Piispa Mari Leppäsen esikoiskirja on vastalääkettä kiireelle – se tarjoaa elämänviisauksia ja luonnon pyhyyden läsnäoloa

Turun arkkihiippakunnan piispan Mari Leppäsen esikoiskirjaan lataan paljon odotuksia, onhan kyseessä hänen ensimmäinen teoksensa piispana.

Kuulun tähän maisemaan: Sanoja luottamuksesta ja rohkeudesta -kirja kutsuu pysähtymään oman elämän äärelle ja pohtimaan luonnon sekä luomakunnan hyvinvointia. Kategoriansa puolesta se menisi ehkä elämäntaitoa käsitteleviin kirjoihin.

Kirja lunastaa nopeasti paikkansa: Leppäsen viisaat sanat ovat kuin kevyitä huokauksia tuonpuoleisuuteen. Teksti on tavallaan ajatuksenvirtaa, mutta silti jokainen sana on tarkoin harkittu.

Rohkaisevia ja toivoa kantavia ajatuksia voi lukea vaikkapa iltahetki kerrallaan. Suurin osa hänen lauseistaan sopisi mietelauseiksi, elämän ohjenuoriksi.

Leppäsen viesti on kirkas: sielujen lisäksi on pelastettava maailma. Meidän on sitouduttava kohtuulliseen ja kestävään elämäntapaan, jotta voimme puolustaa luonnon pyhyyttä.

”Hyvä sanoma ei kuulu vain ihmisille, se kuuluu kaikille luoduille, koko luomakunnalle”, piispa kristallisoi sanomansa.

Vajaa 200-sivuinen kirja etenee luontevasti vuodenajasta toiseen ja kirkkovuoden tärkeät hetket pysyvät mukana. Leppäsen omat valokuvat luonnosta ja arjen hetkistä puhuvat puolestaan.

Sumuinen järvi, kastepisaraiset kukat, maalaistalojen kutsuvuus ja tähtien valoa tuovat kynttilät houkuttelevat pysähtymään oman elämän äärelle. Kuvat limittyvät monin paikoin päällekkäin, mikä luo merkityksen hetkien ohikiitävyydestä.

Kappaleet ovat lyhyitä ja fonttikoot ovat tavallista suurempia. Kirjassa on tosin käytetty paria erilaista fonttia, mikä on vähän yllättävää. Mutta se ei silti häiritse, sillä molemmat ovat helposti luettavia.

Kirja sopii sellaiselle, joka kaipaa elämäänsä merkityksellisyyttä ja pysähtyneisyyttä. Kiireen uuvuttamalle vanhemmalle, yksinäiselle, särkyneelle, luontoa rakastavalle, oikeudenmukaisuutta puolustavalle.

Kirja on hyvää ravintoa kristitylle, mutta miksei myös hengellisyyttä ja henkisyyttä kaipaavalle.

Monella meistä on tarve oman elämän tarkoituksen pohtimiseen ja maailmankaikkeuden ymmärtämiseen. Hengellinen ja henkinen nälkä nousee jostain sanattomasta tarpeesta.

Sen myös Leppänen sanoittaa: ”-- olemme maailmassa mutta emme maailmasta. Ikävöimme kotiin, alkuperäiseen yhteyteen, Jumalan läheisyyteen.”