Villa Valkean päärakennuksen vanhimmat osat ovat 150 vuotta vanhoja. Kuva: Lari Lievonen
Emolehmätilan emäntä haaveili vuosia matkailualasta, kunnes tilaisuus tuli yllätyksenä – ”Mies vain ilmoitti mulle, että mie ostin sen paikan”
Mari Kärki-Puustisen unelma kävi toteen, kun tuli tilaisuus hankkia vanha tila oman karjatilan lähistöltä. Töitä on paiskittu urakalla koko perheen voimin, mutta nyt Villa Valkeassa viihtyvät kaikki.TilaajalleTohmajärvi
”Haluaisin, että ihminen otetaan meillä lämpimästi vieraana vastaan eikä hän kokisi, että häntä vain rahastetaan. Kohtaaminen on tärkeää”, Mari Kärki-Puustinen miettii. Kuva: Lari LievonenTummat hirsiseinät, leivinuunissa räiskyvä tuli ja räsymatot lattialla kutsuvat kävijän Villa Valkean tunnelmaan. Tupa näyttää siltä kuin se olisi ollut tällainen vuosikymmeniä, mutta todellisuudessa Mari Kärki-Puustinen on perheensä kanssa sisustanut sen tähän malliin vasta 2020-luvulla.
Emme siis olekaan missään suvun perintötilalla, vaan Marin unelmassa, joka vielä viisi vuotta sitten oli Marille vieras paikka. Eikä Villa Valkea vieläkään ole Puustisten koti, vaan maaseutumatkailutila Tohmajärven Tikkalassa, kolmenkymmenen kilometrin mutkaisen tien päässä Joensuusta.
Oma matkailuyritys oli aina ollut Marin haaveena, mutta elämä johdatti toisaalle.
Ensin kahden lapsen äiti tapasi Hammaslahden Lemmenlavalla tansseissa Puustisen Urhon ja päätyi tämän emännäksi maatilalle.
Marille ja Urholle syntyi kolme lasta. Mari teki maatilan töitä ja opiskeli matkailua, sillä matkailuala kiinnosti häntä. Ennestään hänellä oli tekstiiliartesaanin koulutus ja vähän diakoniaopintojakin.
Vuonna 2011 Puustiset päätyivät ostamaan Tohmajärven Valkeasuolta emolehmänavetan, ja niin syntyi Navetta Valkea. Mari ja Urho alkoivat opetella lehmien kanssa touhuamista. Mari ajatteli, ettei hän ikinä pääse haaveilemalleen matkailualalle.
Isossa tuvassa mahtuu viettämään juhlia. Kuva: Lari LievonenJoskus unelmat toteutuvat. Tilaisuus matkailuyrittämiseen löytyi muutaman kilometrin päästä kotoa.
Puustiset olivat vuokranneet läheisen maatilan peltoja, kun tilaa pitäneet mamma ja pappa olivat eläköityneet. Kun vanha pari sitten kuoli, perikunta alkoi myydä tilaa.
”Ne kysyivät, oltaisiinko me kiinnostuneita ostamaan tila, kun yksi nuoripari oli perunut kaupan. Urho sitten vain ilmoitti mulle, että mie ostin sen paikan”, Mari nauraa. Oli kesä 2019.
Viralliset kaupat tehtiin itsenäisyyspäivän aattona 2019 ja tapanina Puustiset olivat ensimmäisen kerran lämmittämässä tilan savusaunaa. Seuraavana kesänä Mari alkoi äitinsä kanssa siivota taloa ja aittoja ja muita rakennuksia ja mietti, mitä kaikkea tästä saisi.
”Loppukesästä otin yhteyttä Pro Agrian neuvojaan Rinnekarin Johannaan ja pyysin käymään ja katsomaan, saisiko tähän mitään matkailuun liittyvää. Johanna tuli ja sanoi, että tästähän saisi vaikka mitä.”
Niin Mari alkoi jumpata liiketoimintasuunnitelmaa neuvojan kanssa ja hakemaan rahaa ely-keskukselta.
”Myö ei mittään pitopalvelua ennää rahoteta, niitä on niin paljo. Jos rakennatte kolme mökkiä, niin sitten rahoitetaan”.
”Sieltä tuli täystyrmäys aluksi. ’Myö ei mittään pitopalvelua ennää rahoteta, niitä on niin paljo. Jos rakennatte kolme mökkiä, niin sitten rahoitetaan’, oli vastaus.”
Maria rakentamiskehotus kauhistutti. Perheellä oli huolehdittavanaan jo tarpeeksi rakennuksia, Valkeasuolla jopa emolehmänavetan kylkiäisenä tullut rivitalo. Ei niitä lisää.
Myönteisen rahoituspäätöksen avain löytyi yllättäen navetasta. Kun liiketoimintasuunnitelmaan lisättiin, että matkailuyritykseen liittyy toimiva maatilayritys, missä on lehmiä, hakemus meni läpi. Useimmat maatilamatkailupaikat ovat näet sellaisia, mistä lehmät on laitettu pois tai maataloutta jo jäähdytellään.
