Helinä Häkkänen on auttanut poliisia selvittämään pimeiksi jääneitä henkirikoksia – näin hän arvioi Bodominjärven murhia

Psykologian tohtori ja kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen on kirjoittanut Suomen ensimmäisen teoksen rikosprofiloijan työstä – se saattaa olla myös maailmanlaajuisesti ensimmäisiä. Häkkänen on aiemmin työskennellyt esimerkiksi Keskusrikospoliisille.

Profilointi perustuu ajatukseen siitä, että rikoksen tapahtumapaikalta tehdyt löydöt ja havainnot antavat vihjeitä rikoksen tekijästä, kuten hänen sukupuolestaan, iästään, suhteestaan uhriin, sosiaalisesta asemastaan tai aiemmin tehdyistä rikoksista.

Tekijäprofilointi perustuu todennäköisyyksiin ja tilastoihin: Mitä asioita tiedetään esimerkiksi aiemmista henkirikoksista, joissa uhri löytyy julkiselta paikalta tai joissa on käytetty tietynlaista surmavälinettä. Tekijäprofiloinnin tarkoitus on auttaa poliisia.

Häkkänen tarkastelee kirjassaan pimeäksi jääneitä henkirikoksia, kuten Susanne Lindholmin murhaa ja Bodominjärven kolmoissurmaa.

Lentokenttävirkailijana työskennellyt Lindholm löytyi surmattuna Helsingistä oman kotitalonsa pyöräkellarista 8.8.1976.

Häkkänen pyrkii profiloimaan tekijän kirjassaan. Hän arvioi, että Lindholmin surmasi noin 25–30-vuotias tai sitä vanhempi mies, joka tunsi Lindholmin entuudestaan tai jolla oli kontakti Lindholmin kotitaloon.

Bodomin surmien kohdalla Häkkänen pohtii sitä, tutkittiinko läheisiä kaivoja koskaan, ja miksi tekijä halusi viedä Nils Gustafssonin kengät. Gustafsson oli ainoa eloonjäänyt telttaan surmatuista neljästä nuoresta.

Teos on läpileikkaus myös Häkkäsen omaan elämään, ja siksi se muistuttaa myös elämänkertaa tietokirjan lisäksi. Oman elämän avaaminen tekee Häkkäsestä kiinnostavan ja aidon.

Teoksen lopussa Häkkänen avaa pysäyttävästi sairastumistaan aggressiiviseen rintasyöpään hänen poikansa ollessa 8-vuotias. ”Syöpää ei turhaan kutsuta toiseksi mahdollisuudeksi”, hän kirjoittaa.

Hän kertoo viettäneensä suurimman osan sairausajasta kotona poikansa kanssa.

Helinä Häkkänen: Profiloija. Bazar. 287 sivua. Kuva: Bazar kustannus

Kauniinhohteista on Häkkäsen luoma kieli, kuten myös kansikuvan editointi. Kerronta on kielellisesti rikasta, ja toisaalta se pysyy uskollisena tieteellisille tutkimuksille. Dialogi lisää teoksen koukuttavuutta, ja esimerkiksi poliisin ja Häkkäsen välisiä keskusteluita nähdään.

Kirja antaa Häkkäsestä kuvan vahvana, määrätietoisena tutkijana ja toisaalta myös välittävänä äitinä. Hänen työnsä poliisin avuksi on ollut kiistämättä merkityksellistä.