Miten tässä näin kävi? Luontojärjestöjen valitustehtailu ajoi suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen umpikujaan

Suomen metsästyslain lisäksi Suomessa on huomioitava Euroopan unionin lainsäädäntö, joka ylittää kansallisen lainsäädännön. Euroopan unionin ensisijaisuusperiaatteen mukaan EU-oikeudelle tulee antaa soveltamistilanteessa etusija ristiriitaiseen kansalliseen säädökseen nähden. EU:n luontodirektiivissä todetaan suurpetojen edellyttävän tiukkaa suojelua, johon on kuitenkin olemassa poikkeuksia.

Jotta suojelusta voidaan poiketa, on pitänyt aina olla hyväksyttävät perusteet. Jo vuosien ajan harjoitetun karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen on Suomessa katsottu olevan luontodirektiivin mukaista poikkeuslupametsästystä.

Suomen riistakeskus on aiemmin noudattanut vuodelta 2014 olevaa KHO:n ratkaisua suotuisalla suojelun tasolla olevien lajien eli ilveksen ja karhun osalta. Tuolloin KHO:n mielestä poikkeusluvat voitiin myöntää kannanhoidollisella perusteella hoitosuunnitelmaan perustuen.

Suomessa suden kannanhoidollisten poikkeuslupien myöntäminen on ollut tarkoitus aloittaa uudestaan, mutta EU:n tuomioistuimen vuonna 2019 tekemä päätös tiukensi susien poikkeuslupien myöntämisen perusteita. EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisussa listataan muun muassa, että poikkeuslupien päämäärä pitää voida esittää selvin ja täsmällisin perusteluin. Suomen pitää ennakkoratkaisun mukaan myös pystyä takaamaan se, etteivät poikkeusluvat vaikuta susikantojen suotuisan suojelun tasoon tai sen saavuttamiseen juuri kyseisellä alueella, johon poikkeusluvat kohdistuvat.

Vuonna 2022 myös Suomen korkein hallinto-oikeus tiukensi linjauksiaan ja määritteli, että hoitosuunnitelman sisältöön ja sen yleisiin tavoitteisiin tukeutuminen ei ole ollut enää riittävää.

Uusimpien KHO:n päätösten myötä suomalainen oikeuskäytäntö on täsmentynyt edelleen suhteessa EU:n luontodirektiiviin. Suomen riistakeskuksen tulee tulevia päätöksiä ratkaistessaan kiinnittää huomionsa päätösten perusteluihin. Lupien kohdentamista pitäisi pystyä tekemään eläinyksilötasolla, mikä on käytännössä lähes mahdotonta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien vaikutukset heijastuvat nyt kaikkien luontodirektiivin liitteessä IV (tiukan suojelun lajit) olevien suurpetojemme (karhu, ilves ja susi poronhoitoalueen ulkopuolella) kannanhoidolliseen metsästykseen.

Suomen riistakeskuksen myöntämistä poikkeusluvista on viime vuosina valitettu säännönmukaisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tähän mennessä Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry ja sen paikallisyhdistykset ovat tehneet suurimman osan valituksista. Yhdistysten valitusoikeus perustuu metsästyslain 90 §:ään, jonka mukaan poikkeusluvasta voi valittaa myös sellainen rekisteröity paikallinen tai alueellinen yhteisö, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Tapiola on vuonna 2015 perustettu luonnonsuojelujärjestö, jolla on viisi alueyhdistystä. Tapiola-Karelia on rekisteröity Joensuuhun, Tapiola Kanta-Häme-Uusimaa Lopen Läyliäisiin, Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu Kuhmoon ja Tapiola Satakunta -Varsinais-Suomi Nousiaisiin ja Tapiola-Pohjanmaa ry Perhoon.

Tänä vuonna myös Suomen luonnonsuojeluliitto keräsi erikseen rahaa oikeudenkäyntikuluihin, jotta Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset ovat voineet tehdä valituksen mahdollisimman monesta ilveksen kaatoluvasta. Näiden valitusten taustalla on helmikuussa 2022 saatu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ilvespäätös.

Nykyisellä lainsäädännöllä ei suurpetojen metsästyksessä päästä eteenpäin, koska valituksia tehtaillaan sitä mukaa kun lupia myönnetään.

Tällä hetkellä on pieniä merkkejä siitä, että suden suojelua oltaisiin väljentämässä myös Euroopan unionin tasolla. Euroopan parlamentti hyväksyi jo viime vuoden marraskuussa päätöslauselman luonnonvaraisten eläinten, mukaan lukien susien, suojelun heikentämisestä. Päätöslauselma ei ole sitova, mutta se painostaa osaltaan Euroopan komissiota, jolla on aloitevalta muuttaa suden suojelutasoa luontodirektiivissä. Kyseessä voi olla kuitenkin vaalikikka, sillä parlamenttivaalit häämöttävät nurkan takana.