Niin syntyi Navetta Valkean rinnalle Villa Valkea.
Marin poika Niko on kiinnostunut matkailusta ja ollut mukana rakentamassa Villa Valkeaa. Kuva: Lari LievonenTammikuussa 2021 talossa alkoi tapahtua. Tuvan 150-vuotiaat hirret kaivettiin esiin pinkopahvien alta, lasikuitutapetit ja halltex-levyt saivat kyytiä, jätevesijärjestelmä ja sähköt uusittiin, saunaa ja huoneita remontoitiin. Tehtiin kunnon keittiö ja tarjoilutila, siivottiin aitat.
Noin 120 000 euron investointeihin yritys sai 35 prosenttia investointitukea ja lisäksi kehittämisavustusta, jonka avulla pystyi testaamaan matkailutuotetta.
”Ilman tukea ei olisi lähdetty tähän, mutta olihan hakemisessa hirveä työmaa verrattuna maatilan tukiin. Maatilalla voi olla jostain työstä, vaikkapa asfaltoinnista, yksi lasku, kun tässä on miljoona kuittia eri paikoista”, Mari huokaa nyt.
Yritys pystyi hyödyntämään myös maatilayrityksen neuvo-rahaa, mistä oli hyvä apu.
Parin vuoden ajan Mari käytti kaiken navetalta jäävän ajan Villa Valkean rakentamiseen. Se oli hänestä ihanaa. Taiteilija-Mari pääsi valloilleen.
”Navettatyö on sellaista perustyötä, mutta tässä olen päässyt suunnittelemaan ja luomaan. Siinä ei kysytä, menikö kaksi tuntia vai seitsemäntoista. On ollut niin kivaa tehdä!”
Mutta toki raskastakin. Haastatteluaamuna Mari tuskaili leipätaikinan kanssa. Päässä höyrysi ja vasta viides taikina onnistui.
”Täytyisi varmaan saada jo vähän lomaa”, hän virnistää.
Aittamajoitus on osoittautunut suosituksi. ”Muistutan asiakkaille, että vanha talo elää, natisee ja nitisee eivätkä aitat ole mikään hyönteisvapaa alue. Mutta asiakkaat ovat sanoneet, että he nukkuvat täällä tosi hyvin”, Mari Kärki-Puustinen sanoo. Kuva: Lari LievonenEnsimmäiset oikeat asiakkaat tulivat Villa Valkeaan vuosi sitten joulun alla.
”Olihan se häslinkiä, kun oli kaksikin tilaisuutta samana päivänä, mutta selvittiin. Onneksi asiakkaita ei kuitenkaan ollut alkuun pilvin pimein. Kerkisi miettiä, miten hommat kannattaa tehdä.”
Kesällä yöpaikan kysyjiä ilmaantui ovelle ilman ennakkovaraustakin, ja erityisesti aitat olivat suosittuja. Moni sanoi nukkuneensa aitassa paremmin kuin missään.
”Pikkujoulukausi tuntuu nyt jo ihan tutulta. On semmonen olo, että enää ei voida pistää pillejä pussiin.”
Asiakkaiden kautta Mari on huomannut, mitkä asiat toimivat ja mitä pitäisi järjestää toisin. Itse hän kokee hankalaksi asettua asiakkaan rooliin, vaikka sellainenkin tilanne on tullut eteen.
Mari oli näet kutsuttu vieraaksi Villa Valkeassa pidettyihin isoihin juhliin. Valmistelujen jälkeen hän vaihtoi juhlatamineet päälle ja istui pöytään. Ja ihmetteli, miten rauhalliselta tarjoilu näytti.
”Tiesin, että tarjoilijoilla käy pään sisällä hirveä hälinä, mutta asiakkaalle pitää näyttää, että on ihan rauha. Hämmästyin, miten hyvin se toimi.”
Joulukuussa Villa Valkeassa järjestettiin toista kertaa myös avointen ovien joulutapahtuma. Siellä tehtiin yhdessä sultsinoita, koristeltiin pipareita, lapset pääsivät tonttupolulle ja ratsastamaan ja tarjoiltiin glögiä.
”Ihmiset tulivat tänne kuin mummolaan. Kaikki juttelivat keskenään, oli mummot ja papat lastenlasten kanssa, nuorisoa, vauvoja. Ei mitään jäykistelyä”, Mari iloitsee.
Mari Kärki-Puustinen aloitti Maamiehen ryijyn teon kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna hän sai sen valmiiksi, ja Villa Valkeassa pidettiin paljastamistilaisuus vuodenvaihteessa. Kuva: Lari LievonenKoko Puustisen perhe on ollut mukana Villa Valkean kehittämissä. Marin haaveena onkin, että viiden vuoden päästä pojat Niko ja Atte ovat ottaneet yrityksistä vastuun. Atte opiskelee Iisalmessa agrologiksi ja Niko on innostunut matkailusta ja ollut Marin kanssa Villa Valkeaa rakentamassa.
