Loistava musikaali kertoo ydinsodan jälkeisestä maailmasta, jossa nälkä menee moraalin edelle ja kulttuurille on vain vähän tilaa

Uusi Eden on kotimainen musikaali ydinsodan jälkeisestä maailmasta, ja tuotoksesta on vaikea keksiä moitittavaa. Niin hyvä se on.

Musikaali kertoo maailmasta, jossa pahin on jo tapahtunut ja teatterin henkilökuntaa on jäänyt sinnittelemään päivä kerrallaan eteenpäin ydinsodan jälkeen.

Valtasuhteet ovat muuttuneet. Irstas teatterinjohtaja on pistetty kävelemään, ja johtajaksi on noussut entinen siivooja (Tiina Peltonen), jota kutsutaan ”äidiksi” ja kylän vanhin (Unto Nuora) on entinen lipuntarkastaja.

Joukko etsii elantonsa raunioista eikä kaihda edes ihmislihaa, josta tehdään ”Edenin pataa”. Klaani saa täydennystä, kun äiti tuo teatteriin tarjolle pitsakuski Petterin (Miiko Toiviainen). Tällä kertaa viriili tulokas ei päädy pataan vaan ryhmän täysvaltaiseksi jäseneksi.

Petteri joutuu moraalisten ristiriitojen eteen, sillä Uudessa Edenissä ruuan kanssa ei ole totuttu nirsoilemaan ja kulttuurille on vain vähän tilaa – ja sellaisen pariin hänet johdattaa uusi ihastus.

Sonjaa esittää Anna-Sofia Tuominen ja pitsakuski Petteriä Miiko Toiviainen. Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri

Ohjaaja Juho Mantere yhdistelee juoneen nerokkaasti William Shakespearen näytelmää Julius Caesar. Sitä ryhmälle yrittää tarjoilla näyttelijäharjoittelija Sonja (Anna-Sofia Tuominen), jonka ura oli saamassa siivet juuri ennen katastrofia.

Sonja yrittää elvyttää klassikkonäytelmää ja saa houkuteltua mukaan Petterin. Tapahtumat etenevät teatterissa hieman samaan kaavaan kuin Shakespearella, mutta yllätyksiäkin on luvassa.

Maailmanlopun musikaalissa on intoa, energiaa ja taitoa niin, ettei se kalpene maailmalta Suomeen tuotujen jättimusikaalien rinnalla, päinvastoin.

Helsingin Itä-Pasila on karua seutua mutta tälle näytelmälle täydellinen, sillä bunkkerimainen ympäristö on kuin osa näytelmää. Repliikeissä sutkautetaan hauskasti teatterihistoriaa aina tähän hetkeen.

Unto Nuoran esittämä kylän vanhin on kokenut kovia, mutta viisaus on tallella. Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri

Näyttelijätyö ansaitsee isot aplodit. Äidin lasta Tuiskua esittävä Niki Rautén alkaa olla jo kantavia voimia HKT:n musikaaleissa, mutta myös uusille voimille on annettu tilaa. Sonjaa esittävä, liikunnallinen ja pirteä Anna-Sofia Tuominen loistaa roolissaan, ja samaa voi sanoa kylän vanhinta näyttelevästä Unto Nuorasta sekä äidin roolin Tiina Peltosesta.

Kosketinsoittaja Henri Lyysaari on tehnyt musiikin ja yhdessä ohjaaja Mantereen kanssa laulujen sanat ja myös johtaa hienosti soittavaa nelihenkistä bändiä. Suurempaa ryhmää ei tarvita soittimiin eikä areenalle – joskus vähemmän on enemmän.