Maa- ja metsätalousvaliokunta aikoo esittää Ruotsin mallia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen jatkamiseksi

Maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut tänään antanut lausunnon vuoden 2024 talousarvioesityksestä ja julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2024—2027. Lausuntoon on erikseen kirjattu, että valiokunta tulee myöhemmin esittämään vähimmäismäärän kullekin suurpedolle kannanhoidollisen metsästyksen turvaamiseksi.

Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen perusta on Ruotsissa tehty vastaavalla tavalla. Siellä on päätetty kullekin suurpedolle säilytettävän suurpetokannan alaraja. Myös Ruotsissa poikkeusluvista voi yhä valittaa, mutta oikeuslaitos on siellä todennut, että luvat ovat perusteltuja.

Metsästäjäliiton mukaan Ruotsissa suurpetojen kannanhoidollinen metsästys onnistuu sekä Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden että EU-komission hyväksyminä.

Luonnonsuojeluliitto Tapiola on Ruotsin mallista täysin eri mieltä.

”Olemme todenneet se argumentaatioltaan ja oikeuslähteistöltään hyvin heikoksi. Asiassa ei näin ollen ole perusteita ottaa mallia maasta, joka on rikkomusmenettelyssä kannanhoidollisesta metsästyksestä”, Luonnonsuojeluliitto Tapiolan varapuheenjohtaja Reija Laurila sanoo.

”Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu ja Suomen korkeimman hallinto-oikeuden viisi ennakkopäätöstä asiaan liittyen sen sijaan edustavat vahvaa ja vakiintunutta oikeuskäytäntöä asiassa.”

Maa- ja metsätalousvaliokunta perustelee kannanhoidollista metsästystä sillä, että suden aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi eri puolilla maata on rakennettu laajasti petoaitoja, minkä lisäksi kotieläimiä pyritään suojaamaan rajoittamalla niiden laidunnusta tai ulkonapitoa, lisäämällä valvontaa pihoilla ja eläinsuojien läheisyydessä sekä käyttämällä laumanvartijakoiria.

Nämä keinot ovat valiokunnan mukaan kuitenkin riittämättömiä, eivätkä yksinään turvaa elinkeinon harjoittamista ja laidunnuksen jatkumista. Laidunnuksen ja eläinten ulkonapidon rajoittaminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia sekä eläinten hyvinvoinnin että luonnonsuojelun näkökulmasta. Erityisesti perinnebiotooppien suojelu maataloudessa osana maatalouden ympäristöohjelmaa edellyttää käytännössä laidunnusta.

Valiokunta korostaa, että kestävän suurpetopolitiikan tueksi tarvitaan tutkittua, ajantasaista ja avointa tietoa suurpetokantojen määristä ja reviireistä. Riittävän ja luotettavan tietopohjan varmistamiseksi muun ohella susilaskennat ja Luonnonvarakeskuksen DNA-näytteiden analysointi tulee turvata.

Valiokunta näkee tärkeänä myös sen, että pihapiireissä liikkuvien ja vahinkoja sekä vaaraa aiheuttavien suurpetojen poistamisen tulee olla mahdollisimman joustavaa ja nopeaa.