Tyttäret Iina, Aino ja Annastiina ovat hoitoalalla, mutta lomillaan mukana töissä samoin kuin Marin äiti Seija Salonen ja nuorin sisko Ulla Merranmaa. Marin isä ja kaksi veljeä ovat arkkitehtejä ja olleet apuna hekin.
”Perheeseemme tämä on tuonut paljon kiirettä ja työtä, mutta jokainen on myös päässyt toteuttamaan omaa luovuuttaan. Ollaan paljon yhdessä perheenä.”
Onneksi osaamista löytyy omasta perheestä moneen, sillä työntekijöiden löytämistä Mari pitää yrittäjyyden suurimpana haasteena. Esimerkiksi kokkia Villa Valkeaan ei ole saatu, vaikka on haettu. ”Jospa joku lapsista innostuisi käymään kokkikoulua”, Mari toivoo.
Puheet kurjistuvasta Pohjois-Karjalasta ja Itä-Suomesta surettavat Maria. Hänen mukaansa alueella olisi töitä vaikka kuinka paljon, jos niihin vain tartuttaisiin.
”Meillä on matkailussa tavoite, että saisimme tästä vähintään yhdelle ihmiselle täyden palkan.”
”Meillä on matkailussa tavoite, että saisimme tästä vähintään yhdelle ihmiselle täyden palkan.”
Tilanne on siinä mielessä kinkkinen, että rahat matkailuyrityksen kehittämiseen tulevat toistaiseksi maatilalta, mutta jos panostaa kovasti matkailuun, niin maatila eli se, mistä raha tulee, jää vähemmälle.
Emännän sali, Hilja, on nimetty tilan entisen isännän äidin mukaan. Kuva: Lari LievonenKuluneet neljä vuotta ovat olleet paitsi unelmien täyttymys myös rankkaa työtä, huolta ja stressiä. Mitä Mari Kärki-Puustinen neuvoisi sille, joka haaveilee vastaavasta?
Ensiksikin täytyy olla omaa intoa. ”Jos on halua ja hinkua, menee vaikka läpi harmaan kiven. Mutta jos ajattelee, että ei tämä onnistu, niin ei varmaan onnistukaan.”
Toiseksi on hyvä kuulostella, mitä kyseinen paikka ja talo rupeavat puhumaan. ”Me ei haluttu tehdä tätä ravintolaksi, jossa on joka huoneessa samannäköiset pöydät ja penkit ja verhot, vaan tämä on kuin koti. Moni kysyykin, asutteko te täällä.”
”Jos on halua ja hinkua, menee vaikka läpi harmaan kiven. Mutta jos ajattelee, että ei tämä onnistu, niin ei varmaan onnistukaan.”
Aittoja sisustaessaan Mari istui ensin tyhjässä aitassa, kuulosteli ja katseli. Mikä väri, mikä huonekalu sopii.
Kirpputoreilta Mari on löytänyt paljon niin huonekaluja kuin astioitakin. Toki esimerkiksi vuodevaatteet on pitänyt hankkia uusina.
Kolmanneksi kannattaa kysyä neuvoa.
”Neuvojien kanssa on ollut hyvä pohtia yhdessä. Heiltä olen saanut paljon vahvistusta omille ajatuksilleni.”
Villa Valkea on mukana Järvi-Suomen ruokamatkailun edistämisessä ja muissakin yhteishankkeissa, kuten Karelia à la cartessa. Mari Kärki-Puustinen pitää verkostoitumista tärkeänä. Kuva: Lari LievonenEntä mistä saa voimaa kaiken tekemiseen?
Mari miettii hetken ennen kuin vastaa. ”Kun näkee, että saa aikaiseksi jonkun asian. Esimerkiksi kyntäminen on tosi kivaa, koska siinä näkyy heti työn jälki.”
Marin mieleen tulee myös usko Jumalaan. ”Kun kyselen, että mitä sie Taivaan Isä tästä haluat ja miten myö tää tehhään, niin ajattelen, että jos hän on mukana, niin kyllä myö tästä selvitään jotenkin.”
Marilla on apua myös hyvistä unenlahjoista.
”Nukahdan heti, ja kun saan 9–10 tuntia unta, niin sitten taas jaksan sen päivän.”
Asioiden kalenterointi auttaa hallitsemaan kaaosta. ”Kun listaan, että tänään tehdään tämä asia ja huomenna nuo. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti.”
Vaikka Villa Valkea sijaitsee metsän keskellä, Mari tunnustaa, että metsästä hän ei saa voimaa.
”Mie inhoan metsää, en todellakaan saa sieltä mitään voimaa. Nautin kyllä luonnosta, mutta voin mielellään katsoa sitä lämpimästä tuvasta. Menen metsään vain sieniaikaan, silloin se on ihanaa. Kun löytää sieniä sieltä täältä, tulee sama tunne kuin kirpputorilla löytöjä tehdessään.”
- Osaston luetuimmat
