Karhun ja suden metsästys peruttu vahingoista huolimatta ­– kuka ottaa vastuun seurauksista?

Ministeriö sai vihdoin kakaistua ulos sen, mitä korkeimpien hallinto-oikeuksien ilves- ja karhupäätökset käytännössä tarkoittavat. Karhun ja ilveksen nykymuotoinen metsästys päättyy tähän kauteen, eikä suden kannanhoidollisen metsästyksen aloitukselle ole mahdollisuuksia ilman lakimuutoksia tai siirtoa luontodirektiivin IV liitteestä liitteeseen V.

Tämä tarkoittaa sitä, että suurpetokantojen kasvavat määrät tulevat aiheuttamaan väistämättä lisää konflikteja. Suurpetojen paikka on metsässä, mutta kun metsistä alkaa loppua ruoka, pedot hakeutuvat ihmisasutusten lähelle. Silloin myös kohtaamiset ihmisten ja kotieläinten kanssa lisääntyvät. Se, kuinka vakavia seuraukset lopulta ovat, jää nähtäväksi. Varoitus asiasta saatiin jo aiemmin syksyllä, kun koulupoika kohtasi suden silmästä silmään. Tuolloin pojan neuvokkuus pelasti suuremmalta tragedialta. Entä jos seuraavalla kerralla käy pahemmin, kuka ottaa vastuun: hallinto-oikeudet, ministeriöt, EU vai luonnonsuojelujärjestöt?

Toimiva järjestelmä, jonka puitteissa ilves- ja karhukannat ovat kasvaneet tasaisen hallitusti vahinkojen pysyessä melko vähäisinä on siis päätetty nyt pistää päreiksi. Tämä tuntuu täysin järjettömältä etenkin kun suurimmat kärsijät tulevat olemaan eläimet. Suurpetokantojen kasvu tarkoittaa varmuudella ainakin lisää kotieläinuhreja, mutta tämä ei tunnu hetkauttavan luonnonsuojelujärjestöjä.

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan mukaan nyt on aika keksiä uusi järjestely riistahallinnon järjestelmän sijaan, mukaan lukien suurriistavirka-apu. Se, miten tämä toteutetaan, on jäänyt hämärän peittoon.

Suurriistavirka-apu on organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Poliisi tarvitsee kokeneiden ja koulutettujen metsästäjien erikoisosaamista loukkaantuneiden suurpetojen jäljestämisessä, uhkaa ja vaaraa aiheutavian suurpetojen karkottamisessa ja lopettamisessa. Kärsijäksi joutuu kuitenkin myös itse suojelukohde, jos nykyinen suurriistavirka-apusysteemi (SRVA) rapautuu osaavien koirien ja tekijöiden puutteessa.

Itä-Suomen Poliisin Harri-Pekka Pohjolainen muistuttaa viestipalvelu X:ssä, että poliisilla ei ole resursseja, osaamista eikä välineitä hoitaa SRVA-tehtäviä siten kuin nykyinen malli ne tuottaa. Pohjolaisen mukaan SRVA-toimintoa korvaavaa suorituskykyä kaikilla sen eri tehtävä-alueilla on mahdotonta korvata millään muulla toimijalla. Karhun perään ei osaamattomalla porukalla ole asiaa, sillä loukkaantunut suurpeto on hengenvaarallinen.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.