

Varsinais-Suomeen on muodostunut koko Suomen tihein susikeskittymä. Koko Varsinais-Suomen alueella susihavaintoja on tehty tänä vuonna jo reilut 4 600. Niistä neljäsosa lähellä ihmisasutusta. Vuoden aikana havainnot ovat lisääntyneet lähes 20 prosentilla.
”Tämä meidän tila on kahden ison lauman puristuksissa. Susia näkyy ja kuuluu tässä usein. Riistakameroista tulee kuvia susista keskimäärin noin joka toinen yö. Näen kuvia niin usein, että tunnistan eri yksilötkin jo kuvista”, kertoo Mikkolan tilan isäntä Marko Laine.

Sudet eivät ole jääneet vain näköhavainnoiksi, vaan ne ovat aiheuttaneet vahinkoja tilalla jo useampana vuotena. Aikaisemmin vahingot ovat olleet pienempiä, mutta viime kesänä sudet tappoivat ja raatelivat tilalla yli 40 lammasta.
”Tilanne on tähän saakka ollut nipin napin siedettävä, mutta nyt tilanne alkaa olla mahdoton työn jatkamista ajatellen”, Laine huokaa raskaasti.
Laine kertoo, että tilan viljelyn alkaessa he pohtivat, miten voisivat vähentää peltojen aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Peltojen läpi virtaa joki, jota pitkin veden pintavalunnan mukana ravinteet valuvat suoraan Itämereen.
”Niinpä päätimme luoda joen molemmin puolin keskimäärin 50 metrin levyisen suojavyöhykkeen. Koska joen penkat ovat jyrkät, niitä ei pysty hoitamaan koneilla vaan lampaat nähtiin ainoaksi ja samalla luontoystävälliseksi vaihtoehdoksi”, Laine kertoo.

Lammastilallinen sanoo, että tila pyrkii tekemään kaikkensa luonnon hyväksi.
”Nyt haasteeksi on tulossa se, että yhtä lajia suojellaan kaiken muun kustannuksella.” Marko Laine
Marko Laineen mielestä tärkeää olisi, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että jos lampaankasvattajat joutuvat luopumaan lampaista susien takia, se on tappio muulle luonnon monimuotoisuustyölle. Itämereen pääsee enemmän ravinteita, jos suojakaistoja ei pystytä hoitamaan. Samalla lampaiden luomat luonnonniityt katoavat ja samalla siellä asuvat lajit, kuten pölyttäjät, kärsivät.
Laineet ovat yrittäneet kaikkensa, jotta sudet saataisiin pidettyä pois lampaiden kimpusta. Käytössä on ollut ääni- ja valopelotteita sekä ajastettava scary man -ukkoja. Ne olivat toiminnassa silloinkin, kun suurin vahinko tapahtui.
”Olemme tietysti rakentaneet kilometritolkulla myös susiaitoja, mutta ne ovat hankalia tällaisessa penkereisessä maastossa. Susi on määrätietoinen ja fiksu, se osaa kiertää aitausta ja etsiä paikkoja, joista se pääsee helpoimmin yli tai ali. Eikä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan rakennettu aitakaan pidättele sutta, jos se haluaa mennä läpi.”
Tilalla on ollut kolme vuotta laumanvartijalaamoja. Ne ovat toistaiseksi onnistuneet pitämään sudet loitolla omasta laumastaan, mutta niiden kuljettaminen ei ole yksinkertaista ja laamojen saatavuus on huono.
”Myös laumanvartijakoiria olemme miettineet, mutta alue on hankala niiden käyttämiseen. Ne ovat nimensä mukaisesti aluevartijoita, joten alueella liikkuvien ulkoilijoiden kanssa voisi syntyä konflikteja.”
Viime kesänä tilalla kokeiltiin lampaiden ottamista yöksi sisälle turvaan, mutta kilometrien kuljetusrumba oli työläs ja eläinten jokapäiväinen kuljettaminen heikentää lampaiden hyvinvointia.
Marko Laine ei edes uskalla ääneen arvioida, minkälaiseksi tilanne kehittyy, jos kannanhoidollinen metsästys loppuu.
”Täällä on jo nyt konkreettisesti nähtävissä, että runsas peurakanta on jo puolittunut. Toki metsästyspainettakin on ollut, koska on vaadittu peurakantojen nopeaa leikkaamista. Nyt kun leikkaustoimet alkavat purra ja sudet tekevät omaa työtään, peurakanta laskee nopeasti. Muutoksella saattaa olla hyvinkin haastavia seurauksia lammastaloudelle.”
”Pelkään, että myös se päivä lähenee, jolloin suurpetojen kanssa syntyy muitakin kuin uhkaavia tilanteita. Meillä on nyt esimerkiksi kokonainen sukupolvi susia, joka on tottunut, että ne voivat elää ihmisen kanssa ja ihminen ei tee heille mitään pahaa.”