
Moni suomalainen seurakunta kamppailee liian suuren kiinteistömäärän kanssa. Kirkkokansan vähentyessä ja korjausvelan kasvaessa talomäärän ylläpito muuttuu taloudelliseksi rasitteeksi.
Satakuntalaisessa Nakkilan seurakunnassa tähän ongelmaan tartuttiin yli kymmenen vuotta sitten. Kirkkoherra Markku Järviön virkakaudella laadittiin kiinteistöstrategia, jonka tavoitteena oli vähentää rakennusten määrää ja vapauttaa seurakunnan voimavaroja varsinaiseen toimintaan.
”Kyllä me hyvin suunnitelmallisesti lähdimme kaupoille, ja kiinteistöjä vähennettiin prosentuaalisesti aika rajustikin”, nykyisin eläkkeellä oleva Järviö kertoo.

Myyntilistalle päätyivät seurakuntakeskus, leirikeskus, Hormiston rukoushuone sekä vanha kappalaisen pappila ja kanttorila.
Seurakunnan omistukseen jäivät vain 1930-luvun funktionalistinen kirkko sekä viereinen seurakuntakoti. Hallinnon toimisto- ja kokoontumistilat vuokrattiin Nakkilan keskustasta.
Läheinen, 1980-luvulla rakennettu seurakuntakeskus myytiin yksityiselle omistajalle.
”Hulppeina vuosina oli sellainen rakennettu. Mutta kun muutaman sadan metrin välein olivat isot rakennukset – seurakuntakeskus ja seurakuntakoti – niin ei se tänä päivänä ollut enää tarpeellista.”
Seurakunnan leirikeskus Merimaa sijaitsi Merikarvialla. Alun perin kyse oli maatilasta, jonka seurakunta oli aikanaan hankkinut leiritoiminnan tarpeisiin. Sillekin löytyi yksityinen ostaja.

Hormiston rukoushuone myytiin paikalliselle kyläyhdistykselle. Vanha kappalaisen pappila ja kanttorila puolestaan löysivät uudet asukkaat.
”Löydettiin niihin hyvät ostajat, ja ne jatkoivat tarkoitustaan koteina.”
Järviön mukaan myynneissä ei ollut kyse niinkään myyntitulojen kartuttamisesta vaan seurakunnan rajallisten voimavarojen kohdentamisesta. Suurin hyöty koituisi tulevaisuudessa, kun ylläpito- ja korjauskulut poistuisivat seurakunnan budjetista.
”Seurakunnan ensisijaiset tehtävät ovat kuitenkin hengellinen työ ja apu eri elämäntilanteisiin.”
Myynnit etenivät Nakkilassa poikkeuksellisen sopuisasti.
”Yhtään valitusta ei tullut ainoastakaan kaupasta.”
Monissa seurakunnissa myyntipäätökset herättävät kiivaita tunteita ja vastustusta. Järviön oman arvion mukaan sopu säilyi Nakkilassa paitsi valtuuston hyvän yhteistyön myös seurakunnan pienen koon ansiosta.
Suuremmissa, useista kirkoista muodostetuissa seurakunnissa joku alue voi kokea menettävänsä muita enemmän. Yhdistyneissä seurakunnissa rakennuksiakin saattaa olla vielä runsaammin kuin nykyinen toiminta ja talous edellyttäisivät.
Myös Nakkilan seurakunnan nykyinen kirkkoherra Jussi Kärmeranta pitää edeltäjänsä myyntityötä onnistuneena. Kevennetty kiinteistökanta näkyy seurakunnan arjessa.
”Hallintotilojen vuokraaminen on tehnyt toiminnasta ketterämpää, kun ei tarvitse sitoutua suuriin korjaustarpeisiin”, Kärmeranta kehuu.
Sama ajattelu näkyy myös leiritoiminnassa. Oman maatilan sijaan seurakunta järjestää rippileirejä kaupallisessa leirikeskuksessa Virroilla.
Kärmerannan mukaan yksittäisen leirin kustannukset ovat korkeammat kuin omassa leirikeskuksessa, mutta toisaalta seurakunnan ei tarvitse huolehtia lämmityksestä, kunnossapidosta tai korjauksista ympäri vuoden.
Myydyt rakennukset eivät myöskään ole täysin kadonneet seurakunnan elämästä. Nykyisin kolmen kylän talona tunnetussa Hormiston entisessä rukoushuoneessa järjestetään edelleen pienempiä jumalanpalveluksia, kastetilaisuuksia ja juhlia.
Nakkilan hohtavanvalkoisessa kirkossa suunnitellaan parhaillaan mittavaa remonttia. Myös seurakuntakoti tarvitsee tulevina vuosina korjauksia.
”Jos tähän laskisi vielä yhden tai kaksi kiinteistöä mukaan, niin Nakkilan kokoisella seurakunnalla alkaisi tulla talous vastaan”, Kärmeranta summaa.