Talvi tuo taas punatulkut pihaan

Helposti luulisi, että punatulkut tulevat Suomeen vain talveksi. Punanuttuisessa, pörhöisen pulleassa linnussa on jotain samaa salaperäisyyttä kuin pukissa ja tontuissa.

Punatulkkuja alkaa yleensä näkyä runsaammin vasta syksyn tultua. Tällöin niitä näkee usein nauttimassa pihlajien antimista.

Punatulkusta on usein ajateltu, että se pesii vain pohjoisessa ja kaukana Etelä-Suomen asutuskeskuksista. Käsitys on perustunut siihen, että tulkut tuntuvat häviävän pihapiiristä talven väistyttyä.

Kymenlaakson maakuntalintu punatulkku on kuitenkin runsaimmillaan eteläisessä Suomessa. Punatulkkupariskunnat elävät yhdessä ympäri vuoden ja vuodesta toiseen. Tällainen pariuskollisuus ei ole kovin tyypillistä pikkulinnuille.

Samaa sukupuolta olevat punatulkut käyttäytyvät usein toisiaan kohtaan aggressiivisesti parvissa. Näin ne ilmeisesti suojaavat parisuhdettaan. Lieneekö kysymys mustasukkaisuudesta – tai ehkä paremminkin punasukkaisuudesta?

Punatulkku on peippojen sukua. Sen paksu, kekomainen nokka sopii hyvin siementen, marjojen ja puiden silmujen syöntiin.

Punatulkku on niin värikäs, että se näyttäisi kuuluvan pikemminkin tropiikkiin kuin pohjoisiin havumetsiin. Se on kuitenkin kotonaan täällä härmässä.

Punatulkku on sekä muutto- että vaelluslintu. Osa tulkuistamme vaeltaa syksyisin etelämmäksi Eurooppaan ravinnon perässä. Suomeen jäävät punanutut viettävät yleensä koko talven kotipaikoillaan.

Punatulkun laulu alkaa jo helmikuussa, jolloin metsissä voi kuulla sen hiljaista hyrähtelyä ja kujertelua. Terävä ”pjyy”-vihellys kertoo siitä, että punatulkut ovat maisemissa. Laulu on kaunis mutta vaimea.

Voimakas ääntely voisi olla vaarallista, sillä se houkuttelisi paikalle petolintuja. Niinpä tulkun on parempi antaa olemassaolostaan vain hienovaraisia vihjeitä. Koiraan hyräilevä laulu ylläpitää parisuhdetta.

Punatulkkukoiras erottuu metsämaastossa kuin huutomerkki. Lajikumppanin tunnistamista helpottaa valkeana loistava pyrstön tyvi, joka näkyy hyvin punatulkun lentäessä. Tästä tuntomerkistä linnun yleensä tunnistaa, vaikka ei olisi muuten kunnolla ehtinyt nähdä siivekästä.

Punatulkkuja elelee maassamme vuodesta riippuen jopa 200 000–300 000 paria. Määrä vaihtelee puiden siemen- ja marjasadon mukaan.

Talviruokinnan ansiosta aiempaa useampi punatulkku jää talvehtimaan Suomeen. Laji on melko yleinen myös muualla Euroopassa, eli se ei todellakaan ole mikään Lapin lintu.

Punatulkun latinankielinen nimi Pyrrhula pyrrhula tulee linnun punaisesta väristä.

Ruotsiksi lintu on domherre eli tuomioherra, joka sekin liittyy linnun punaiseen väriin, viitaten katolisen papin kaulukseen.