

Kesäteatteri on näyttelijän näkökulmasta kaikkea muuta kuin kesäharrastus. Uuteen esityskauteen valmistautuminen aloitetaan jo hyvissä ajoin alkuvuonna, ja sen tietää esimerkiksi lahtelainen kesäteatterikonkari Pirkko Kauppila.
Tänä kesänä Kauppila nousee lavalle Nastolan Pisarateatterissa taidekeskus Taarastin kupeessa. Jo vuoden alussa alkoi plarien, eli näytelmän käsikirjoitusten, tankkaaminen. Varsinaiset harjoitukset alkoivat kevättalvella sisätiloissa.
Huhtikuussa seitsemän näyttelijän poppoo nousi lavalle ensimmäistä kertaa heti, kun lavasteet oli saatu paikoilleen.
Kesäteatterinäyttelijät ovat säänkestävää lajia, Kauppila vakuuttaa. Raitis ilma vain virkistää, eikä Pisarateatterissa tarvitse pelätä kastumista, sillä sekä näyttämö että katsomo on katettu.
Näytelmän puvustus alkoi olla loppusilausta vaille valmiina toukokuun alussa. Kauppilan roolihahmolla, museoamanuenssi Riitta Rinta-Oppaalla, nähdään näytelmässä tummansininen jakkupuku ja nutturakampaus, jonka tekee Kauppilan luottokampaaja.

Sitten Kauppila onkin jo valmis astelemaan yleisön eteen.
Kauppila kehuu näyttelijäkaartia pieneksi ja tiiviiksi porukaksi, jolla juttu luistaa keskenään. Oman osuutensa kehukimarasta saa myös näytelmän ohjaaja Rauno Jokelin, joka on samalla toinen näytelmän käsikirjoittajista. Lekaa ja leivoksia -näytelmä on Jokelinin ja Panu Rapian käsialaa.
”Tässä saa olla ihan herrankukkarossa, kun on ammattiohjaajan käsissä”, Kauppila muotoilee.
Hän uskoo, että kaikki asemat, ilmeet ja eleet saadaan varmasti muistiin ajallaan ennen ensi-iltaa, joka koittaa 13. heinäkuuta. 16 esityksen putki saadaan pakettiin 7. elokuuta.
”Tässä saa olla ihan herrankukkarossa, kun on ammattiohjaajan käsissä.”
Luvassa on Kauppilan mukaan komediaa isolla K:lla, mutta sen enempää juonipaljastuksia ei kannata antaa.
”Yleisö pysyy viimeiseen asti jännityksessä, mutta hyvällä tavalla.”
Pirkko Kauppilan oma kesäteatteriura alkoi rytinällä vuonna 1987. Hänen ensimmäinen kesäteatteriroolinsa Maaningan Vätysteatterissa oli heti päärooli, ja samana kesänä hän vielä voitti Savon Juhannusneito -kilpailun.
”Minulta tultiin ihan nimikirjoitusta pyytämään, ja se oli kaksikymppiselle niin hurjaa, että teki mieli juosta karkuun”, Kauppila muistelee nyt vuosikymmenten jälkeen.

Kesäteatteriharrastus jäi perheen perustamisen jälkeen tauolle, kunnes Pirkko Kauppilan poikaa Marko Kauppilaa puraisi teini-ikäisenä teatterikärpänen oikein kunnolla. Tänä kesänä äiti ja poika näyttelevät ensimmäistä kertaa samalla lavalla.
Rohkeasta esiintymisestä on ollut apua myös Kauppilan työssä tuote-esittelijänä. Hän kertoo saavansa jatkuvasti kyselyjä, mistä hän ammentaa energiansa.
”Mielestäni elämää ei kannata ottaa totisesti. Haudassa ehtii surra.”
Entä millaisen vinkin kesäteatterikonkari haluaisi antaa henkilölle, joka haaveilee nousemisesta teatterin lavalle?
”Rohkeasti vaan kohti uutta harrastusta. Tämä antaa todella paljon”, Kauppila tiivistää.