukkua laitteen kanssa.
”Kyllä minä sitä suosittelen. Kun riskejäkin tuosta uniapneasta on, niin laitetta kannattaisi opetella käyttämään”, Tenhunen sanoo.
”Laitteen kanssa nukkuminen on niin tehokasta, että kuudenkin tunnin unilla on ihan pirteä”, Tenhunen sanoo. Kuva: Petteri KivimäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
